keskiviikko 29. helmikuuta 2012

You don't need to prolong, you can let him go.

Voi voi sentään, mun rakas Creative Mozaicini, minkä menit tekemään...


Latasin sinuun eilen lähes piripintaan uutta musiikkia ja kun olisin halunnut kuunnella lataamiani biisejä ennen nukkumaanmenoa, niin mitä sä teet? Jämähdät täysin, et suostu päivittymään etkä tekemään mitään muutakaan. Jumitit koko yön samassa tilassa etkä toipunut millään.

Sä oot muutenkin nyt viime päivät aiheuttanut mulle liian paljon murhetta, säikähdyksiä, jopa surua sun katatoonisuudella ja pätkimisellä. Olet varmaan tullut jo vanhaksi... ja mun on aika päästää irti.

R.I.P. Creative Mozaic Zen.


Meille kertyi näiden 2-3 vuoden aikana monia ihania muistoja. Olit mukanani mm. Yyterissä (^ kuva yllä), piristit kaikenpituisia bussi- ja automatkojani ja hypäreitä koulussa. Autoit mut uneen, kun en meinannut saada unta ja toimit aamutoimien tahdittajana, varsinkin niinä aamuina kun päivä alkoi 11-12 aikaan.

Kiitos kaikista näistä mahtavista kuunteluhetkistä. ♥

No niin ja nyt loppuu tää tavaran inhimillistäminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti