torstai 7. syyskuuta 2017

Elokuun eloa.

Kesti muuten pikkasen liian kauan ton otsikon kanssa ja sitten siitä tuli just noin tylsä. Sorry not sorry.

#spottaatyämiäs

Tiedättekö, miten voi parantaa kirjoittajan blokin? Kuuntele biisejä, joita kuuntelit blogi-innostuksen kukoistuksen aikoina eli blogin alkuvuosina paljon. Toimii muuten 99,9% varmasti. En tiedä miten muilla blogikirjureilla, mutta mulla ainakin. #adamtenstaonparsa

#spottaanooranlintu

Kirjauduin pitkästä aikaa muuten vaan Blogloviniin. Huomasin ilokseni, että oli tullut parikin seuraajaa lisää viime kirjautumiskerrasta. Tervetuloa mukaan ja toivottavasti viihdytte oiiiikein pitkään blogini parissa! Tätä menoa en tosin usko, että kovinkaan kauaa... Meinaan siis, että kirjoitan niin harvoin tätä nykyä, että en ihmettele jos putoo porukka kyydistä.

MUTTA NYT ELOKUUN PARIIN! (ei sen soutaahuopaa-räppibändin, mikälie olikaan suosittu joskus ikuisuus sitten) Mää en tehnyt elokuussa oikeesti paljoo mitään, mutta toisaalta ei kai sitä kokonaista kuukautta pysty olemaan tekemättä täysin mitään?

#spottaakatti
Mikähän siinäkin on, että mää oon todella laiska värjäyttämään hiuksia kesällä. Vasta syksyllä herään siihen, että nyt on muuten törkee tyvikasvu. Okei, nyt ollaan jo syyskuun puolella ja värjäys on kohta edessä taas. Sellanen asia kans on ilmennyt tässä ties mistä syystä, että mun ohut kuontalo rasvoittuu nykyään nopeammin kuin ennen ja varsinkin kun tyvi on päässyt kasvamaan. It's one of my biggest pet peeves.

#spottaaekstrastikierteelläolevaranskis

Mulla on varmaan joka postauksessa siivistä jotain ja niin on nytkin, koska TAJUSIN ERÄÄN KAMALAN ASIAN! Siis. Noi meiän kotikunnan erään ravintolan siivet on niiiin parhaita (okei Siipiweikko-laatua, eli tottakai välittömästi 6/5), mutta siis parastahan on noi kierrepotut ja VALKOSIPULIDIPPI. Aaaaaaaa. Mutta kun! Meillä on edelleen talo myynnissä ja sitten voipi olla joka siipiateria viimeinen tuolta. Tai ei nyt viimeinen, voidaanhan me aina ajaa tänne syömään siipiä, mutta sitä ei voi tehdä ihan kauheen usein. Aivan varmana viimenen ateria, joka me tässä talossa syödään, jos ja kun talo saadaan myytyä ja muutetaan takaisin sivistyksen pariin, on Siipiweikoista joku jättimättö meille ja todennäköiselle muuttoporukalle.

#spottaaöööööpuolukkahillopurkki?

Appivanhemmat tulivat jälleen kyläilemmään, ja kun tämän kerroin porukoilleni, pystyi kuulemaan kuinka vedet herahti kielille. Koska you know what that means... Poronkäristystä, pottuvoita ja puolukoita sekä tietysti antoisaa hauskanpitoa parhaassa porukassa. Melkein kaikki pääsivät paikalle. Oli itkua, naurua, keskusteluja ja musiikkia powered by DJ Melonology. Mulla on paras perhe.

#nonyttota #spottaavaikkapepe

#spottaahämis

UU-DES-TAAN! Pitihän toi nyt nähdä toista kertaa. Aivan mahtava stand-alone Marvel-teos. Ja okei, mukaan tarttui my brother and two other brothers from other mothers. Ensin vakkarikepappilaan syämään ja valkosipulinhajuisina tunkkaiseen leffateatteriin. Anteeksi mielikuva. Peeäs mua harmittaa, etten saanut tuon päivän asua ikuistettua kokonaisuudessaan. Mulla oli musta polvipituinen trikoohame ja Converset sekä farkkutakki, jota en voinut kuitenkaan pitää päällä, koska KUUMAN KOSTEANNNN MINÄ TUNSIN MOMBASANNN joo ei.

Teksti lähtee käsistä än yy tee nyt.

#spottaajääpala #jooeitästätuuny

Tämä Tescon toffee-pekaanipähkinä-marenkirullapulla. Tää on siis semmosta kamaa, että kun pistelet suuhus ekan palasen niin voi tuntea kuinka sää lihot sen ekan palasen verran tosta reisien kohdalta. Ekstrana mainitsen, että jos olet diabeetikko kuten allekirjoittanut niin tunnet myös verensokerin lähtevän iloiseen nousukiitoon. Ja sua ei vähempää kinosta, koska tää on NIIIN HYVÄÄ.

#spottaatimantti

Tämä kuva on lauantaipäivältä, jolloin minä ensimmäisen kerran tänä syksynä jouduin kohtaamaan The Kylmyyden. Muut puheli, että torstai oli se Kylmin päivä, mutta mää en ollut ulkona sillon kauheesti niin enpä joutunut kokemaan. Hanskoja kaipailin kovasti ja että olisin laittanut vähän paksumpaa päälle. Ihan kiva sillee, kun miettii, että viikko sitten tosta mää menin vielä MAKSIMEKOSSA. Kello on tossa kohtaa n. 11.00 ja odotan kolmen kassin kanssa kyytiä keskustaan näkemään pitkästä aikaa kauppisporukan kanssa. Ilmeestä päätellen en ollut kovinkaan hyvällä päällä, mutta kuulkaa heti mieli parani kun sai ison kupin flavoured caffe lattee ilmaiseksi kupongilla ja mozzarella-pesto-kinkkusämpylän.

#hmmmm #spottaamut

Pääsin mie töissäkin vähän käymään. Oli kivvaa turista työkaverin kans kaikkee ja samalla laitella liikettä erinäköiseksi. En olis muuten uskonut tykkääväni näistä väreistä, mut kyllä. Vielä ei oo kaapissa keltaista enkä oo ees varma sopiiko se mulle, mut se on kiva tossa paidassa.

#spottaaeksynythavunneulanen
"Vanhan" hyvän musiikin kuuntelun lisäksi myös marjojen poimiminen, kaunis syysilma ja ihmisten kanssa hyvistä uutisista juttelu inspiroi kummasti. Vaikka oonkin ollut viime aikoina kovin väsynyt erinäisistä syistä, mun olo on ollut hetken aikaa taas parempi. Huonoista yöunista huolimatta jaksan paremmin, kun käytän aikaani asioihin, jotka tuottaa mulle iloa. Ponnistelua se vaatii, joskus ekstrapaljon, mutta aina se on sen arvoista. Ja kuten kuvasta näkyy, taas myös kiinnostaa avata läppäri ja pistää kirjoittaen. Tää on suoranainen ihme ja haluan muistaa tän päivän. Oikeastaan koko alkuviikon. Nimim. oon ollut aamukahdeksasta hereillä ilman päikkäreitä vajailla unilla ja olo ei vois olla parempi. Väsyttänyt mua ei oo juuri yhtään, tosin väsymys purkautuu hepuleina ja keskittymiskyvyttömyytenä, mutta MOOD NOT AFFECTED.

#spottaasydän

Kohta ovat tosin rankat ajat edessä. Darkness is coming. Kaamos ja väsymys. Yritän kovasti ettei olisi. Jos ehtisin saada nyt jo olemassaolevaan väsymykseen apua niin ehkä se auttaa. Vitamiineja kaikissa muodoissa naamariin. Ystävien näkemistä ja intro-päivinä Keijon kanssa relaksoitumista kotona kynttilänvalossa hämärähyssyssä. Eteeristä ja äkäistä musiikkia. Bloggaamista iltamyöhään. Frasieria ja mahdollisesti muita sitcomeja. Leipomista ja Sencha Sakura-teetä. 

Kuva (c) Pekka Selonen. #spottaatuttuja

Loppuun haluan jakaa nostalgiakuvasen. Tämä on ajalta, jolloin Blockfestit oli vielä hyvä tapahtuma, eli 2012. Okei, en vähättele uusimpia spektaakkeleita, mutta kun hnnngh. Tuo oli jo liian iso verrattuna 2010-11 festeihin (2010 Pakkahuoneen sisällä ja 2011 aukiolla), ja sit se paisui paisumistaan ja leveili isoilla jenkkinimillä, kun taas kaikki mun lempparit jäi pois kyydistä tai olivat muuttuneet musiikillisesti tylsään suuntaan. Viime vuonna olis ollut ainutlaatuinen The Three Smiths Show eli suunnilleen ne harvat hiphop-artistit, joista vielä välitän suuresti: Noah Kin, Gracias ja E. Thelo. ISO HNNNGH. Siellä ei ollut sitten muita, paitsi Nas, ja sekin eri päivänä. 72€ on aika suolainen hinta yhdestä tunnin esityksestä. Tämä oli vielä aika hyvvää aikaa. Siksi halusin jakaa tämmöisen muiston kanssanne.

Seuraava The Three Smiths show jos tulee tässä elämässä, niin mää meen vaikka Ranualle kattomaan! Mark this day 07.09.2017 klo 00:04!

maanantai 21. elokuuta 2017

Kesän kohelluksia.

Koska olen koko ajan kaksi kuukautta myöhässä suosikkieni/tapahtumieni kanssa, niin keksin porsaanreiän ja julkaisen kahden kuukauden ajalta kesäkommelluksiani.

Kesäkuu


Serkun ylioppilasjuhlat. Silloin oli kaunis, mutta KYLMÄ päivä. Niin hyvää ruokaa ja paljon, mä meinaan PALJON ihmisiä. Mulle kävi liian monta kertaa niin että mietin oliko se ja se täällä ja oli kuulemma ollut, mutta lähtenyt ajat sitten. Boy, was I embarrassed. Anyways, hienot juhlat oli ja perus "voi kun sä oot jo iso poika"-ihmettelyä.


Matkalla Mikedoniaan. Meillä on siellä liikaa ystäviä, joita täytyy käydä vuoron perään viihdyttämässä. Käytiin myös näkötornilla sekä matkalla Savonlinnaan oli monia nättejä maisemia. Välillä tuntui ihan kuin ei oltais Suomessa ollenkaan. Ja ilma oli mitä mainioin. Kuvia lisää myöhemmin!


#spottaahulda
Puumala on paras paikka, Puumala on iloinen. Okei oikeesti se on Puuhamaa mikä on paras paikka, mut poteitou potaatou. Puumala oli melko söpö pikkukaupunki. Sijaitsi matkan varrella kun oltiin matkalla Savonlinnaan Mikkelistä.


Olavinlinna & Savonlinna. Aivan ihana paikka myöskin. Olavinlinnassa oli korkeita portaita, pelottavia käymälöitä (kurkistin yhdestä pytystä alas ja vaikkei mulla oo varsinaista korkeanpaikankammoa niin otti ilkeästi mahasta) ja vanhoja esineitä. Joita oli mun harmikseni kovin vähän siellä, mutta se johtui puhtaasti siitä, että kauan sitten linnassa eläneet ovat vähitellen vieneet esineet ja kalusteet mennessään. Esineiden puutteesta huolimatta linnakierros oli mahtava kokemus.


Tein ekaa kertaa elämässäni makaronilaatikkoa with a twist. Oli aikasta nannaa vaikka ite sanonkin. Halusin tehdä sitä varsinkin siksi, koska Keijo ei oo ollut kova makaronilaatikkofani ja mun piti vakuuttaa se ko. ruoan hienoudesta. Sen ei tarvii olla mitään ällölössöä mausteetonta moskaa vaan se voi olla myös ELÄMYS. Varsinkin paistettuna. Goodness että se oli hyvää paistettuna. Huhhuh. Siihen tuli perusaineksien eli jauhelihan, makaronien, juuston ja munamaidon lisäksi pekonia, fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Makaronilaatikkoon voi lisätä melkein mitä vaan - vain taivas on rajana! Päälle vielä kunnon kerros kermajuustoa ja voilà!


Omenapuun kukat kukkivat myöhässä. Viime vuonna ne ilmestyivät toukokuun lopulla, tänä vuonna vasta lähempänä kesäkuun puoltaväliä. Koko luonto on tänä vuonna ollut myöhässä. Se vähän huolestuttaa mua, eikö teitäkin?



Mozzarella ja halloumi - juustoja, joilla voisin elää. Eikä saa unohtaa fetajuustoa!


Lenkkejä muruseni kanssa. Keijon loman aikana kävimme useaan otteeseen n. 7 kilsan lenkeillä riippuen päivän ohjelmasta. Ne olivat mukavia hetkiä luonnossa ihan vain kaksisteen. Hengästyin kunnolla ja ihailin lupiineja, joita oli PALJON tienpenkereillä. Ja kuka sanoo ettei kävelylenkille vois pukeutua kivasti ja sävy sävyyn? Okei toi kuva oli ainutkertainen. Muilla lenkeillä oon ollut jopa meikittömänä. Se on tila, jossa vain harvat ja valitut saavat minut nähdä. Ja muutamat randomit kotikuntalaiset.


Älä luovuta! Enough said.


Silmälasikuumeeseen helpotusta: UUDET LASIT. Nää on niiiiiiin kivat! Tykkään ehkä snadisti enemmän näistä sähäkistä punamustista, mutta mustissa hipsterilaseissa on omat puolensa. Ne tuo kaikkiin asuihin kulmikkuutta ja terävyyttä.


Friends & Brgrs. Olin jostakin saanut mielikuvan, että kyseinen paikka olisi jotenki ylihintainen ja pretentious. Olin väärässä. Halloumiburgeri oli aiiiivan parasta. Ja noi ranskalaiset ja valkosipulidippi... Good golly. 10/10 would recommend! Note to self: muista ottaa ens kerralla pekonia hamppariin. Mun piti se tehdä tällä kerralla, mutta arvatkaa kuka tyhmeliini unohti pyytää?


Villejä lupiineja. Lupiinit on niin nättejä. Ja niitä on paljon erivärisiä! Valkoisia, sinivioletteja, lämpimän violetteja ja vaaleanpunaisia. Tykkään.


I call this look tyylikäs kassialma. Kesä- ja heinäkuussa olin suht paljon töissä ja oikeastaan aina näytin tältä. Reppu täynnä tavaraa ja Uhanan kassi täys eväitä. Also R.I.P punaiset converset. Oikean jalan kenkulinpohja meni rikki yks sateinen päivä. Pitänyt monta kertaa viedä noi suutarille, mut en oo ehtinyt/saanut aikaiseksi.


Torstaina 29.6 alkoi mun ja veljeni yhteinen pitkä viikonloppu. We call it Ems' and Mel's Weekend of Fun! Kuvia lissää myöhemmin. Mää myös kuvasin tuona viikonloppuna materiaalia mun diabetes-videota varten... Se on kovasti työn alla (kuten kaikki muukin mun blogissa nykyään).

Matsku ja pelottava hissi.

Heinäkuu


Helle yllätti - katso kuvat! Heinäkuu vaihtui just kun olin tän mösön kanssa. Tässä kohtaa olimme Mältinrannan kupeessa. Tuona päivänä oli tosi lämmin! Harvoja kesäisiä päiviä tänä kesänä tais olla muutenkin. Suomi on tymhä.


Spider-Man: Homecoming - ensi-ilta. OLIKO EES PARSAIN IKINÄ. Siinä oli taas niinku KAIKKEEEE ja Tom Holland on tähän mennessä paras Spidey ketä on ollut. Hassu höpönassu. Also Tony Stark ja Happy oli kivoja. Tässä oli kyä KAIKKI kohdillaan. Marvel teki sen taas. 5/5.


PIONIT ILMESTYI VIHDOIN. Yleensä noi pinkit on ilmaantunut ensin osapuilleen kesäkuun puolenvälin tienoilla. Tänä vuonna ne suvaitsi puhjeta kukkaan vasta 8.7. Oi voi...


Toteutimme toisen haaveeni tälle kesälle: kävimme Rauman vanhassa kaupungissa. Oli kyä yhtä nätti ja kiehtova kuin Porvookin, joskin kierros ei ollut niin syväluotaava, koska meillä ei ollut ketään henkilökohtaisena oppaana toisin kuin Porvoossa. Taisin saada tällä reissulla myös uuden bannerikuvasen. Kiitos Keijoseni.


Raumalta ajelimme Poriin, jossa tapahtui tämän kesän kohokohta: PORI JAZZ 2017. Yövyimme torstaista sunnuntaihin pakettiautossa Pori Energian parkkiksella. Peseydyimme Porin maauimalassa. Lähin vessa oli Karjarannan Shellillä. Jazzien jälkeen rillattiin kertakäyttögrilleillä makkaraa pakulla ja Marshallista pauhas aina ko. päivän artistien biisejä. Vois siis sanoa että elettiin kunnon festarielämää. Ja ne ite Jazzit... Parasta pitkään aikaan! Sain kuulkaas monenmonia uusia lemppariartisteja, mm. Jamiroquai, Samm Henshaw, Yussef Dayes, Erykah Badu sekä Cory Henry & The Funk Apostles. Niin paljon loistavia talentteja ja upeaa livemusiikkia. Videokoostetta pukkaa myöhemmin! Se on jopa jo editoitu, mutta en saa sitä Youtubeen, joten tutusti technical difficultiesia mulla... Koskapa ei.


Ja Yyterihän oli pakollinen tänäkin kesänä. Ja onneks käytiin, koska me ei lähetty enää toista kertaa käymään kelien huonouden takia. Tuonakin päivänä tuuli ihan hirveästi ja ei kauaa jaksettu olla. Löydettiin suojaisa tekolampi ja se oli ihan kiva muuten, mutta oli aikasta palijon muksuja, jotka roiski vettä ja potki hiekkaa päälle. Not noice.


Lisää ihania lenkkimaisemia. Meiän kotikunnassa on tosi paljon kivoja ja rauhoittavia lenkkimaisemia. Törmäsimme myös söpöön goottietanaan.


Eikö olekin mösö? Noita on madellut täällä kahdella eri kadunpätkällä ja mää yritän aina varoa niitä, etten astu päälle. Nähnyt muutaman menehtyneen yksilön päälletallomisen seurauksena ja heidän vierellään ollut surevia läheisiä. R.I.P goottietanat.


Pojat pelas korista. Oli kiva kattoo pitkästä aikaa. Ja sain kivat otokset isistä ja veikasta.


Iskällä pomppuheitto onnistuu vieläkin!


Haluaako kukaan arvata, mitä tässä kuvassa tapahtuu?


Voitin kouluaikojen kesäkeittotraumani. Kiitos Keijon.

Feat. iskän käsi.
Tässä oli miun kesä- ja heinäkuu vuosimallia 2017. Ja tämähän oli vain pintaraapaisu. There's more to come, whenever I have the time and the energy.


Kuten ehkä joteskin muistatte, niin pidin taukoa someistani. Palasin tauolta hetkeksi takaisin ja todettuani, että eihän tää ookaan paha, niin ehhehehee luulin väärin. Okei, Facebookissa ei oo mulla news feedissä muuta ku koirakuvia, diabetesmeemejä ja ruokareseptejä (joita en ikinä jaksa toteuttaa) niin ei siinä, mutta Instagram. Voi rakas Instagram. Se on ihana paikka, mutta en tiedä mitä on tapahtunut. Mää en vaan ny jaksa. MUTTA.


Tein blogilleni siis kauan (salassa) harkitun IG-sivun. Nyt ehkä mietitte, että millä logiikalla mää eka koen IG-burnoutin omalla yksityisellä profiilillani ja sitten perustan julkisen sivun, jossa avaan tunteitani vielä enemmän kuin yksityisesti? En voi oikein sanoa muuta kuin että sanopa se. Olen kertonut asioista lisää blogin IG-kuvien yhteydessä. Joitakin tekstejä ajattelin siirtää blogiin asti. Ja voihan olla, että mää peräännyn tästäkin, mutta tällä hetkellä tää vaihtoehto tuntuu omalta.

Jos kinostelee saada viimeisimmät blogihölpötykseni ja lisempää, niin seuraa elengiems!

PS. Tämän kesän paras otokseni, olkaa hyvät.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ei ole sanoja.


Chester. Hän on poissa. En osannut edes kuvitella, että tää voisi tuntua näin pahalta.

Me luukutettiin Matiaksen kanssa pikkusina Hybrid Theorya ja Meteoraa vuorotellen. Jossain matkan varrella bändi unohtui. Ei kuitenkaan kokonaan. Ei Chester Benningtonia ja Mike Shinodaa niin vaan unohdeta. Jotkut yksittäiset biisit ovat pysyneet matkassa mukana nostalgiahetkiä varten. My Dsmbr on yksi niistä.

Eilen yöllä lopetin vihdoin tunteiden vuoristoradan välttelyn ja kuuntelin sen. Tiesin, että Linkin Parkin biisit herättäisivät tunteita ihan eri tavalla nyt. Ja olin oikeassa. Se on jännä, miten yksi biisi voi viedä sut ajassa tiettyyn paikkaan ja hetkeen. Suljin silmäni ja rentouduin. Yhtäkkiä näin teini-ikäisen itseni kirjoittamassa päiväkirjaa sängyn laidalla, kun muut perheestä ovat jo olleet hyvän aikaa nukkumassa. Mp3-soittimessa soi tämä biisi ja päiväkirjan sivuille tippuu pisaroita. Mä oon niin yksin.

Avasin silmäni ja palasin nykyhetkeen. Päiväkirjaa ei enää ollut sylissäni ja vieressäni nukkui mies. En ole enää yksin. Mutta jotain samaa tässä hetkessä on. Pisarat tulivat mukana.

Just wish that I didn't feel
Like there was something I missed
Take back all the things I said
To make you feel like that

Just wish that I didn't feel
Like there was something I missed
Take back all the things that I said to you

And I give it all away
Just to have somewhere to go to
Give it all away
To have someone to come home to

Goodbye, Chester. See ya next lifetime.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tauolla.



Tiedättekö Frendit? Itse olen suuri fani ja en enää tiedä kuinka monta kertaa olen katsonut kyseisen sarjan alusta loppuun. Saattaa olla 20 tai ehkä jopa 50. Ei pysty muistamaan.

Anyway, 3. kaudella jouduimme katsomaan kuinka Rachel ja Ross erosivat dramaattisesti. Kaikki lähti liikkeelle Rossin mustasukkaisuudesta ja Rachelin julistuksesta kuinka hän haluaisi pitää tauon.

Rachel: Urrrgh! Look, maybe we should take a break.
Ross: Okay, okay, fine, you’re right. Let’s take a break, let’s cool off, okay, let’s get some frozen yogurt, or something...
Rachel: No. A break from us.

Tämä keskustelu olisi hyvinkin voinut olla minulla ja some-tileilläni, jos ne osaisivat puhua.

Kyllä. Minä pidän nyt määrittelemättömän ajan taukoa Facebookista ja Instagramista.


Syitä en jaksa eritellä, mutta haluan kokeilla olla lähes kokonaan eristyksissä kaikesta ylimääräisestä tiedon määrästä. Poistin sovellukset vuorokauden vaihteessa puhelimestani ja oloni on vähän epämukava ja ehkä tylsäkin, mutta samalla hyvin helpottunut.


Nyt on mieheni viimeinen lomapätkä, eli sometaukoni tuli hyvään saumaan. Pidän siis taukoa ainakin mieheni loman verran ja katson siitä eteenpäin, että tarvitsenko vielä pidemmän tauon. Blogista en pidä taukoa, koska se ei ole aiheuttanut mulle stressiä samalla tavalla kuin some ja muut elämäni osa-alueet. Päinvastoin, mää olen halunnut kirjoittaa blogia, mutta mulla ei ole mukamas ollut aikaa. Ei mulla kyllä nytkään ole aikaa, koska lähdemme reissuun, mutta jos jatkan somelomaani vielä ensi viikosta eteenpäin, niin sitten saattaa ollakin. Mulla on myös muitakin sometilejä, mut niistä on helppo pysyä erossa muutenkin, koska olen poistanut mm. Twitterin puhelimestani. En edes ole käyttänyt sitä pitkään aikaan, mitä nyt blogipostaukseni menevät suorana sinne Bloglovinin asetuksien ansiosta. Sen verran käytän Facebookia, että julkaisen mm. tämän postauksen sivuillani.

Aika sikamakee saippuakuplaputeli, eikös?
Sosiaalisesta mediasta on tullut mulle aikavaras ja tylsyyden tappaja. Se poistaa stressiä, mutta tuo sitä kaksinkertaisesti lisää. Se antaa paljon ja samalla ei mitään. Joskus jopa vie vähän poiskin. Ainakin sitä aikaa jos ei muuta. Asioita voisi helpottaa myös, jos Instagramiin saisi piilotus-ominaisuuden, saman minkä Facebookkiinkin. Koska tiettyjä henkilöitä olisi epäkorrektia lakata yhtäkkiä seuraamasta niin ne voisi vaan "laittaa hiljaiselle", eli en vain näkisi kyseisen henkilön julkaisua ja täten välttäisin turhan loukkaamisen ja hämmennyksen. Itse olen ainakin pari kertaa hämmentynyt toden teolla, kun pari ihmistä lakkasivat seuraamasta mua, ja en voinut olla miettimättä että mitä tein väärin.


Näistä ajatuksista huomaa myös, että some ei tee mulle enää hyvää, kun huomaan välittäväni liikaa tollasista loppujen lopuksi melko turhista asioista. Siksi mun on nyt aika viheltää peli poikki ja pitää taukoa. Opettelen käyttämään aikaani ja energiaani paremmin tärkeämpiin asioihin.


Mää oon muutenkin ollut viime aikoina pinna kireällä enemmän ja vähemmän ja käyn ylikierroksilla. En nuku öitäni kunnolla. Ajattelen töitä vapaa-ajallanikin. Jos mulla on ollut jotain mielen päällä niin olen saanut sen yleensä aina jokseenkin piilotettua, mutta enää en. Kaveritkin jo huomauttelee mulle, että onks mulla kaikki hyvin, kun oon niin negatiivinen koko ajan. En pysty keskittymään töissä ilman to-do-listaa. Unohtelen todella herkästi asioita ja mun pitää elää niin, että mulla on hälytyksiä puhelimessa ja muistilappuja kaikkialla ja kalenterissa tulevia tapahtumia tarkasti merkittyinä. Jos en ottaisi kuvia niin paljoa kuin mitä nyt otan, en muistaisi menneistä päivistä mitään ellen pinnistä muistiani äärimmilleen. Kaikki päivät kuljen jossain ihme aivosumussa. Listaa vois jatkaa.


Nyt ei kuitenkaan ole aika ressata vaan REISSATA! Lähdemme torstaina Keijon kanssa Porin seudulle: ensin tsekataan Vanha Rauma, ja perjantaina menemme Pori Jazzeille katteleen Jamiroquaita, Samm Henshaw'ta, Rhyeta, Black Focusia ja monia muita. Myös ihnu Elias Gould olis ilmaislavalla Jazzkadulla, mut se kolaroi Jamiroquain show'n kanssa, joten en tiiä ennätetäänkö sitä kahtomaan. Meidän piti mennä lauantainakin jazzailemaan, mutta budjetti loppui kesken. Jäämme kyllä maisemiin ja ajattelin moikata paria kaveria, jotka syystä tai toisesta ovat eksyneet asumaan Poriin. Jos on oikein hyvä keli, suuntaamme Yyterin pehmeille sannoille. Foreca sanoi meille että on on, aurinkoa piisaa että tänne vaan ja muistakaa uikkarit ja hellekuteet! Toivottavasti ennuste myös pysyy sellaisena eikä mene mitään vuoristorataa, kuten ollaan menty koko kesä.


Josta tulikin mieleeni, että mää en ole koskaan ennen potenut kateutta, jos ihmiset on päässeet ulkomaille aurinkolomalle ja tulleet ruskettuneina takaisin. Nyt olen. Tää Suomen kesä on nyt kolmatta kesää putkeen ihan hirvee, että tää alkaa olla aika julmaa ja epäreilua. Mää rakastaisin pulahtaa vedessä, pukeutua kevyesti ja maata auringon alla omalla takapihalla, mutta kun ei. Ei aurinkoa, lämpöä, ihanuutta ja hellemekkoja sinulle, Ems, vaan sadetta, kylmyyttä, katkeruutta ja pitkiä housuja. Jonakin kesänä me vielä lähdetään ulkomaille! (Eikä enää ikinä palata... Se olis kunnon hermoloma se.)

Täs tulevaisuuden minä aurinkorannoilla.