keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Mauerbauertraurigkeit.

Mä nyt kyllä myönnän heti alkuun, että mulla oli joku tosi hieno ja syvällinen idea tälle postaukselle, mutta koska en kirjoittanut sitä ikinä ylös, niin arvatkaa muistaako tää kultakala-aivo sitä enää. Löysin kuitenkin tilalle piiiitkästä pitkästä aikaa kysymyshaasteen!

Kuvat eivät liity mitenkään mihinkään, kunhan ovat kivoja muuten vaan. Näiden piti kuvittaa sitä mun ideoimaa postausta, mutta meni jo.


1. Minkä värinen hiusharja sinulla on?
- Mulla on 3 harjaa: musta antistatic-harja parturi-kampaajakoulun ajoilta, violettipinkki Tangle Teezer ja Oriflamelta tilattu pinkkimusta harja. Hauskaa tässä on se, etten harjaa hiuksiani nykyään juuri ollenkaan paitsi suihkussa tukan ollessa märkä tai joskus kun haluan ylikasvaneen otsikseni oikoseen.

2. Mitä ruokaa et koskaan söisi?
- Veriruokia. Muuten oon melko kaikkiruokainen keliakian puitteissa.

3. Onko sinulla yleensä kylmä vai kuuma?
- Molempia aina sillon kun ei pitäisi.

4. Mitä teit 45 minuuttia sitten?
- Pohdimme Empan kanssa syntyjä syviä ja nauroimme maha kippurassa. Empan piti sanoa, että se pelkää palloja, kun se kerran sai pallosta päähänsä ja sille tuli aivotärähdys. Sen sijaan se sanoikin, että sille tuli päähalvaus.

5. Suosikkisi kaikista suklaapatukoista?
- Maraboun Crispi.



6. Oletko koskaan ollut katsomossa seuraamassa jotain ammattiurheiluottelua?
- Hyvin harvoin, mutta koripalloa ja jääkiekkoa olen ollut seuraamassa joskus. Viimeksi olin katsomassa Pyrintö - Kouvot -peliä Hakamettässä 2016.

7. Mitä sanoit viimeksi?
- Pohdin ääneen edellistä kyssäriä Keijolle.

8. Suosikkijäätelö?
- Mikä tahansa missä on nugaata. Tuntuu olevan harvassa ne, kaikki on pelkkää suolakinuskia nykyään.

9. Mitä joit viimeksi?
- Pepsi Maxia.

10. Millainen lompakko sinulla on?
- Näppärä pieni punainen, ystävän tuliainen ulkomailta.



11. Mitä söit viimeksi?
- Kinkku-juusto-voileipiä, joissa oli päällä kananmunaa ja Lidlin Fries & Burger-majoneesia sekä Herbamare-suolaa. Oli muuten ihan sairaan hyvää.

12. Ostitko vaatteita viime viikonloppuna?
- En.

13. Mikä on viimeisin näkemäsi urheilutapahtuma?
- Livenä vai telkkarista? Telkkarista varmaan joku jalkapallo-ottelu, jota sivusilmällä näin Keijon kattovan. 

14. Suosikkisipsi?
- Estrellan kermaviili-sipulin makuiset linssisipsit. Tilanne meni yhdessä kohtaa siihen, että aina unohdin, että mulla on jo noita sipsejä kotona kaapissa ja yhdessä kohtaa mulla oli linssisipsipusseja 5 kappaletta. Ne on nyt jo syöty. Edellinen tähän haasteeseen vastannut oli todennut myös, että kaikki käy kunhan on dippiä. Sekin on kyllä ihan totta.

15. Katso puhelimesi tekstiviestit. Kenelle tekstasit viimeksi?
- Whatsapp-viesti veljelle: Tässä 47.48:ssa toi Legend Glover kuulostaa Bart Simpsonilta ku se sanoo kovaa ton "MOM!"


16. Pidätkö telttailusta?
- Teoriassa kuulostaa hauskalta, käytännössä en tykkää. Oon liian mukavuudenhaluinen.

17. Syötkö vitamiineja?
- Joo. Nyt oon vetänyt sinkkiä, ceetä ja deetä joka päivä flunssan takia ja jatkuu myös nyt uusien tautien estämiseksi.

18. Milloin kävit viimeksi kirkossa?
- En käy.

19. Pidätkö ruskettuneesta ihosta?
- Näyttäähän se kivalta, mutta en itselleni niin kaipaa. Kyl se yks lämmin kesä tässä pari vuotta sitten toi tiettyä brunaa ja näyttihän se hauskalta. Tykkään itestäni enemmän kalpeana.

20. Kiinalaista ruokaa vai pizzaa?
- Tällä hetkellä haluaisin kaikkee mahdollista take away-ruokaa tänne. Tulee niin iso ikävä Pikku Pandan kiinalaista ruokaa ja sushibuffaa.


21. Juotko limpparia?
- En muuta juokaan. Se ei varmaan oo terveellistä, mutta mää teen mitä haluun.

22. Minkä väriset sukat sinulla on jalassasi?
- Mustavalkoraidalliset.

23. Milloin viimeksi olet ajanut ylinopeutta?
- Paha ajaa ylinopeutta, kun en osaa ajaa. Unissani oon kyllä ajanut ylinopeutta ja se on loppunut siihen yleensä, että oon ajamassa päin talon seinää.

24. Mikä sinua pelottaa?
- Ei-niin-vakava pelko: hämähäkit. Vakavampi pelko: että joku läheinen katoaa jäljettömiin.

25. Mitä näet vasemmalla puolellasi?
- Mun tyynyn.


26. Mistä kotityöstä pidät vähiten?
- IMUROINTI JA VAATTEIDEN SILITYS. Haluaisin sellaisen söpsön näppärän dustbusterin/isomman version siitä, ettei tartte vetää perässä yhtään mitään eikä pelleillä johtojen ja pistorasioiden kanssa, ja sit semmosen vaatehöyrystimen.

27. Mitä ajattelet, kun kuulet jonkun puhuvan Itä-Suomen murretta? 
- Se tarttuu muhun välittömästi. Mää oon just sellanen, että omaksun toisten murteita, eleitä ja puhetapoja. Pelkään, että onnistun joskus loukkaamaan sillä ihmisiä, koska se ei todellakaan oo mun tarkoitus.

28. Missä asennossa mieluiten olet?
- Lepäämässä puoliks mahallani, puoliks kyljelläni toinen jalka koukussa ja toinen suorana.

29. Sinun tekee mielesi pikaruokaa. Minne menet?
- Jos ei oo rahaa, tyydyn jääkaapin sisältöön. Jos on vähän rahaa, Mäkkäriin tai Subiin. Jos on vähän paremmin rahaa, siipiä, kebabia tai pizzaa.

30. Mikä on suosikkinumerosi?
- En osaa sanoa.


31. Kenen kanssa/kenelle puhuit viimeksi?
- Keijolle toivottelin hyvät yöt. Kohta minäkin painun yöpuulle, kunhan saan tämän valmiiksi.

32. Syötkö lihaa?
- Oh yes.

33. Minkä kappaleen kuuntelit viimeksi?
- Nyt soi Rosie Lowe - Woman.

34. Minkä kirjan luit viimeksi?
- Luen tällä hetkellä Suljettua Maata. Fun fact: mää en ollut avannutkaan kirjoja varmaan 5 vuoteen ennen tota kirjaa. Jäi tosi pitkittynyt lukemisähky lukioajoilta.

35. Mistä viikonpäivästä pidät?
- Lauantai. Tosin nyt kaikki päivät tuntuu lauantailta, joten sama se.


36. Osaatko aakkoset takaperin?
- Varmasti jos oikein keskityn, mut nyt en jaksa.

37. Suosikkikahvisi?
- Tampere Sekoitus tai Johan & Nyströmin Sumatra Gayo.

38. Lempikenkäsi?
- Talvella ruusuiset Tamarikset, muulloin mitkä tahansa noista mun Converseista, Elloksen herrainkengät sekä kesällä Tapaksen punaiset ballerinat. #enikinäosaavalitayhtä

39. Milloin menet yleensä nukkumaan?
- Klo 00-02 välillä nyt, kun olen karanteeni(a vastaavissa olosuhtei)ssa. Töissä käydessäni, jos pääsi ennen klo 00 laittamaan pään tyynyyn, niin oli mahtavuutta.

40. Milloin mieluiten heräät?
- Kun oon saanut nukuttua kunnolliset yöunet.


41. Auringonnousu vai auringonlasku?
- LASKU. Jos joku ei vielä tiennyt niin rakastan auringonlaskuja.

42. Pidätkö pehmeästä vai kovasta sängystä?
- Sillä tavalla pehmee, että vaan vajoan sinne patjan ja sängyn sisään ja pysyisin siellä.

43. Kuvaile ruokalautasiasi.
- Tunnustus: mää avasin vasta nyt mun ylppärilahjaksi saadut Villeroy & Bochin Mariefleur-astiat sellofaanista. Mä ite sain valkata ne ja ajattelin säästää ne omaan kotiin silloin 7 vuotta sitten. Ja mää säästinkin, mutta en sitten jossain kohtaa tykännytkään valitsemastasi kuosista. Nyt avasin ne vihdoin paketista ja nyt oon sitä mieltä, että ne on ihan todella kauniit. Ei ehkä ihan enää mun lempparivärejä niissä (mm. lilaa, pinkkiä ja sit on myös keltaista, joka on kiva väri kyl), mutta ne on ihanan kesäiset.

44. Suosikkisi kaikista alkoholijuomista?
- Se sovellettu mansikkamargarita, jonka baarimikko teki mulle viimeks laivalla. Oli niin hyvää, että vieläkin muistelen lämmöllä.

45. Tykkäätkö korttipeleistä?
- Tykkään! Mä oon vaan välillä huono muistamaan niitä, esim. mä en ikinä muista miten pelataan paskahousua tai sikaa tai maijaa. Joku joutuu aina selittämään ne mulle. China on paras korttipeli ja ristiseiska on kiva.


46. Jos sinulla olisi auto, niin millainen se olisi?
-  Meillä on beigenkultainen Toyota Camry ja se on aikas kiva. Sen nimi on Hubbe. Unelma-autosta en tiiä, mutta se olis varmaan joku söpö punainen pikkupupetti.

47. Osaatko vaihtaa autoon renkaat?
- En. Haluaisin kyllä osata! I aspire to be an independent woman.

48. Mikä on suosikkimaasi?
- Mää en oo käynyt kuin Ruotsissa ja Virossa, joten paha mennä sanomaan. Ruotsista oon tykännyt joka kerta, kun oon siellä käynyt, niin sanon sen. Viron reissu oli kokonaista 4 tuntia, joten en voi sanoa muodostaneeni siinä ajassa kunnollista mielipidettä.

49. Jos saisit valita kaikista mahdollisista työpaikoista, niin minne haluaisit mennä?
- Joko suunnittelisin ja tekisin vaatteita, koruja, kenkiä ja asusteita tai pysäyttelisin tyylikkäitä ihmisiä Tampereen kaduilla ja kuvaisin niitä mun ylläpitämään tyyliblogiin.

50. Mitä haluaisit kokeilla?
- Jälkimmäistä asiaa edellisestä kohdasta. En vaan tiedä miten se käytännössä toimisi mulla, mutta uskoisin, että tykkäisin sellaisesta valtavasti. Oulussa ja Helsingissä on tällaiset blogit jo, niin kyllä Tampereellakin saisi olla!

lauantai 28. maaliskuuta 2020

Abyss sea life.


This thing called life
Is made out of choices
Choices with voices inside your head
This path or that way
Continuous focus is needed
In search of the right pathway


Diving in, I hold my breath
As I try to ease my mind
Daily stress, progress to mess
I desire a place to unwind
Peace of mind, serenity
A place with no urgency, no strife
Now I'm escaping
A busy life


Distracting thoughts, worries, no
Mood unaffected
This brief, yet beautiful moment
Nothing will not defeat
Wet sand beneath my feet
Ocean waves here to greet


Me and my love
A stroll on the beach
Embrace this moment
Cause like the footprints fade away,
disappear


This moment will do the same
But I do not worry, my friend
Forever is what we have
The sun will shine on us again


Lyrics written by Matias Ekman
Photos taken by Keijo

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Syitä miksi rakastan kirppiksiä.

Mun kirppiksellä työskentely jäi surullisen lyhyeen. Haluaisin edelleen kyllä työskennellä kirppiksellä, kun tää koronaepidemia/pandemia on ohi. Että vink vink, Tampereen kirppikset, täällä olis yks erittäin motivoitunut työntekijä, joka rakastaa kirppiksiä! ;)

Tässä mää soittelemassa kaikki Treen kirppikset läpi pandemian jälkeen.

Nyt listaan syitä miksi rakastan kirppiksiä. Muutenkin kuin ihanien vaatelöytöjen lisäksi, joita niitäkin laitan myöhemmin!


Vanhat tavarat ja esineet. Tämä puhelin on IHANA. Tunsin itseni Hyacinth Bucketiksi (ja nyt mää kuulen päässäni Hyacinthin turhautuneen toruvan äänen, joka sanoo: "It's BOUQUET!"), kun nostin tuon kauniin luurin käteeni. En tiedä tekiskö tällä kauheesti mitään nykypäivän maailmassa, mutta olis tää aika hieno sisustusesine.

En usko, että tämä on tuolla enää, mutta bongasin Kirpputori Silinteristä ja hinta näkyy kuvassa, 60 euroa.


Mahtavat levylöydöt. Jostain syystä mulla ei ole omistuksessa tätä kyseistä levykäistä vaikka olin ysärin lopulla vannoutunut Spaissari-fani. Muistan kyllä omistaneeni violetin napapaidan, jossa oli tän levyn kansikuva. Mihinhän sekin on joutunut...

Anyways, tämä löytyi Bonuskirppikseltä 2 eurolla. Nyt on kaikki Spice Girlsien albumit!


Aapuuva. Tätä en napannut itselleni mukaan, mutta tästä räjähti semmoset nostalgiaväreet ettei koskaan. Eivät kyllä välttämättä olleet kovin mukavia väreitä ne... Nää tällaiset kokoelmalevyt on jotenkin niin cringejä. Meilläkin oli näitä tälläsiä jonkin verran, voi kauhistus.


En ole varma oliko tämä myynnissä, mutta hauska bongaus kuitenkin. Tämä paatos Kirpputori Tilkkutäkissä.


VANHAT KIRJOITUSKONEET. Tää tietty menis samaan kategoriaan kuin vanhat esineet, mutta mää rakastan näitä yli kaiken, joten tämä ansaitsi oman kohtansa. Mää haaveilen tosissani tällaisesta kauniista vanhasta kirjoituskoneesta sisustusesineenä, mutta myös toimivana sellaisena. Olisko vähän mahtava jonain vieraskirjan tapaisena. Vierailijat voisivat jättää oman terveisensä meille hauskalla tavalla, josta varmasti vieraatkin nauttisivat.

Bongaus Orikirppikseltä, 20 euroa.


Äiti on innostunut vanhoista karttapalloista. Hakusessa olis hällä semmonen, missä lukis vielä Neuvostoliitto yms. ja mielellään suomeksi. Siitä tuleepi varmaan lapsuus mieleen äitemuorilla.

Hintaa en muista, mutta tämä oli Silinterissä.


Kauniit vanhat purnukat, joissa lukee tekstiä. Varsinkin nää olis ollut hauskat, koska mieheni on Ruotsissa syntynyt ja puhuu ruotsia yhtä sujuvasti kuin suomea.

Bongaus Silinteristä, muistaakseni 6 euroa kipale.


Vintagevaatteet ja -kengät. Vaikka mulla ei olis varaa ostaa vintagejuttuja itelleni, sellaisia on aina ihana hypistellä ja ihailla. Nämä upeudet olivat UPEE Second Handissa muistaakseni Forget-Me-Notin pisteellä ja hintaa oli 60 euroa. Aivan ihanat ja olis kaiketi olleet vielä mun kokoa. Raskain sydämin jätin nuo taakseni (sekä muutaman muunkin jutun).


NÄÄ KAIKKI. Noi Aarikan Riemuraita-peltipurkit on supersöpöjä, edessä kaunis emalimuki JA TOI PEPPI-SALKKU. Hintoja en muista enää, mutta Tarinan bongauksia jälleen. Meinasin ostaa ton Peppi-salkun, kunnes tajusin, että mulla ei kyl oikeasti ole sille mitään muuta käyttöä kuin silmänilona. Lopulta työkaverini nappasi sen 5-vuotiaalle pikkusiskolleen ja uskon, että hällä on paljon enempi käyttöä sille.


Marimekko-bongaukset. Aina yhtä ihania, vaikken pystyisikään ostamaan itse. Tässä Jokapojassa oli aika spessu väriyhdistelmä. Tosi raikas! Vieläkin metsästän itselleni sitä kohtuuhintaista mustavalkoista Jokapoikaa...


Myyjien omat käsityöt, mm. ylijäämäkankaista tehdyt hiusdonitsit. Nina tekee kauniita ja uniikkeja donitseja ylijäämäkankaista. Näitä Marimekon donitseja on ollut Tarinassa tosi paljon, joten en tiedä ovatko ne ylijäämää, mutta aivan ihania joka tapauksessa. Oon ostanut Ninan donitseja ainakin 5, joista yks on mustaharmaalla Unikko-kuosilla. Ne on ihan lemppareita!

Donitsien hinnat alkaen 2,90 €. Lisätietoa www.wanharouwa.fi!


Uniikit jos-et-nyt-osta-niin-et-löydä-enää-mistään löydöt. Ja sellainen on juuri tämä matto! Porukat bongas tämän mahtavuuden Facebookin Marketplacesta KYMPILLÄ. Tämä toimittaa meillä olkkarin maton virkaa. Ehdoton kotimme kruunu!

Tämä oli sydänpysähdyksiä aiheuttava rekki. Liikaa ihanaa vintagee ja Marimekkoa.

Yksi asia mitä olin odottanut tekeväni heti kun päästään muuttamaan ja asettumaan Tampereelle, on kiertää kunnolla Tampereen kirppiksiä useammin. Nyt en sitä pääse tekemään, koska lähes kaikki Tampereen kirppikset ovat menneet kiinni koronan vuoksi. Ja jos joku kirppis vielä on auki, niin kaikki myyjät ovat kaikonneet ja ihan ymmärrettävistä syistä. Toki mää voisin laittaa Zadaan, Marketplacen, Torin jne. laulamaan, mutta ei se ole sama kuin kierrellä ja tehdä löytöjä paikan päällä. Plus tuntuu, että hinnat ovat esim. vaatteissa paljon kovemmat kuin mitä kirppiksillä.

Heti kun saadaan kämppää ihmisasumuksen näköiseksi flunssiltamme ja ties miltä viruksilta (ei oo koronaa (ainakaan toivottavasti)) niin meikälikka laittaa vaatetta Zadaahan (vai onkse Zadaaseen) ja tavaraa Marketplaceen. Pysykää kuulolla!

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Remember me under the sun.

Tiistai 31.12.2019 klo 14.20. Vuoden ja vuosikymmenen viimeinen auringonlasku.




Tunsin oloni todella epätodelliseksi, kun katselin viime vuosikymmenen viimeistä auringonlaskua. Toki seuraavan kerran näkisimme auringon heti seuraavana päivänä, mutta se valaisisi kokonaan uutta vuosikymmentä. Tämä oli siksi merkittävä hetki ja en olisi kyä antanut itselleni anteeksi, jos olisin unohtanut ikuistaa tämän.

Tässä oli myös jotain symbolista. Koin, että aurinko vei mennessään menneen vuosikymmenen huolet ja murheet. Kaikki työhuolet, kaikki talon myymiseen liittyvät vaikeudet, kaikki stressi. Muutos, tervetuloa elämääni. Vaikka toisitkin elämääni uusia stressejä ja huolia, uskon selviäväni niistä samoin kuin aikaisemminkin olen selvinnyt.

Meidän 2020 alkoi itse asiassa tosi hyvin monilla hyvillä uutisilla ja muutoksilla, mutta se on tuonut myös paljon todella odottamattomia haasteita meille ja kaikille ihmisille koronan ja luonnonkatastrofien muodossa.

Me eletään todella jännittäviä aikoja. Mä ennakoinkin ennen vuoden vaihtumista, että tämä voi olla todella merkittävä vuosi, ja tämä onkin ollut tähän asti. On vasta maaliskuu ja on tapahtunut jo todella paljon. Mutta minä uskon vahvasti, että me selviämme yhtä odottamattomalla tavalla kuin millä nämä kaikki ovat alkaneet.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Heippa koti 2014-2020.

Voi kuulkaas. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon etten edes tiedä mistä aloittaisin.


Vuoden vaihteen paikkeilla sain töitä. Enkä ihan mitä tahansa töitä. Mä sain töitä KIRPPIKSELTÄ, jossa on huiput työkaverit ja paljon ihania asiakkaita. Olen voinut tehdä itsekin löytöjä sieltä yhä helpommin (toisinaan tämä on myös kirous) ja sinne saa tulla myös koiria. Voiko parempaa työympäristöä ollakaan?

Tässä asiakkaan ihanan Freija-koiro.
Tästä vähän ajan päästä suoranainen ihme tapahtui: me saatiin vihdoin meidän talo myytyä! 3 vuoden stressaava valmiustila on nyt ohi. Paljon on koettu tänä aikana ja on vuodatettu hikeä, verta ja kyyneliä. Enkä edes liioittele.


Silti, vaikka 3 vuotta oli tosi pitkä aika, jotenkin kaikki tämä tuntuu niin yhtäkkiseltä enkä oikeastaan vieläkään täysin tajua kaikkea tätä. Olo on ollut helpottunut ja olen kihissyt innosta.


Sitten elämä tuli ja iski realiteetit oikein nyrkillä naamaan.

Kesken muuttorumban minä tulin pahasti kipeäksi. Tohtori Googlen mukaan tämä saattaa olla RS-virusta, tosin nyt on koronan lisäksi 100 muutakin virusta liikenteessä. Olen siis vieläkin kipeä, yskin ja köhin ja niiskutan. En voinut olla luovuttamassa avaimia uusille omistajille, kuten olisin halunnut. Sain kuitenkin sanottua talolle kunnon heipat räkäitkujen kera ja käytyä viimeisen kerran kunnon puulämmitteisessä saunassa. Saatoinpa tulla vielä pahemmin kipeäksi saunottelusta, mutta oli sen arvoista.

Hieman ärsyttävä tilanne, mutta ei kovin paha kuitenkaan. Viikonlopun sain sairastaa rauhassa uudessa kodissa. Vai sainko?


Realiteetit palasivat ja iskivät naaman sijasta mahaan. Ja pari kertaa päähän. Ja selkään.

Tuli asia, joka vaikuttaa tälläkin hetkellä kaikkien elämiin: COVID-19, tutummin koronavirus. Suunnilleen kaikki paikat ovat nyt suljettuja, riskiryhmäläiset (kuten minä, kiitos 1-tyypin diabeteksen) eivät saisi mennä minnekään eikä myöskään kukaan saisi vierailla mun luona enkä minä saa nähdä mun isovanhempia. Pienikin flunssa tietää välitöntä kotikaranteenia, jotkut eivät ota tosissaan koko tilannetta ja kaikkialta on vessapaperi loppu.

Mä olen introvertti, mutta rajani erakoitumiseen ovat minullakin. Vielä ei ole alkanut pää hajota, mutta prospektit eivät näytä kovin hyviltä just nyt.


Mä olin suunnitellut näkeväni kavereita, serkkuja ja isovanhempiani taas enemmän kunhan pääsisin Tampereelle. Kävisin äidin kanssa uimahallissa, kirppiskierroksilla ja syömässä välittämättä bussiaikatauluista tai siitä, koska mies pääsee töistä. Odotin myös pääseväni lähemmäs työpaikkaa, saavani nukkua pidempään ja mennä kätevästi tuosta ihan kodin vierestä bussilla töihin.

Nyt kun vihdoin pääsin Tampereelle, en voi tehdä näistä kohta mitään. Jouduin jo lopettamaan toistaiseksi työt riskiryhmään kuulumisen vuoksi, en ole nähnyt juuri ketään ja olen hädin tuskin jaksanut purkaa laatikoita ja asettaa tavaroita paikoilleen. Kirppikset ja kahvilat menivät tällä viikolla yksi kerrallaan kiinni ja latasin just ennen kaikkea tätä kuukausikortin bussikorttiini ihan turhaan.

Voisin niin helposti seota nyt.


Pakko se on todeta kuitenkin, että mä ehdottomasti kannatan riskiryhmäläisenä sitä, että korona otetaan vakavasti. Vaikka tämä tilanne ottaa ihan kunnolla päähän, haluan kunnioittaa suosituksia sekä määräyksiä mitä meille on annettu ja toivon samaa muiltakin. Mieluummin ollaan liian varovaisia kuin liian huolettomia! Vain siten voidaan saada tämä homma kuriin.

Me ihan oikeesti voidaan päihittää tämä epidemia olemalla kotona ja löhöömällä sohvalla. Ei mokata tätä, eihän?


Palaan vielä lopuksi näihin odotettuihin muutoksiin.

Sitä voi olla vaikea uskoa, koska olen hokenut haluavani Tampereelle niin kauan jo, mutta mulla tulee ikävä vanhaa kotia. Minä koin ja me koimme siellä paljon niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki paha saa nyt luvan väistyä ja jäädä taakse, mutta niitä hyviä asioita jäämme sitäkin enemmän kaipaamaan.

Lopullinen lähtö olikin hyvin raskasta. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon itkisin yhtä pientä avainta luovuttaessa. Se oli kuin suoraan Frendien viimeisestä jaksosta.


Kaikista nykyisistä ja mahdollisista tulevista vaikeuksista huolimatta mä uskallan taas toivoa ja unelmoida vähän enemmän. Älkää tekään menettäkö toivoanne ja unelmianne, varsinkaan nyt!


Ja hei, mikään ei estä mua ottamasta asukuvia pihalla. Ulkoiluahan ei ole (vielä) kielletty!