torstai 28. maaliskuuta 2019

And I feel so much better now.


Emu nappasi musta niin kivan paparazziotoksen, että haluan jakaa sen tännekin. Näytin kuulemma niin rauhalliselta ja esteettiseltä. Ja kätevästi ei näy mitä mä teen tuossa. Luenko sivistävää kirjaa vai Me Naisia? Selaanko somea vai pelaanko Candy Crush Soda Sagaa?

Tiedättekö, pitkästä aikaa mulla on oikeasti hyvä fiilis. Tässä on ollut liian pitkään liikaa kaikkee, jotka on aiheuttanut paljon stressiä, ahdistusta ja alakuloa. Mielessäni vallinneet pienet solmut muuttuivat sekasotkuiksi ja sekasotkut kaaokseksi.

Nyt alkaa näkyä taas valonpilkahduksia elämässä. Jaksan paremmin fyysisesti sekä henkisesti. Jaksan nähdä taas ystäviä ja uskallan kertoa vähän sieltä ja täältä ja tuolta että miten menee. Mua kiinnostaa taas asiat aikalailla normaalisti. Pitkään meni jopa niin, etten välittänyt edes kuunnella musiikkia.

Ja mikä parhainta, olen aloittanut taas tanssimisen! Vaikka käyn reeneissä ihan kuin ei olis mitään taukoja koskaan ollutkaan, koen niin suurta iloa sisälläni, että tekis mieli itkeä. Tanssiminen on jotain niin ihanaa, että en kestä. Toki mun kunto on aika karussa kunnossa, mutta kehitystä on alkanut jo näkyä. Talven kylmyys jyräsi lujaa meidän lenkkitavoitteiden yli, joten sekin vähä kunto mitä sain kohotettua karisi aika pian pois.

Mun täytyy kuitenkin vielä muistaa, että olen vasta rakentamassa itseäni uudelleen ja toipumassa. Etenen päivä kerrallaan. Kuten Jake Peralta sanoi Capt. Holtille: "Baby steps, Captain. Baby steps..."

Mulla on aivan jäätävä nälkä just nyt kun tätä kirjoitan, mutta en malta taaskaan irrottautua näppiksestä. Oon just niin hullu, että mieluummin näännyn nälkään kuin meen syömään. Mua kyllä myöskin sattuu kaikkialle, koska oon istunut tässä semmosseet muutamat parikolme tuntia, joista puolet ajasta tein intensiivisesti töitä eikä eiliset poksukävelyt ja toissapäiväiset reenit auta asiaa yhtään. Oon aivan poikki.

Ai niin, tässä on sekin uutta, että sain vihdosta viimein jotain aikaiseksi myös työrintamalla. Mulla oli varmaan melkein vuoden odottamassa julkaisua mun kevytyrittäjän/freelancerin hommia mainostava Facebook-sivu. Mulla ei sitten riittänytkään vielä rahkeet julkaista mokomaa, koska huijarisyndrooma ja epäilyt omasta osaamisesta. Emmää vieläkään tiedä osaanko yhtään mitään, mutta nyt on semmonen olo, että pelko pois ja yrittänyttä ei laiteta!

En julkaise Face-sivuani tässä blogissa kuitenkaan. Haluan edelleenkin pitää työni ja harrastukseni erillään.

Ei maar, kyä ny tarttee mennä nappaseen välipalaa! Näen jo silmissäni gluteenittomat kinkkujuustosalaatti-voileivät... Kiitos kun otit aikaa päivästäsi lukaistaksesi tän pikaisen pikapostauksen ♥

Tätä tekstiä kirjoittaessa soi:

The Megaphone State - Dreaming / Ota Benga / December Flight / My Desk / Children of VLA / Blueberry / Swings / Beautiful Day

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

I'm not lazy. I'm lacy.

"I'm a perfectionist with a procrastinator complex. Someday I'm going to be awesome." @lifewithasideofsarcasm

Mää oon sellainen ihminen, että kaikkea kiinnostaisi tehdä ja kokeilla, mutta yksinkertaisesti en vain saa aikaiseksi. Tää varmasti kuulostaa siltä, että olen vain laiska, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Aikaansaamattomuuteen on moniakin syitä: epäonnistumisen pelko, ajan haaskaamisen pelko jos se kokeilussa oleva asia epäonnistuu, kärsimättömyys, rahan puute, ajan puute, inspiraation puute, uskon puute omaan itseen ja omiin kykyihin, ja niin edespäin. Nämä ainakin minulla jarruttaa ja uskon, että varmasti monella muullakin siellä ruudun toisella puolella.

Mää saan monia ideoita ja inspiraatioita melkeinpä päivittäin. Suurin osa ei pääse toteutukseen asti. Jos olisin toteuttanut kaikki elämäni varrella saadut ideani voisin olla jotain suurta. No okei ehkä ei suurta, mutta... jotain.

Joka tapauksessa, tämä oli syvällissävytteinen pintaraapaisu oikeaan asiaani.

Viime kesänä bongasin ihanaisen Veeran blogista aivan ihanan ja HELPON pitsikorvisohjeen. Niin helpon, että taatusti kaltaiseni kömpelö nakkisormi saisi sellaiset saksittua ja koottua. Jäin makustelemaan asiaa ja harkitsin vierailua kangaskaupassa pitsiostosten merkeissä. Parin kuukauden päästä harkinnan aloittamisesta lomailimme Yyterin kylpylässä ja poikettiin yks päivä Kirjurinluodon kautta Porin keskustaan pyörimään. Kauppakeskus Isokarhussa näkyi olevan Eurokangas ja siinä paikassa meikälikka päätti, että nyt Ems menee kangaskauppaan mars ja katteleen pitsejä! Oikeanlainen musta pitsi löytyi ja otin sitä sen verran, että on varaa mokata tai vaikka tehdä ystävälle lahjaksi.

Tästä ostosreissusta ei mennyt kuin puolisen vuotta kun inspiraatio VIHDOIN iski. Pistin tilaten korviskoukkuja ja ostaen Erikeepperiä, ja eräänä päivänä laitoin musakit soimaan ja sakset viuhumaan. Ja tadaa - nyt omistan todella hurmaavat ja spesiaalit korvikset!


Nämä tosiaan olivat todella helpot tehdä! Leikkasin haluamani kuvion pitsistä, uitin palaset erikeepperi-vesi-mixissä ja asettelin tasaiselle alustalle kuivumaan. Ainoat mitkä unohdin hankkia oli välirenkaat koukun ja pitsin väliin, mutta keksin ottaa yhdestä vanhasta choker-korusta poistamastani ketjusta renkaita uusiokäyttöön. Toimi ihan yhtä hyvin!


Pidin pitsejä yön yli kuivumassa ja liima tärkkäsi pitsit sopivan koviksi. Olisin ehkä hieman enemmän voinut laittaa liimaa, mutta en jaksanut enää alkaa säätää.

Pakko myöntää, että tarvitsin hieman apua välirenkaiden taivuttelussa. Mies kätevänä isäntänä taivutteli välirenkaat takaisin muotoonsa ongelmitta!

#eyelineronfleek #alsoperfectmessybun #feelingthislook

Pitsiä jäi vielä runsaasti ja kuvioita on muutama, joten nähtäväksi jää, että mitä kaikkee mää tässä vielä keksin... Mutta just nyt fiilistelen kätteni töitä.


Veeran pitsikorvisohjeeseen TÄSTÄ


Fun fact: Vasta tekovaiheessa huomasin, että pitsi oli täysin samaa kuin mitä Veerakin oli käyttänyt omissa korviksissaan. Toisaalta ei sen pitäisi niin ihmeellinen sattuma olla, koska ostin samaisen pitsin Porista, jossa Veera myös sattuu asumaan. Kaupassa en kuitenkaan tunnistanut pitsiä samaksi jostain syystä. Tosi hauska sattuma kuitenkin!

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Eräs perjantai.

PERJANTAI 22.2.2019


Kaikki lähti piilareista.

Olin käyttänyt viimeisen parini piilareita ja tarvitsin kipeästi lisää, koska oli ja on edelleen tulossa monenmonta tapahtumaa, joissa piilarit ovat erittäin tarpeen, kuten esimerkiksi 3D-elokuvat. Captain Marvel meni jo, mutta myös on tulossa uutta X-Meniä, Spidermania, live action Aladdinia ja Leijonakuningasta ja tietysti se kaikkein odotetuin (ja samalla pelätyin), Avengers: Endgame. On myös tulossa tapahtumia, joissa piilarit ovat tyylisyistä tarpeen. Mää tykkään mun silmälaseista tosi paljon, mutta välillä ne vähän pilaa mun muuten mahtavaa asukokonaisuutta.

Anyway, tarvitsin siis piilareita (tulihan selväksi kaikille?). Sitten listalleni alkoi ilmestyä muitakin tarpeita: haluan puhelimeeni adapterin, jolla pystyy samaan aikaan lataamaan akkua ja kuuntelemaan musiikkia (Apple, mää tykkään susta, mutta miätä ehmettiä tää on oikeesti, että puhelinten täytyy olla litteitä eikä voi yhtä kuulokereikää puhelimeen operoida?!), kulmakynä loppui yllättäen (jouduin kaksi päivää käyttämään mustaa kajalia, myös tänä päivänä kun olin ihmisten ilmoilla...), halusin mustia talviasusteita (jostain syystä oon hankkinut muita kuin mustia pipoja, tummansinistä ja harmaata (boooringgg) ja kaikki mun vanhat mustat huivit ovat venyneet sillä tavalla lörpöiksi, etteivät kyllä suojanneet enää kaulaa pakkastuulilta) ja olen metästänyt KAIKKIALTA kivaa yöpaitamekkoa enkä ole löytänyt.

Tokihan on sanomattakin selvää, että muutama muukin kiva asia löysi tiensä mun kangaskassiin.


Ensimmäisenä tieni kävi Sokkarille osteskeleen vähä ihanaa Nyxiä. Niiden kulmatuotteet on parasta mitä tiedän, samoin huulipunat. Niin ihania kuin ne onkin, on aina virhe mennä tutkailemaan huulipunahyllyä. Sieltä tarttuu väkisinkin yks tai kaks huulipunaa mukaan. Tälläkin kertaa menin sitten ostamaan pari huulipunaa: oranssin huulipunasutun (joka olis ihan mahtava kesäsävy) vieressä olevan sävyn Cherry Skies, joka sopii hienosti mun viininpunaisiin vaatteisiin sekä aivan no-brainerin mustan punan (sävy Alien). En kyllä yhtään tiedä missä sitä käyttäisin, mutta kun kokeilin sitä kotona, se näyttää mulla ihan h e l l a fine. Katsotaan mitä keksin!

Huulipunat on parhaita. Mitä mielikuvituksekkaampia ja kirkkaampia mattasävyjä, sen parempi.


Tarpeitani ei löytynyt Marimekosta. En edes astunut sisälle liikkeeseen, koska ei näillä budjeteilla, mutta oli pakko fiilistellä ikkunaa. Marimekko näyttää todella hyvältä tänä keväänä. Noi isot ruudut on jotain niin ♥ Vieläkin haaveilen mustavalkoisesta Jokapoika-paidasta. Joku päivä vielä...

#hienohintalappuhermanni #yokoono #wannabehipster

H&M was the place to be! Tuo pikamuodin mekka. Mutta ei valitettavasti oo köyhällä muualla varaa shoppailla. 

Ekan kuvan paita oli just sellainen etsimäni yöpaitamekko ja teki mieli ostaa koska oli aikalailla oikeanpituinen, mutta jätin lopulta sen kauppaan, koska en oo niin kova Grease-fani. Se on kyllä erisöpsö leffa, mutta siihen se jääkin. Musta huopahattu oli myös aivan ihana ja vieläpä last chance-alessa, mutta tiesin, etten kuitenkaan tulisi kauheasti käyttämään sitä, joten sekin jäi hyllyyn.

Molemmat aurinkolasit kuitenkin lähtivät matkaani, koska aurinkolaseja ei voi olla liikaa. Ja miettikää hei mikä tuuri noiden vaaleampien lasien kanssa: ostin pari vuotta sitten lähestulkoon samanlaiset pokat Ur & Pennistä, mutta koska olen huono ihminen naarmutin ne silleesti ikävästi, että häiritsi pahasti näkökenttääni. Ne oli ihan mun lempparit, vaikken niitä rakkaudella käsitellytkään. Kun näin nuo lasit aurinkolasihyllyssä leukani tipahti lattialle. Ne ovat lähestulkoon samat kuin vanhat lasini. Pyöreät, tarpeeksi leveät ja suuret ja samansävyiset. Perfecto. Löysin myös etsimäni mustat talviasusteet, kaikki myös alesta.

Paras kuitenkin oli tämä löytö.

Kuva otettu myöhemmin muualla.
Skannasin vielä epätoivoisesti väsyneillä silmilläni yövaateosastoa ja silmiini osui tämä ihanuus. Siis miettikää, tää on yöpaita! Pakko tunnustaa, että näin tämän samaisen paidan serkullani Didillä aiemmin, jota hän käytti jakkuna. Ostin tämän itselleni ensin yöpaidaksi, mutta olenkin nyt käyttänyt tätä enempi sängyn ulkopuolella. Tää on ihan ylinätti!

Hymyile ja kukaan ei huomaa että sulla on ihan jäätävä hiki.
Pakollista päivän asun fiilistelyä. Tää Yoursin raitapaita on ihan paras! Hitsi ku sen Brexitin pitää tapahtua just kun löysin tämän aivan ihanan plusvaatekaupan. #damntullimaksut

 

Intensiivisen shoppailun jälkeen tuli hiki ja nälkä. Tää oli varmaan eka kerta ikinä, kun en suunnitellut etukäteen, että mihin menen syömään. Ei tehnyt mieli mitään erityistä ja silloin kun mun ei tee mieli mitään erityistä, burgeri maistuu aina. Päätin kokeilla vihdosta viimein Naughty Brgriä, jossa ei ole tullut käytyä siitä yksinkertaisesta syystä, että se sijaitsee vastapäätä Siipiweikkoja. Onneksi kokeilin, koska oli ihan sairaan hyvää! Pihvi oli juuri sopivan mehukasta ja maustekombot mahtavia. Annoksen kruunasi rapeat ranskalaiset ja herkullinen aiolidippi.

Raflassa soi ysärihiphop, seinällä oli polaroid-kuvia ja oli myös mahdollisuus pelata Super Mario 3:sta vanhalla kunnon Nintendo 8-bitillä. Itse en kehdannut kokeilla, mutta tiedän että jos Keijo olis ollut mukana, se olis pelannut ja järjestänyt kunnon show'n kanssaruokailijoille. Pitänee joskus viedä mies siis tuonne!

Verensokereista sen verran, että kun lähdin kotoa, en oikeastaan ehtinyt syömään mitään kunnollista, mutta silti verensokerini kiisi korkeuksiin. Kai se oli taas se vanha tuttu "hitsi lähdin liian myöhään, en taatusti ehdi bussiin ja toinen lähtee vasta tunnin päästä, joten nyt pitää juosta"-adrenaliinipiikki mikä siellä nosteli päätään. Taisin vähän yliampua korjausannostusta, koska vielä ruoan jälkeen verensokerini jatkoi romahtamista. Matalaan asti ei onneksi ehtinyt laskea, kun hiilarit alkoi potkia, joten jejee!


it's my day today and i'm feeling good
i want you to play my favourite groove
play my favourite song


Tampere on niin kaunis talvellakin. Vaikka koko kaupunki tuntuu olevan täynnä keltaista ja punaista raitaa, se on silti mun kaupunki. Olen ja tulen aina olemaan kaupunkilaistyttö.


Viimeisenä kohteena oli aina niin ihana Tallipiha. Tallipihassa on jotain todella taianomaista: oli kesä tai talvi, ihmiset ovat aina todella mukavia, sekä asiakaspalvelijat että muut asiakkaat. Toisilleen tuntemattomat kahvilan asiakkaat hymyilevät toisilleen ja vaihtavat muutaman sanan hyvistä leivoksista tai kauniista säästä. Vaikka olenkin introvertti, joka tykkää omasta seurastaan, nautin suuresti tällaisista mukavista hetkistä. Jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Tallipiha on harvoja paikkoja Tampereella, joissa on jäljellä vanhan kaupungin tuntua minikoossa. Suloiset puodit ja tunnelmallinen kahvila ovat omiaan nostattamaan asiakkaiden sekä varmasti myös aspojen fiiliksiä.

Tässä kohtaa mies laittoi viestiä, että jos hän liittyisi seuraani nauttimaan laskiaispullakahvit. Olin kohteessa hieman liian aikaisin, joten päätin ottaa Tallipihasta kaiken mahdollisen irti ja vierailin lähes kaikissa putiikeissa, jotka olivat auki.


Kahvilaa vastapäätä sijaitsevassa Nono-putiikissa on aina pakko käydä! Kauniiden käsitöiden ja pikkutuotteiden lisäksi siellä on aina jotain pientä kivaa myös kaltaiselleni scifi-faninaiselle. Tällä kertaa ostin pientä lahjantynkää veljelle.


Nooran Putiikissa oli ylikaunista sisustusta, todella mukava myyjä ja huumaava kotimaisten palasaippuoiden tuoksu. Käväisin tietysti myös suklaapuodissa, mutta sieltä ei ole kuvia, koska menin sekaisin valikoimasta. Pidin pääni ja ostin vain pari Nelle-Ullan donitsisuklaakonvehtia.


Tämä on next level laskiaispulla: kermavaahtoa ja NUTELLAA. Kaksi mun lemppareinta asiaa samassa pullassa. Ihan t ö r k e e n hyvää. Yleensä syön kaksi laskiaispullaa, etten kyllästy tähän ihanuuteen, mutta tämä oli jo mun kolmas pulla. Hups. Plus nää on verensokerillisesti meleko tujua tavaraa, joten senkin takia pyrin pitämään minimissä.

Toisaalta taas mun puolesta näitä mahtavuuksia sais myydä all year long. Miksi tietyt ruoat ja leivokset jne. pitää aina sitoa tiettyyn vuodenaikaan tai juhlapyhään? Ihan tyhäm.

#ScottLangIsTheWorldsGreatestGrandma
Huikea päivä päättyi huikeaan elokuvaan huikeassa seurassa. En ymmärrä miksi Ant-Man and The Wasp on saanut niin paljon heittiä. Parasta viihdettä ikinä! Ant-Man on muutenkin mielestäni kaikista aliarvioiduin supersankari.


Piilareiden tarpeesta, vapaasta tajunnanvirrasta, auringonpaisteesta, hyvästä ruoasta ja kuulokkeista korviini tulvivasta huippumusiikista muotoutui paras self care-päivä pitkään aikaan. Jos olet kuin minä, joskus tekee todella hyvää viettää yksi kokonainen päivä yksin poissa kotoa tehden omaan tahtiin just sitä mitä haluaa. Oli se sitten kahvilassa nautiskellen, luonnossa kävellen tai kirppareita ja kauppoja kierrellen ja inspiroituen. Suosittelen lämpimästi! ♥

torstai 28. helmikuuta 2019

Neljä asiaa.


Meidän Helvetinjärven reissusta on nyt kyllä niin paljon liikaa aikaa, että en enää saa itestäni mitään tarinoita irti vaikka kuinka yritän. Näin siinä käy, kun vitkuttelee ja viivyttelee. Mutta MUTTA.

Löysin Sopusointuja -blogista Neljä asiaa-haasteen, jonka ajattelin viljellä Helvetinjärvellä napsittujen kuvien väliin. Kuvia kuiteskin on sen verta liikaa ja haasteen kohtia liian vähän, niin aattelin, että lisäilen vähän omia kohtia.

Jos haluat tehdä samanmoisen haasteen blogiisi, saat aivan vapaasti kopsata kaikki kyssärit jos haluat!

Saatan kirjottaa erillisiä ajatuksia ja havaintoja ja pohdintoja kuvien kuvateksteihin. Katotaan.

Siä oli RUTSEJA! Very much cute.

#spottaamuovikassi
Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Vantaa. Mää en muista Vantaan ajoista mitään. Mää ja mun veli ollaan molemmat käyty tyyliin syntymässä siellä. Äiti ja isä muutti Vantaalle alunperin äidin opiskelujen perässä. Muutettiin jossain vaiheessa Matiaksen syntymän jälkeen Tampereelle. Oon nähnyt kyllä paljon kuvia ja videolta silloista kotiseutua ja meidän asunto(j)a (asuttiin kahdessa eri osoitteessa), ja joskus Helsingin reissun yhteydessä ollaan poikettu Vantaan kautta katsomassa vanhoja kotipihoja.
2. Hervanta, Tampere. Muutettiin Hervantaan Vantaalta ja asuttiin siellä parisen vuotta. Sitten muutettiin sieltä Annalaan, jossa asuttiin 11 vuotta. Sieltä sitten ollessani vielä lukiossa muutettiin takaisin Hervantaan, jossa mää asuin vielä 5 vuotta, ja siitä muutinkin seuraavaksi tänne nykyiseen kotiini, kun menin naimisiin. 1994-1997 ja 2008-2011 asuttiin eteläisessä Herwoodissa ja sitten muutettiin pohjoispuolelle. Koulumatka lyheni lähes mitättömäksi, mutta somehow olin aina enemmän myöhässä tai viimetipemmassa, vaikka asuttiin lähempänä.
3. Annala, Tampere. Annala on se paikka. Paikka, jossa koin kaikki merkittävimmät lapsuuteni muistot. Paikka, jossa oon asunut pisimpään kaikista paikoista, joissa olen asunut. Ja mitä muistoja tulviikaan mieleeni: serkut asui ihanan lähellä, Otto tuli meille, ylä- ja alapiha, leikkimökki, bussi 22, Annantorin muutaman pennin karkit, kamelipuisto ja sen läheiset metsät ja purot, uutuuttaan kiiltävä Siwa, monenmonet pyörälenkit, vastapäiset seudut oli pelkkää peltoa, jossa lennätettiin leijaa kaverin veljen ja isän kanssa ja myöhemmin pelto täyttyi kerrostaloista (tuli siihen sentäs vaijeripuisto), Oton lenkkireitit, Kaukajärven rantaretket, lyhyt koulumatka, parkkiksen penkki, photoshootit digikameroilla E:n kanssa, pinkki huone, pesutupa, pihabileet, hyvät pulkkamäet, luistelun jälkeinen kuuma kaakao. Listaa vois jatkaa loputtomiin.
4. Nykyinen asuinkunta Tampereen vieressä. Jooh. Mää en oo halunnut julkisesti kertoa missä asun oikeasti, koska kyseinen paikkakunta on melko pieni ja haluan pitää huolta meidän yksityisyydestä. Kai mää kerron sitten, jos jossain kohtaa vihdoin päästäis muuttamaan takaisin Tampereelle, jos silloinkaan... Mutta tosiaan, täällä asuessani on tapahtunut mun aikuisiän parhaimmat muistot ja suurimmat elämänmuutokset. Kun muutin tänne, muutin samalla kotoa vanhempien luota ja menin naimisiin. Täällä asuessani opiskelin kauppiksessa ja valmistuin sieltä, löysin työpaikan ja vaikka mitä kaikkee.



Neljä työpaikkaa, joissa olen työskennellyt

1. Intersport. Vuosina 2009-2011 olin lähinnä satunnaisesti keikkatyöläisenä, kunnes elokuusta 2011 aloin työskennellä lukion ohella perjantai-iltoja ja viikonloppuja sekä kesätyöhommia. Syksystä 2013 taas oon käynyt Interissä aina satunnaisesti kiireapulaisena. Aina kun oon palannut sinne, kaikki kassahommat alkaa rullata sekunneissa lihasmuistini turvin.
2. Koskilinnan Kahvikauppa. Lukuvuosi 2008-09 meni kymppiluokalla numeroita korotellen, ja vuoteen kuului myös pari tet-harjoittelupaikkaa. Syksyllä 2008 olin parisen kuukautta Tiimarissa 3 päivänä viikossa, jonka jälkeen vaihdoin puoleksi vuodeksi Koskilinnan kahvikauppaan, jossa tein töitä 2 päivää viikossa. Kahvikauppias Seijan opissa sain opetella ensimmäistä kertaa kassankäyttöä ja kokeilla siipiäni asiakaspalvelussa. Voin sanoa, että kahvikauppa on paras harjoittelupaikka, jossa olen koskaan ollut! Tästä 7 vuotta myöhemmin kaverini suositteli minua sesonkiapulaiseksi kahvikauppaan ja lyhyestä virsi kaunis: eilen päättyi järjestyksessään kolmas kerta sesonkiapulaisena ja oli taas mahtavinta työskennellä Seijan ja tuttujen tyttöjen kanssa. Nyt voinkin sanoa, että Koskilinnan kahvikauppa on paras työpaikka, jossa olen koskaan ollut. Kahvi- ja teevalikoima on pelkkää priimaa ja joka kerta yhtä ihana tunnelma, kun astuu ovesta sisään. Tulee taas ikävä sitä, kun vaatteet tuoksuu kahvilta.
3. Löytötex. Löyttärissä vietin kauppiksen ekan harjoittelun. Tykkäsin kovasti työn monipuolisuudesta: sain olla töissä lähes kaikilla osastoilla paitsi sisustus- ja lastenpuolella. Pääsin heti ekana päivänä kassalle ja tekemään myyntityötä.
4. Noorit. Työpaikka, joka muutti elämäni suuntaa. Ilman Nooritia en olisi koskaan löytänyt intohimoani ja osaamistani visuaalisella puolella. Edelleenkin haluaisin toteuttaa itseäni visualistina, mutta tällä hetkellä koen olevani hukassa. En oikein tiedä miten ja mihin etenisin seuraavaksi. Opin Nooritissa ollessani myös vielä paremmin asukokonaisuuksista ja väreistä, jotka sopii toisiinsa.



Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut TV:stä (ei saa olla suoratoistopalvelu)

1. Pako. Oh how I loved Michael Scofield. Okay everybody who watched the show loved him, but still... Eka kausi oli varmaan paras kaikista ja jännittävin, toka kausi oli meleko järkkyä ja siitä eteenpäin niin... Ei nyt oikee vieläkään inspaa. Katoin Keijon kans Paon uudestaan täs parikolme vuotta sitten ja vika kausi oli edelleenkin ihan yhtä huono.
2. Doctor Who. Kauan sitten ystäväni Saara vinkkasi, että Doctor Who kausi 4 näkyis Ylellä. Missasin Voyage of the Damnedin, mutta seuraavana päivänä olin hereillä oikeaan aikaan ja katsoin Partners In Crimen. Oli oudointa ja parasta ikinä, ja siitä se sitten lähti. Tässä kohtaa mentiin kyllä uusintakierrosta tietysti, mutta uusintakierros johti ikimuistoiseen 50-vuotisjaksoon, joten jeejee. Edelliset kaudet katsoin Saaralta lainaamistani dvd-bokseista. Myös uudet kaudet ollaan katsottu joko suorana tai tallenteista.
3. Sherlock. Sherlockia aloin seurata 3. kaudesta eteenpäin telkkarista. Edelliset kaudet bingewatchattiin Netflixistä ja dvd:ltä, jonka Keijo osti mulle kuukausipäivälahjaksi seurusteluaikoina. Taatusti yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjoista, joita ikinä olen katsonut.
4. Suits eli Pukumiehet. Ekat kaudet katottiin Netflixistä ja jatkossa tallennettiin uudet jaksot digiboksille. Parsainta lakidraamaa.

Tein tosiaan siis itselleni myös lisäsäännön: ei saa olla uusintakierros. Se teki tästä entistä vaikeampaa, koska esim. mää aloin seurata Frendejä kunnolla vasta 9. kaudella, kun se tuli ekaa kertaa telkkarista 2003-04. Olin sillon tyyliin vasta 11-12-vuotias. Hyvänen aika. Niin tosiaan sitä en ihan kehdannut tähän listaan sisällyttää.

Ja siis nykyään juttuhan on se, että mää en katso juuri ollenkaan telkkaritelkkaria. Siks mun on vaikea muistaa, että mitäs sitä on joskus aikoinaan tullut töllötettyä telkkarista. Katson tätä nykyä pelkästään suoratoistopalveluita ja Youtubea. Musta on tullut ihminen, joka ei tykkää siitä, että jonkun ulkoisen instanssin määrittämä aikataulu määrää koska mun täytyy olla telkkarin edessä istua pönöttämässä. Nuh-uh, no way. Minä päätän itse milloin katson telkkaria, jos edes katson. Netflinkseissä ja muissa on myös se ihana, että jos cliffhanger jää kauheasti vaivaamaan, voi vaan painaa menemään seuraavaa jaksoa. Tai voi laittaa sovelluksen puhelimesta päälle ja tuttu jakso Frendejä pyörimään taustalle ja johan sujuu hienosti kotiaskareet.

Nykyteknologia on parasta bestii.



Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

1. Vanha Tukholma. Siellä on tullut käytyä vuodesta 2010 aika monta kertaa. Nopeesti laskettuna 7. En koskaan kyllästy Vanhaan Tukholmaan. Saan sieltä loputtomasti inspiraatiota joka käynnillä ja alan haaveilla siellä asumisesta.
2. Vanha Tallinna. Oon vasta kerran kävässyt siellä, mutta koska meillä ei ollut paljoa aikaa olla siellä (perus Tallinna-risteily), niin olisi ihana päästä sinne vähän pidemmäksi aikaa.
3. Vanha Porvoo. Paras paikka Suomessa. Kuten Tukholmassakin, niin täälläkin mun luovuutta rakastava vanha sieluni inspiroitui ja mieli lepäsi.
4. Vanha Rauma. Inspiroiduttuani Porvoosta ilmaisin Keijolle halustani käydä myös tässä toisessa yhtä ihnussa vanhassa kaupungissa. Keksittiin sitten, että mehän yhdistetään meidän Pori Jazz-reissuun pieni detour Rauman kautta. Paras idea ikinä.

Eli jos et vielä tästä osannut päätellä, niin rakastan vanhoja kaupunkeja. Tästä pääset lukemaan kaikki vanhoihin kaupunkeihin keskittyvät postaukseni.



Neljä ruokaa, joista pidän

1. Keijon tekemä mikä tahansa ruoka. Oli se sitten kanakookoskeitto, pekonisienipastakastike (also known as Keijo-kastike, courtesy of brother and sister NN x 2), nakkikeitto, kana ja riisi jnejne... Se on aina parasta.
2. Äidin täytetyt lätyt. Nykyään harvinaisuus, mutta kun sitä saa, niin aiiiii että. Vielä jäätelölätyt täytettyjen jälkeen jälkkäriksi niin avot!
3. Isän tai mun oma tekemä makaronilaatikko. Iskä on The Original MVP mitä tulee makaronilaatikon väsäämiseen, mutta mää oon mielestäni aika hyvä taitaja myöskin tämän mahtavan arkiruoan tekemisessä.
4. Siivet ja kierreranskikset aiolidipin kanssa, by Siipiweikot, Sticky Wingers, Hook & Pizzalaguuni. I don't even care where I eat wings. They're all good.



Neljä juomaa, joista pidän


1. Pepsi Max. Forever and ever, babe.
2. Bacardi Breezer Orange. Tiedän, tää on niin basic pissisten limuviina, mutta kun se on niin hyvääääää. Parasta juotuna pakkasmukista saunassa.
3. Freeway Elderflower Soda Pop. Seljankukkalimsa on jotain parasta mitä tiedän. Jos joskus päätän lopettaa Pepsi Maxin juonnin (and that's a BIG IF), vaihtaisin ilomielin Elderfloweriin.
4. Punaviini. I know, tosi epämääräinen vastaus, mutta en osaa sanoa suoraan mitään lemppareinta lempparia. Black Tower on varmaan paras tähän astisista tai J.P. Chenet'n viinit (mm. Cabernet Syrah ja Grenache Noir), mutkun oon maistanut muitakin hyviä. Ei oo tiettekö mitään parempaa kuin tilkka punaviiniä silloin tällöin. Se ei oo mulle mikään tärkeä asia, mutta silloin kun sitä on ja voi ottaa pienen tilkan pieneen viinilasiin joskus, niin oi kyllä. Vielä parempaa punkku on juuston kanssa. Me likey so much.



Neljä peliä, joita olen pelannut (konsoli tai PC)

1. Guitar Hero. GH on ehkä paras peli ikinä. Haluaisin pelata vieläkin, mutta ne uudet kitarat on kuulemma tosi vaikeita käsitellä. Jos saisin tähän nyt PS2-3:n ja Guitar Hero: Metallican medium-moodilla, vetäisin ne varmaan suoraan lihasmuistista.
2. Super Mario 1-3 sekä 64. Oi mitä lapsuusmuistoja. Pelasin niitä itsekin, mutta useimmiten vain katsoin kun veljeni pelasi. Se oli hauskempaa mun mielestä.
3. Eri Pokemon-pelejä Nintendo 64:llä. Meillä oli Pokemonit Stadium, Snap ja Puzzle League. Stadiumista tykkäsin kun siinä pääsi oikeasti bättläämään ja strategisoimaan iskuja, mutta Puzzle Leaguessa oli kivemmat äänet Pokemoneilla (tyyliin samat mitkä piirretyssäkin oli) ja siinä taas oli enempi kiinni kuinka nopea ja kekseliäs olit. Matiaksella taitaa olla noi kaikki pelit ja konsoli. On pitänyt monesti pelata niitä nostalgian vuoksi, mutta aikuisuus on tullut kaiken kivan tielle. Onneksi nykyään on Pokemon Go.
4. Fifa. FIFA16:tta tykitin menemään mieheni kanssa ja keräsin koko silloisen Real Madridin, josta olin todella fiiliksissä. Kunnes tuli uuden Fifan aika ja olisi pitänyt aloittaa alusta, jolloin kyllästyin. Oon pelannut nyt todella satunnaisesti Fifaa ja osallistuinpa viimeisimpään Fifa-turnaukseenkin.



Neljä vaatemerkkiä, joita löytyy kaapistani

1. H&M. H&M:ää löytyy ehkä jopa hieman liikaa. Viime vuonna H&M:ssäkin myytävä pikamuoti julistettiin vuoden turhakkeeksi, ja ikävä joutua myöntämään tämä, mutta olen samaa mieltä. Pikamuoti on lähtenyt ihan käsistä. Ennen mallistoja oli sen nelisen kappaletta (vuodenajat), mutta nyt mallistot vaihtuu kuukausittain, joissain paikoissa jopa viikoittain. Se kuluttaa ja kuormittaa luontoa ja luonnonvaroja. Multa löytyy todella paljon halpisrättejä, mutta kun muuhun ei oikein ole varaa. Paitsi tyyliin kirppistelyyn. Kirppistely on kyllä todella kivaa ja inspiroivaa, ja haluaisin enempi panostaa siihen. Tietysti, jos satun tarvitsemaan jotain tiettyä, niin täytyy ehkä turvautua uutena ostettuun. Ja kunhan vain saan aikaiseksi, haluaisin myydä käyttämättömiä ja pieneksi jääneitä vaatteitani. Jos teitä siä kiinnostelis kurkata mun vaatevarastoon ja kokosi on XS-XL tai 34-44, niin ottakee yhteyttä!
2. Monki. Just kun pääsin sanomasta, että haluaisin vähentää pikamuotia, olen mennyt rakastumaan Monkin vaatteisiin. Ne on niiiiiin ihania. En olis ikinä uskonut tykkääväni Monkin tyylistä, mutta oi kyllä. Toimii!
3. Noorit. Tottahan toki löytyy vanhan työpaikan vaatetta. Ovat kuulkaa harvinaisuus nykyään! R.I.P. 2014-2018.
4. Seppälä. Siis todella paljon Seppälää. R.I.P. 1930-2017. Olit monta vuotta mun ykköslempparimerkki.



Neljä vaatemerkkiä, joita haluaisin omistaa

1. Uhana Design. Okei mulla on heidän korviksia ehkä viidet ja yksi ystävämyynneistä löytynyt musta mekko, mutta kun haluaisin kovasti aina mitä milloinkin sieltä. Miten onkin, että Uhanan tekijöiden maku vastaa täysin omaani? Ainoo mikä ei kohtaa on heiän hinnat ja mun budjetti... Nah well.
2. Pene Collection. He alkoivat seurata mua Instassa joku aika sitten ja minähän seurata pläjäytin takaisin heti kun näin mistä on kyse. Heillä on ihania minimalistisia vaatteita, joita mielelläni omistaisin.
3. Puuvillatehdas. Jälleen yksi suomalainen merkki, joka kiinnostaa kovasti eikä ole kovin hintavaakaan. Musta Tilda-mekko on aivan ihana.
4. Narrow Road Closet. Kyseistä kauppaa ei ole enää olemassa ja jäi kyllä muutenkin hyvin lyhytaikaiseksi. Tanisha ja Marlena perustivat ihanan nettiputiikkinsa vuoden 2015 alussa ja sulkivat toistaiseksi lokakuussa 2017. Toivottavasti tekevät comebackin joskus.



Neljä puhelinta, jotka minulla on ollut

1. Nokia 3330. Se oli mun eka puhelin. Oikeastaan se oli mun ja mun veljen yhteinen puhelin. Siinä oli värikkäät Superman-kuoret ja akku loppu ihan hetkessä. Vähän niinkuin mun iPhone 6 tällä hetkellä...
2. Nokia 7390. Oli ihan mun lempparipuhelin. Se oli mun eka kamerapuhelin ja myös eka (ja ainut) simpukkapuhelin. Siinä oli kannessa sellanen söpö pikkunäyttö, johon sai kans taustakuvan ja siitä näkyi heti kuka soittaa ja akun tila jne. Parsain puhelin.
3. Nokia Lumia 710. Ensimmäinen älypuhelimeni. Valitsin Nokian, koska koin sen olevan tuttu ja turvallinen ja vihasin kaikkia muita merkkejä, koska kärsin ennakkoluuloisuudesta. Jos olisin tiennyt, kuinka hyviä Applen puhelimet on oikeesti, olisin ottanut jo tuolloin semmosen. Noh, pitihän se tääkin kokea. Lumiaan ei saanut mitään kivoja äppejä eikä kai saa vieläkään ja akku meni hyvin nopeasti huonoon kuntoon.
4. iPhone 4. Eka iPhone, joka mulla on ollut ja sekin tuli mulle vähä niinkun vahingossa. Olin vannonut, etten koskaan hanki mitään "syöpäistä Applen puhelinta", mutta olin väärässä. Voi että kun olin väärässä. iPhone on paras enkä vaihda koskaan toiseen merkkiin vaikka mikä olis!



Neljä lempparipaikkaa

1. Koti. Mun turvasatama, latauspiste ja pakopaikka.
2. Vanhempien koti. Siis aivan ihana ja viihtyisä. Vuokranantaja on tehnyt hyvää työtä rempan kanssa. Rakastan porukoiden keittiötä ja makkaria. Sanoin niille, kun ne muutti tohon, että jos kyllästyvät siihen, niin me muutetaan siihen mielellämme.
3. Veljen koti. Empan sanoin se on Instagram-kämppä. Veljeni tosin ei ole Instassa, joten ei tiedä arvostaa kotiaan tältä kantilta, mutta se on totta. 30-luvun kerrostalo tarjoaa siihen kyllä puitteet. 
4. Veden äärellä. Ihan sama missä. Parhaita paikkoja on kesämökit ja meren ranta, kun siellä ei ole paljoa ihmisiä.



Neljä suosikkiväriä

1. Black is the new black. Se on niin helppo ja siihen voi yhdistää helposti minkä tahansa värin. Musta on mun luottoväri.
2. Red is the new purple. Punainen on syrjäyttänyt aikaisemman lempivärini violetin. En olis kyllä ikinä uskonut, että näin käy, koska oon ennen vihannut punaista väriä itselläni. En oikein osaa sanoa, miten onnistuin tekemään tällaisen täyskäännöksen, mutta kauppiksen huulipunapäivällä oli osuutta asiaan.
3. Vihreä. Kiinnostava väri, jota haluaisin lisää kaappiini.
4. Valkoinen. Mustan paras kaveri.




Neljä elokuvaa, jotka ovat vaikuttaneet suuresti minuun

1. Aladdin. Joskus kouluikäisenä ihmettelin Aladdinia katsoessani, että miten mun vanhemmat osaa tän koko leffan ulkoa. He totesivat nauraen (ja ehkä pieni silmien pyörittely päällä), että mää halusin katsoa pienenä Aladdinia jokaikinen päivä, ja joskus kai jopa kahdesti päivässä. Jjjjjep. Mulla on myös Aladdin ja Jasmine-barbit sekä oli juliste seinällä, kun olin jotain 3-4 vee. Ilmensin näköjään jo niin nuorena kunnon fanitytön elkeitä. Kuten joskus luin jostain, niin me INFJ:t ei vain tykätä, me obsessoidaan. Anyways, Aladdin on vieläkin mun suosikki kaikista Disney-leffoista. Se on aivan taatusti muovannut mun huumorintajun sellaiseksi millainen se on nykyään. Nokkelaa, randomia ja puujalkoja. Vaikka kaikki muut lähinnä tuntuu rageevan jo valmiiksi tulevasta live actionista, mää oon lähinnä innoissani siitä!
2. The Curious Case of Benjamin Button. Siis. Aivan ihana elokuva. Mun tulee vaan harvoin katsottua sitä, koska se aiheuttaa mussa tunteita, joita en halua kohdata, ja se on myös todella pitkä (lähes 3 tuntia). Se on todella kaunis tarina ainutlaatuisesta ihmisestä, joka syntyy vuonna 1918 vanhana miehenä ja nuorenee vuosi vuodelta. Hän kohtaa elämänsä aikana kaikenlaisia ihmisiä ja mm. tekee töitä hinaajalla, osallistuu sotaan ja lähtee kotikaupungistaan pitkälle työtehtävälle. Hän myös ystävystyy lapsena suloisen tanssijatyttö Daisyn kanssa, jonka kanssa he lopulta rakastuvat. Benjaminin ja Daisyn (Brad Pitt & Cate Blanchett) kemia on todella ihanaa katseltavaa, ja leffassa on myös sivurooleissa Benjaminin adoptiovanhempina aivan upeat Taraji P. Henson ja Mahershala Ali. Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa!
3. The Avengers. Samoihin aikoihin aloin katsoa myös Doctor Who:ta ja vielä tästä myöhemmin Sherlockia. Mikään ei ole ollut näiden katsomisen jälkeen kuin ennen. Muutuin ikuisiksi ajoiksi.
4. Avengers: Infinity War. Se iloinen ja innostunut fanityttö, joka 6 vuotta sitten heräsi eloon, kuoli tämän elokuvan myötä. En osaa sanoa muuta kuin "Everything is garbage. When you start to care about something, it gets taken away from you. Never love anything." Endgame varmaan on oikein hieno piste i:n päälle.

Tää oli oikeesti vaikein osuus näistä kaikista. Mulla junnasi tämän postauksen julkaisu vain tämän osuuden takia, kaikki muut ovat olleet pitkään valmiita. En oo viime aikoina kattonut kauheesti muita kuin scifi- ja fantasialeffoja ja haluaisin nähdä vaikka mitä, mutta en taas vaihteeksi saa aikaiseksi.



Neljä ominaisuutta, joista pidän itsessäni

1. Empaattisuus. Välillä mietin, että olenko empaattinen ensinkään. Osaan olla välillä aika kylmän rationaalinen ja objektiivinen. Mutta mä myös otan ihmisten ongelmat omikseni. En välttämättä tuo sitä esille, mutta jos olen jutellut jostain ystäväni ongelmasta edellisenä päivänä, saatan miettiä sitä pitkään ja yritän keksiä parhaan mahdollisen ratkaisun tai neuvon asiaan. Olen heikkojen puolella ja haluaisin olla avuksi parhaan kykyni mukaan.
2. Mielikuvitus. Se pitää mun mielen virkeänä, kun ei ole muutakaan keinoa.
3. Luovuus. En ole pitänyt itseäni luovana, koska jostain syystä olen ajatellut aina, että luovuus = taito. En ole kokenut olevani taitava oikein missään, mutta se johtuu taas siitä, että olen aina verrannut itseäni muihin. Luovuus on kuitenkin todella laaja käsite. Keksin luovia ratkaisuja, käyn todella monimutkaisia ajatteluketjuja mielessäni, kirjoitan ja sovellan. Ja yksikään asukokonaisuuteni ei ole täysin sama.
4. Sinnikkyys. En oo aina pitänyt itseäni sinnikkäänä, koska en ole osannut. Olen pitänyt itseäni epäonnistuneena, laiskana ja kärsimättömänä luovuttajana, mutta joskus Keijo sanoi, että hän arvostaa tosi paljon mun sinnikkyyttä. Tällä hetkellä oloni ei ole kovin sinnikäs, koska on liikaa kaikkee, mutta sinnittelin ennen tätä kaikkea todella pitkään. Kaikilla on rajansa. Mutta silloin kun asiat ovat olleet vähemmän vaikeita, olen kestänyt todella koviakin koetuksia ja noussut ylös kaaduttuani monia kertoja.



Neljä asiaa, joista pidän kodissani

1. Puusauna. Parhaat löylyt ja ihana tunnelma, jonka luo mieheni asentama "tähtitaivas" katossa.
2. Terassi. Kesällä paras paikka olla. Paitsi että ampparit tykkää myös vähän liikaa hengailla siellä.
3. Vaatehuone. Nuff said.
4. Keittiö. En oo kova kokkaamaan, mutta leipomaan kylläkin ja on ihanan paljon tilaa touhuta.



Neljä parasta biisiä just nyt

1. Jesse Markin - Jericho. Kauneinta suomi-indietä ikinä.
2. Disclosure feat. Jordan Rakei - Masterpiece. Disclosure on entuudestaan tuttu hyvistä biiteistä ja Jordan Rakei on yhdeksi lemppariksi muodostunut sitten viime Pori Jazzien. Tässä on ihana soundi ja vieläkin ihanammat sanoitukset. Biisissä kehotetaan lakkaamaan esittäminen ja olemaan oma itsensä ja antamaan kaikkensa.
3. Jordan Rakei - Talk To Me. Mää en varmaan koskaan kyllästy tähän biisiin. Aivan täydellinen soundi.
4. Billie Eilish - you should see me in a crown. Female empowerment with dark unapologetic tones.



Kuten Helvetinjärvenkin kyltti sanoopi: TERVETULOA TAKAISIN!