maanantai 26. marraskuuta 2012

Naked truth.

Tämän pitäisi olla jo monelle bloggaajalle tuttu aihe, mut lyhyt kertaus ei ole pahitteeksi:

Indiedays Lookbookin Tyyliä metsästämässä-bloggaaja kirjoitti postauksen, jossa hän kritisoi nykypäivän kauneusihanteita ja laittoi itsestään kuvan, jossa hän on täysin meikitön ja luonnollinen oma itsensä. Tämä aihe on innoittanut monia minunkin suosikkibloggaajia tekemään samanmoisen postauksen, ja sama olisi edessä minunkin blogissa. Yleensä en lähde mukaan minkäänmoisiin massajuttuihin, mutta tässä on niin hyvä sanoma, että pakko vähän rikkoa mun standardeja.

To be honest, mua oikeesti hirvittää lisätä itsestäni täysin meikitön kuva. Oon ollut erittäin hyvin epävarma ulkonäöstäni niin kauan kuin muistan, ja olen lähes 10 vuotta piiloutunut meikkivoiteen ja kajalin taakse. Mä en mene lähikauppaankaan täysin meikittä, ei pysty kykeneen. 

Olen oikeasti vaaleahiuksinen, joten myös ripseni ja kulmakarvani ovat yhtä vaaleat ja jos en vahvistaisi niitä kulmakynällä, näytän siltä kuin mulla ei olisi piirteitäni korostavia kulmakarvoja ollenkaan. Läpi murrosiän ja myöhäisnuoruuden mun naamassa on aina ollut joko vähintään yksi jättimäinen finni + monta pienempää näppylää, tai sitten finnien jättämiä pysyviä arpia. Tummat silmänaluset ja 24/7 punaisena helottavat posket ovat häirinneet mua aina, vaikka mun naama on muuten todella kalpea. Mun iho on kuivan rasvoittuva, joten sekä kesä että talvi ovat kamalaa aikaa naamaani ajatellen. Talvella mun naama rutisee kuivuuttaan ja kesällä naama on koko ajan rasvainen. Kadehdin niitä, jotka voivat kesällä heittää pelkän aurinkopuuterin terveenä hehkuvalle naamalleen ja antaa ihonsa hengittää. Mäkin tekisin niin JOS KEHTAISIN.

No niin, hengitän vielä syvään ja sitten...


Tässä MINÄ olen. Meikitön, luonnollinen minä. Finnileukainen, punaposkinen minä tummine silmänalusineni. Hiukset ovat sotkuisella letillä, jotta kiharat pysyisivät yön yli eikä tule hankalia takkuja, ja mulla on päällä yöpaitatoppi. Kuvaa ei ole muokattu, ja se on otettu yöllä pimeässä huoneessa mun huonolla puhelimen kameralla ennen nukkumaanmenoa. Pesin meikkini pois tätä kuvaa varten, joten tiettyä kajalinjämää saattaa näkyä alaluomissa. Otsatukka on jätetty paikoilleen, jottei mun juurikaan tarvitse sitä laittaa uudestaan seuraavana aamuna.


Tässä kuvassa mulla on vain meikkivoidetta ja kulmakarvat laitettuina. Tällä kertaa en jaksanut laittaa otsatukkaa (vietin nääs kotilahnailupäivää), ja voitte myös havaita mun infernaalisen kahden sentin tyvikasvuni. Tää kuva toimii samalla sneak peekina mun oikeesta hiusväristä. :D 

Mä kykenen kyllä menemään tämännäköisenä kouluun, jos tulee ihan hirvee kiire enkä ehdi meikata. Mä kuitenkin pujahdan jossain välissä vessaan meikkaamaan itteni loppuun ja tarkistelen peilikuvaani pitkin päivää, epävarmuuttani. Otsatukka mun on pakko laittaa aina (paitsi lahnailupäivinä). Helpommin mä lähden kouluun kalpeana ja pikameikillä, kuin että mun hiukset olisivat huonosti. "Tukka hyvin, kaikki hyvin" vois olla mun toinen motto.


Tässä vielä edellinen kuva muokattuna. Käytin tähän mun Lumia phonen sovellusta Creative Studio ja sen ns. automaattisia muokkausasetuksia flawless skin ja sit auto-enhanced. Eroa edelliseen ei ole paljoa, mutta iho näyttää hiukkasen kuulaammalta ja sileämmältä.

Lopuksi vielä haluan sanoa muutaman sanasen tästä nykyään vallitsevasta photoshop-pakosta ja siitä, että "pakko olla laiha, pakko olla virheetön iho, suorat ja valkoiset hampaat, ei saa olla selluliittia, jenkkakahvoja eikä kaksoisleukia" eli kauneusihanteista. Musta kauneusihanne on ruma sana, ihan vaan sen negatiivisen kaiun takia. Juuri kauneusihanteiden ja ympäristön paineiden takia mä en uskalla enkä halua olla ilman meikkiä enkä liian paljastavissa vaatteissa, kuten eivät monet muutkaan. Meikillä saa ihmeitä aikaan, ja vaatteilla saan kurvini piiloon. Välillä kyllä meikkaan ihan omaksi ilokseni. Meikki tuo mulle itsevarmuutta, ja niin olen kuullut monen muunkin Naked truth-postauksen laatineen sanoneen. Olisi kuitenkin ihanaa joko näyttää hyvältä ilman meikkiä tai olla niin itsevarma, etten koe tarvitsevani meikkiä. 

Monelle meikkikään ei riitä. Kuvat käyvät läpi Photoshopin tmv., ellei ole sitten niin taitava kuvaaja, ettei muokkausta tarvita. Finnit, mustat silmänaluset ja muut ihovirheet täytyy häivyttää piiloon. Alkuperäisessä Naked truth-postauksessa bloggaaja mainitsi jonkun kommentoineen hänen blogiinsa joskus, että tämä tarvitsisi joululahjaksi kuvankäsittelyohjelman ja kurssin sen käyttöön. Tämä pisti mietityttämään, että miksi kuvienmuokkaus on niin tärkeää?

Mä en ole varma, johtuuko se siitä etten osaa vai etten jaksa edes opetella, mutta mä en muokkaile mun kuvia Photoshopilla ja muilla hyvillä ohjelmilla. Muokkaan yleensä terävyyttä, kontrastia, kirkkautta, valotusta ja värejä niin hyvin kuin suinkin osaan jollain hyvin yksinkertaisella ohjelmalla, esim. mun puhelimen Creative Studiolla. Latasin just Picasan koneelle lähinnä kollaasienteon takia, ja perehdyn sen systeemeihin heti, kun ehdin. Muuten muokkailu ei ole kovin tärkeää mulle. Riittää että värit on hyvät, ettei kuva ole kovin tärähtänyt ja että kuvasta saa selville, mitä se esittää. Ja mä kyllä ihailen suuresti hyvälaatuisia, tarkkoja ja ammattimaisesti otettuja kuvia.

Hups, tää vähä venähti. Kun mä aloin kirjottaa tätä, tuntui etten saa sitten mitään tekstiä aikaiseksi, mutta tulihan sitä tajunnanvirtaa. Tän aiheen tarkoitushan on herättää ajatuksia sekä muissa että itsessä. Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Veera on kyllä hyvällä asialla, niin että jos satut lukemaan tätä: KIITOS tuhannesti! Sillä eihän kukaan meistä näytä livenä koko aikaa siltä, miltä näytämme muokatuissa kuvissa, joissa esiinnymme viimesen päälle meikattuina ja laitettuina?

Lopuksi haluan siteerata Veeran kirjoittaman hienon loppukaneetin:
Totean loppuun kuten Vilan näyteikkunan mainoksessakin jokin aika sitten luki, “you will never be more than you are naked”. Vatsamakkarat ja allit sentään saa halutessaan vaatteiden alle piiloon ja jos mieli tekee, niin silmänaluset voi photoshopata. Se on valintoja. Mutta ahdamielisyyttä, todellisuudesta vieraantumista, ilkeyttä ja tyhmyyttä, asioita jotka tuntuvat aiheuttavat esimerkiksi toisten ihmisten ulkonäön arvostelua, ei voi photoshopata pois.
So, so true.


6 kommenttia:

  1. Uh, munkin on varmaan pakko tehdä tää jossain vaiheessa...
    Luin alkuperäisen postauksen äskettäin ja sen sanoma oli kyllä mahtava ja varteenotettava.
    Sitten on niitä ihmisiä, joiden mielestä kaikki meikkaaminen on tyyliin syntiä ja kuvien kontrastin muuttaminen on merkki huonosta itsetunnosta.

    Kannatan tässäkin asiassa kultaista keskitietä. Ja öö musta tuntuu että tää kommentti venyis ihan kamalasti, niin lue sitten mun postaus aiheesta kun sen teen niin selitän siinä mitä meinasin selittää tässä. x))

    Olet kaunis~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei tee ihmeessä! Tää on niin tärkeä aihe, että se kannattaa. Mun tartti kyl kerätä vähä rohkeutta, et uskallan laittaa itestäni meikittömän kuvan, mut ku muutamaan kertaan tota kuvaa katto, niin silmä alko tottua meikittömään minään. :D

      Aivan varmasti luen sun postauksen, ootan innolla! :) Ja kiitos kaunis ~ :)

      Poista
  2. Mä en näe mitään huonoa ihoa, tummia silmänalusia tai finnejä. Mun mielestä sä näytät tosi pirteeltä ja terveeltä kauniilta tytöltä :) Pieni punoitus poskilla on vain söpöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, kiitos kaunis, Peeta! :) No juu, tässä kuvassa mun leuassa on lähinnä tommosia finnienjämiä, eikä oo niin pahat ku yleensä on... Onneks. :D

      Poista
  3. Heippa,
    turhaan mietit, mitä sinusta ajatellaan, suurin osa ihmisistä pitää sinua nättinä ja sellainen olet meikittäkin. Itsellenikin tämä oli kyllä pitkä tie, joten eipä sillä. Nyt 36-vuotiaana uskallan jo tykätä itsestäni ja meikkiä en tarvitse välttämättä. Meikkaamisesta on tullut kiva leikki, ilottelua, niin kuin sen kuuluukin olla. Sama pätee pukeutumiseen ja muuhunkin ja itse asiassa tunnen nyt itseni kauniimmaksi kuin koskaan. Luulen, että sama tulee käymään sinullekin ja monelle muulle.
    Ps. Ihosi on muuten todella kaunis ilman meikkiä, kuulas ja kaunis nuori iho. Embrace it.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan nyt, kiitoskiitos kauniista kommentista! Tuo kuva ei kyllä oikein näytä kaikkea (seliseli :D), mun iho on melko usein hilseilevä ja kuiva, etenkin jos en oo pessyt meikkejä, mitä en kyllä enää missään nimessä oo jättänyt tekemättä. Tuossa kuvassa ei juuri finnejä ole (onneksi!), mut tälläkin hetkellä leuassa komeilee 3 kappaletta. -.-

      Itse asiassa tän postaushaasteen ansiosta oon alkanut tottua itteeni meikittömänä. En kyllä ihan heti ihmisten ilmoille lähde ilman meikkiä, mutta ihan hyvin voisin olla tuolla pelkällä meikkivoide + laitetut kulmakarvat-lookilla! Ennen en oo kyennyt tekeen sitäkään, kun oon niin kovin kalpea, vaikka kalpeudesta tykkäänkin. And yes, I will embrace it. :)

      Jos oot se Satu jonka luulen olevan, niin oot mielestäni aina ollut kaunis ja hyvin persoonallinen! :)

      Poista