torstai 31. tammikuuta 2013

Leave it all like we need to fall over deeper thoughts.

Olipa kerran vapaapäivä.


Kun kello näyttää ennen nukkumaanmenoa näin...


... niin aamulla noustessa kello näyttää tältä. Kello on muuten mun tekemä (v. 2004-05 6 lk), mut se ei enää toimi (iskä pässinpää tiputti sen korkeasta vitriinikaapista! mur), joten lavastin noi kellonajat tohon. Am I weird or weird?


Q&A a day-journal esitti mulle kysymyksen, johon olisin voinut vastata mihin aikaan päivästä tahansa. Vastasin vuorokaudenvaihteessa America's Got Talent. Se on ihan paras! Nick Cannon on huippujuontaja ja Howie Mandel huipumpituomari! Ai ettääää ~♥


Harkitsin psykan lukemista. Lukeminen jäi harkinnan tasolle. Oikeesti, miks mä vaan en saa alotettua sitä?


Reenikassi odotti lähtöä taas yksiin mahtireeneihin! Mä en muista millon mä olisi viimeks lähtenyt reeneihin ihan joka viikko aina yhtä fiiliksissä. Mutta. Tunnin alettua mieliala laski suorastaan rytinällä: oikee ope oli kipeänä, ja meillä oli sijainen. Eikä me ees reenattu meiän upeeta omaa sarjaa. We were so bummed. 

Mut sellane!

Tänään mulla päättyi koko lukioaikani viimenen koeviikko. Tajusin sen vasta, kun läksin koulun pihasta. On tääki, koko vuosi on täynnä viimeisiä asioita ja päättymisiä. Jäljelle jää vain töihin hakemiset ja mahdolliset työhaastattelut, pelkkä ajatuskin pelottaa... MÄ EN TYKKÄÄ.

Tai no se talouskoulu on sitte syksyllä, mutta sekin ehtii päättyä tän vuoden puolella.

Voin kertoo, että en oo ikinä tehnyt yhtä kauheeta enkun koetta ku jonka tänään tein. Yep, can you believe it?! Minä, joka rakastan englantia. Siis hyihyi, liian pitkä luetun ymmärtäminen, jonka tekemiseen meni yli puoli tuntia, ja karseita monivalintoja jajaja HYI. Luetunymmärtämisen kohdalla olin varma, että kuolema korjaa, kun pitäisi vielä kirjoitelmakin väsätä. MUTTA ONNEKSI ope oli ihanan armollinen ja oli valinnut kirjoitelmaehdotuskokoelmaan aiheen, josta voi kirjottaa, kun haluaa mennä siitä mistä aita on matalin. Ja mähän menin, hutasin tekstin yhdessä hujauksessa.

Mutta mutta. Voin kertoo senkin, että aika salettiin hyppää pupu pöksyyn ja tulee koeviikkoja ikävä, kun astelen Vaparin isoon saliin. MIHIN MÄ OIKEEN OON RYHTYNY?

Onneks viikonlopusta tulee ihana. Konvailua, ihania ihmisiä ympärillä, lämpöä. There's nothing but love and peace in the air. Jos pystyisin hetkeksi rauhoittumaan ja pistämään yo-koeressailut mielestäni, niin olisin onnellinen.

PS. TJ 30. Oh you know what it is!

PPS. HUOM! "I am..."-info-osiota on muokkailtu ja muuteltu erittäin rankalla otteella. Mä kyllästyin totaalisesti siihen 100 asiaa minusta-häröilyyn, kun tuntui, että annan itsestäni ihan typerän kuvan sekä liikaa tietoa. Taidan mä edelleenkin kertoa tuossa uudessa liikaa tietoa itestäni, mutta menköön. Olkaapa hyvät! Ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti