sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Like a comet blazing 'cross the evening sky, gone too soon.

Päivän maa: Norja.
Päivän uutinen: Pommi-isku Oslossa ja ammuskelut nuorisoleirillä Utöya-saaressa.


Pommi-iskussa kuoli 7 henkilöä (ainakin viimeksi kuulin näin) ja leirillä jopa 60-70 henkilöä. Olen todella järkyttynyt. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista? Järkyttävimpänä pidetyssä Virginia Techin kouluammuskelussa kuoli 32 henkilöä, eli yli puolet vähemmän kuin Utöya-saarella.


Kuulin myös juuri äidiltä, että hän oli lukenut en-muista-just-nyt-mistä, että eräs nuori poika oli siellä leirillä ollessaan mennyt johonkin kivenkoloon piiloon, ja nähnyt kaiken mitä tämä poliisiksi pukeutunut mies oli tehnyt. Hän oli hyppinyt ilosta ja huutanut voitonhuutoja, kun oli saanut ammuttua lisää ihmisiä. Hän oli myös heitellyt ampumiaan nuoria kivillä, varmistaakseen, etteivät he vain teeskennelleet kuollutta.


Niin. Sitä minäkin. What have we done to the world? Look what we've done. Ei tätä tai tuon ampujamiehen käytöstä pysty sanoin kuvailemaan. Sairasta. Kamalaa. Hirveää. Järkyttävää.


Esitän syvimmät osanottoni näissä tapahtumissa kuolleiden omaisille Michael Jacksonin kappaleen Gone Too Soonin saattelemana. Suosittelen varoksi kaivamaan jostakin esille tukun nenäliinoja, koska jo tämä biisi itsessään on todella kaunis, mutta itkettävä. Itselläni kihoaa vähintäänkin kyyneleet silmiin, mutta muuten pahoina päivinä saatan itkeä aika kunnolla. Viimeistään viimeisessä säkeistössä pahinkin kyynikko huomaa kyynelten valuvan poskia pitkin, kun Michael laulaa: "Like a sunset dying with the rising of the moon. Gone too soon."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti