lauantai 4. helmikuuta 2012

No words. No lyrics. Just euphoric beats and rhythms.


Koukutus tuli taas. Pahana. Se vei mut täysin mennessään.

Heti kun tää biisi alkaa soida, alan hytkyä ja heilua ja tanssahdella hallitsemattomasti tietokonetuolillani. Pystyn liittämään vaikka mitä tunnetiloja ja ajatuksia tähän biittirykelmään. Ah, niin kaunista. ♥

Mä en totta puhuen oikein erota, mitkä soundit tässä biisissä on beatboxingia ja mitkä koneella tehtyjä. Eikä sillä ole niin väliäkään. I'm in love and always will be.


HEI BTW, enää 2 viikkoo Wanhoihin! Kävin tänään törsäämässä rahaa hiusjuttuihin: ostin toiset violettipinkit hiuslisäkkeet, pinnejä kampausta varten yms. Sain vihdosta viimein sovittua kampaajan JA meikkaajan kanssa treffit, että millon harjotellaan kumpaistakin tulevan prinsessapäiväni olennaista osaa, eli kaunista kiharanutturakampausta ja henkeäsalpaavan upeaa meikkiä. Voih, tästä tulee kivaa. ♥ Onhan tätä päivää jo odoteltu sen 2-3 vuotta...

Luvassa on rutkasti kuvia kyseiseltä päivältä! Valtuutan ainakin vanhempani ja veljeni epävirallisiksi kuvaajiksi, sekä ihanan, lahjakkaan ja taitavan Winin, jos hän vain pääsee tulemaan paikan päälle.

AI NIIN. Hyi mua, melkein meinasin unohtaa sanoa erään tärkeän ilmotusluontoisen asian. Me saatiin meidän mummon vanha piano tänään! Kukaan meistä neljästä perheenjäsenestä ei osaa millään muotoa soittaa pianoa mitenkään taitavasti, mutta mä ainakin haluan opetella. Näin tällee vanhalla iällä... Ei vaan. Mä oon kyllä vakaasti sitä mieltä, että pelkkä pianon tapailukin voi olla hyvin kaunista.

Huomenna on työpäivä, joten se on moro ja ihania unia!


PS. En yleensä harrasta arvosanoilla retostelua, mutta nyt on kyllä pakko sanoa: MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!?! Menin juuri suoranaisen kauhun ja pelon vallassa katsomaan Pro Capitasta, josko sinne olisi tullut pelkäämäni arvosanat... Kyllä totisesti oli tullut ja oli muuten hyvä, etten äsken juonut mitään. Olisin voinu vetästä ne henkeen tai purskauttaa ne näytölle/näppäimistölle, pick any two.

Taisin tunnustaa vahingossa tuossa eräänä päivänä, että mun piti lukea erääseen kokeeseen, mutta en kuitenkaan niin tehnyt. Kokeen koittaessa olin varma, että en pääse kokeesta läpi, en vain voisi päästä ja valmistauduin jo henkisesti hällä väliä-asenteella uusintoihin. "Ei se olisi niin paha, luen sitten siihen paremmin tmv. etc. jne. yms."

No, pääsin kuitenkin läpi ja enemmänkin. Sain kokeesta YSIN (9).

Tuijotin numeroa pitkään ja hartaasti. Ensin olin varma, että mulla on vaihtunu numero jonkun hiken kanssa. Sitten aloin toistaa hyperventilaation vallassa, että ei voi olla totta, ei voi olla totta. Mutta siinä se oli, kaunis yhdeksikkö, joka tosin oli pienoisella laiskuudella "saavutettu".

Tällä mennään, tästä on hyvä jatkaa! Kyllä nyt jos koskaan niin motivaatiotaso alko nousta. Edessä on kuitenkin suhteellisen rento kevät koulussa, että ei ainakaan ole sit koulun syy, jos alkaa masentaa ja semmosta. Nyt ei ainakaan masenna, vaan on niin mieletön fiilis ja toi hyvä numero vaan paransi tätä. ♥

Life. Is. Good.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti