lauantai 27. huhtikuuta 2013

Dem wigs and the surprise comeback of the bangs.

Nyt kuulkaa rakkaat lapset saatte nähdä jotain ennennäkemätöntä.

Äiti toi Vammalan reissultansa mukanaan neljä erilaista PERUUKKIA. So I tried them on. Ja taas kerran laadussa löytyy! Kiitos ja anteeksi. :D


Halusin myös kokeilla mun Lumian muokkausohjelman valmiita muokkauksia alkuperäisen otoksen verrokiksi.

Yritin pateettisesti luoda 70-luvun seepiatunnelmaa.

Utuista filmitähtiunelmaa...

Miten ois? Takaisin blondiksi, jopa blondimmaksi niin kuin pienenä vai blondi fiftaripolkka vai kenties pelkät tuuhennukset tähän lättänään kuontaloon?

Tuuhennukset olis kyä tarpeen, ja samaan syssyyn kunnon tehohoidot. Tässä taas kerran tukkani luonnontilassa ilman minkään valtakunnan muotoilutuotetta ja fööniä. Ei mitään kaunista katsottavaa, toi huonokuntoisuus meinaan. HAIR, Y U NO GET REPAIRED?



Hiuksistani puheen ollen... On tapahtunut suuri ihme. Mää jaksoin vihdosta viimein leikata otsatukkani takaisin!

Ennen...



... ja jälkeen!


Aaaa, I feel like home. ♥

Tai en oikeastaan. Ehkä siksi, koska viime kerrasta oli ehtinyt kulua melkonen tovi. Jätin ottiksen myös ihan liian pitkäksi. Kulmakarvat saisivat näkyä aina aluksi sillai just ja just, but oh well. En jaksanut (enkä oikeastaan ehtinyt, koska tää oli nopea päähänpisto ja oikeesti piti lähteä hakeen iskä töistä) enää hienosäätää.

Leikkasin noi pidemmät osiotkin IIIHAN päin mäntyjä ja muita metsän puita, ja päätin, että tää oli sitte viimenen kerta. Tai ei. Tai JOO, eiku emmää tiädä! Otsis on niin mun juttu, mutta ehdin tossa ajassa jo tottua pantaan ja sivuotsikseen. Mä en myöskään erityisemmin nauti otsatukkani leikkaamisesta, koska en vaan osaaAny volunteers?

Kattellaan.

Älkää huomatko tuota rumaa kulmaa, jonka pitäisi oikeasti kaartua samassa linjassa tai sillee. Kuvasin myös liian hämärässä valaistuksessa, yh oon huono.
Toisaalta nyt kun oon tykästynyt kovasti korkeaan nutturaan, niin otsatukkahan sopii vallan ihanasti nutturan kaveriksi. Varsinkin, kun jotkut ihan höpsöt ovat menneet luulemaan mua kiinalaiseksi, ja tää lookki vaan vahvistaa sitä luuloa, yes no maybe?


PS. Hei te iihhanat rekisteröitymättömät (menikö oikein?) anonyymit lukijaihmiset! Tein uuden kyselyboksin, koska edellinen tympäisi. Pistäkääs klikaten, niin tulen hyvin iloiseksi ♥

PPS. TÄNÄÄN TOISTA KERTAA RAUTAMIES KOLMOSTA KATTOMAAN! Me so very happy ♥

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Such a beautiful day, the beautiful, usual.

Olipa kerran 24. huhtikuuta.







Hieno auringonpaiste. Raikkaita tuulahduksia paahtavan lämmön keskellä. Upeita fiiliksiä ja onnistumisen kokemuksia. Tämän hetken lemppariasukokonaisuus. Parhaassa ravintolassa parasta ruokaa mitä maa päällään kantaa ja mahtavuuselokuva perheen kesken.

Tästä on parhaat päivät tehty.

Iron Man 3 oli päräyttävä, makeita nauruja ja nokkelaa huumoria, täynnä yllätyksiä, parhaita näyttelijöitä ja täysin ennalta-arvaamaton. MMMAHTAVUUTTA.

Onneksi menen katsomaan leffan toistamiseen huomenna, ja tällä kertaa kaverini Elinan kera! Saa nähdä, miten saan pidettyä itteni kasassa, etten vahingossa möläytä mitään juonipaljastuksia... Tai että miten saan pidettyä itteni kasassa ihan muuten vaan.

Robert Downey Jr. on ehkä paras.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

This is the moment, tonight is the night.

Tänään klo 20.00.

Tätä on odotettu. Tänään odotus palkitaan.

Iron Man 3:n ensi-ilta. Kipin kapin leffateatteriin niin kun olis jo!

Tonight at 8 pm.

This is the moment we've been waitin' for. Tonight the waiting is rewarded.

The premiere of Iron Man 3. Go see it NOW.

Before he came down here, it never snowed. And afterwards, it did.


Edward Scissorhands on ehkä ihanin leffa, Edward ihanin hahmo ja Johnny Depp ihanin näyttelijä known to mankind. Huoh, rakastuin.

Tanssilajien yhdistäminen on jotain todella hienoa. Ivan Ubaldo toteutti tämän viime lauantaina yhdistämällä breikkiin nykytanssin elkeitä. Siksi mä kai niin rakastan street jazzia.

Rakastan pilvetöntä taivasta, aurinkoa, jäätelövohveleita, lumettomuutta, kukkahousujani, äiti-tyttäret-päiviä. Huolettomia lettikiharoita, korkeaa nutturaa, pitkiä suoristettuja hiuksiani. Kaipaan otsatukkaani. Rakastan erilaisuutta, jääkylmää limsaa, kirppis- ja alelöytöjä, pyöräilyä, perhettäni. Rakastan kevättä.



♥ uusitut ripset.

Rakastaa. On helppoa rakastua johonkin ja rakastaa jotain. Se on paljon helpompaa kuin rakastua johonkuhun ja rakastaa jotakuta.

Tää on taas niin tätä.



Taisin ihastua myös Macklemoren musiikkiin. Paino sanalla ihastua.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Be careful making wishes in the dark.

Just kun olin saanut julkaistua edellisen 11 faktan & kysymyksen haasteeni, Poonamus pisti heti perään uutta tulille! Kiitoksia Poonamus, olen otettu ♥

Poonamuksen ja hänen haastajansa haasteet olivat videon muodossa, ja niin olisin minunkin haasteeni halunnut olevan. Videota kun en oo ikinä väsännyt. Erinäisistä kameran puutteellisista ominaisuuksista ja toimivan webbikameran puuttumisesta johtuen videota ei nyt vieläkään ole tarjolla.

Haasteeseen aion nyt kuitenkin vastata, koska Poona oli järkännyt niin hyviä kyssäreitä, etten vaan voi jättää niitä väliin! Joten tässä sitä nyt ois! Mun WeHeartIt-kokoelma tarjoaa taas kerran kuvituksen.



11 asiaa

1. En oo ennen julkaissut minkään valtakunnan videoo itestäni, ja mua vähän hirvittäiskin julkaista, koska vihaan kuulla oman ääneni nauhalta. En myöskään pidä siitä faktasta, että se on se ääni, jonka myös te kuulette. Ilmankos kukaan ei jaksa kuunnella mua! :D
2. Mulle iski paha änkytystakelteluongelma viidennellä luokalla. Ekat parikolme vuotta oli pahinta aikaa tämän asian tiimoilta, ja mua hävetti avata suutani, koska jotkut viisaat luokkalaiseni tykkäsivät huomautella asiasta. Välttelin ja välttelen nykyäänkin sanoja, joiden alussa on paljon koota, teetä, peetä ja ässää. Nykyään pahin viholliseni on sana "sataseitkytJOTAIN". Takelteluhirviö pyrkii joskus muissakin tilanteissa esiin, mutta muuten takeltelu on aikalailla hallinnassa. Yleisimpiä tilanteita on kaikenmoiset jännitysmomentit ja töissä kassalla, jossa mun joskus täytyy lausua tuo pelottava sanamonsteri, joka saa mut joka kerta takeltelemaan
3. Hurts on ehkä ihaninta maailmassa tällä hetkellä. En olis ikinä uskonut hurahtavani kyseiseen bändiin, mut tässä sitä ollaan. Ihaninta ovat myös muiden muassa Tom Hiddleston, Marvelin leffat ja Adam Tensta. Musiikki on ihanaa. ELÄMÄ on ihanaa.
4. Musta tuntuu jotenkin niin hassulta, että pärjäsin näinkin hyvin lukiossa ja vedin sen kunnialla läpi. Koskaan en oo meinaan ollut mikään pänttääjä ja "luinkirjankolmekertaaläpijamuistiinpanotkymmenenkertaa"-opiskelija. Ehei, luin vihon ehkä kerran pari ja kirjan ehkä vahingossa puoliks. Kai mää oon auditiivinen oppija vaimikäsenyton. Missään kohtaa ei tuntunut, että ei vitalis, nyt mää lyön hanskat tiskiin ja lopetan, vaan siinä se meni. Omalla painollaan. Koeviikot tosin olivat välillä tuskaa ja sekin siksi, että aloitin lukemisen liian myöhään, mutta hianosti niistäkin selvittiin!
5. Musta tuntuu, että oon suunnilleen Suomen ainoa nainen, jonka päässä ei pyöri sanat "elämäntaparemontti", "maitorahka", "kuntosali" ja "bodykompattipumppipamppi". Tai oikeastaan pyörii, mutta silloin, kun joudun niistä joka tuutista lukemaan. Maitorahka on pelkiltään pahaa. Mää inhoan ei-hiphoppia sisältäviä jumppatunteja, joissa soitetaan huonoa musiikkia, enkä tykkää yhtään käydä kuntosalilla, koska en osaa käyttää kaikkia laitteita, ainakaan yksinäni. Ja koska oon suomalainen ujo avuton tyttö, en todellakaan uskalla kysyä keneltäkään Hunksin näköseltä kuntosaliohjaajalta saati reenaajalta apua. Inhoan myös muiden ihmisten tuijotuksia ja viimesen päälle trimmattujen fitnessrinsessojen ilmeitä, joista voi lukea "yhhyh ku tollaki on ällöö selluliittia ja löllyy joka puolelta, menis toiki merinorsumursu vaa Mäkkäriin". Ja nyt joku sanoo, että "mitä, älä viitti, säähän oot tosi hoikka!" Niin kai, mutta kun se kaikki rasvamoska kerääntyy mulla tänne tästä vyötäröstä alaspäin, ja kurvit saan sitte piiloon pillifarkuilla ja pitkillä helmoilla. Tanssi on kyllä ihaninta maailmassa fakta nro 3:ssa mainittujen juttujen lisäksi, mutta se on myös kallista, joten en voi sielläkään käydä kuin kerran viikossa, nyyh. Todellaki kävisin enemmän, jos budjetti antais periksi!



6. Kauhuleffojen lisäksi olen ahdistunut myös seuraavien leffojen vuoksi (älkää kysykö miten, miksi ja mitähäh): I Am Legend, The Butterfly Effect, What Lies Beneath, ja nyt viimeisimpänä perjantaina nähty Hunger Games. En sano, että nää leffat olis huonoja ja että sain ikuiset traumat (paitsi WLB:sta jäi kyllä traumat, hyrr), sillä kuitenkaan en kadu, että katsoin.
7. Vaikka parturi-kampaajan ammatti ei olekaan mun juttuni, niin haluaisin oppia tekemään kunnolla erilaisia upeita kampauksia. En haluaisi kuitekaan käydä sitä varten läpi monen tunnin asiakaspalvelurumbaa ja muita hiustenlaittoharjoitteita. Ehkä joku päivä vielä...
8. Kun nykyään oon Tom Hiddlestonin pauloissa, niin muutama vuos sitten Hiddlesin paikan täytti Wentworth Miller. Mietin välillä, että mihin sekin ihanuus on kadonnut Prison Breakin jälkeen.
9. Mulle tulee melko helposti hikka, ja ainakin kerran päivässä jotain menee väärään kurkkuun. En näköjää osaa syödä.
10. Mä oon yöihminen. Öisin jaksaisin siivota, pyykätä, laittaa tiskit ja mitä kaikkee, mutta kun muu väki nukkuu, niin ei sitte. Sit kun mulla on oma kämppä niin...
11. Kun syön lättyjä tai vohveleita jätskin kanssa, en tunge samaan syssyyn hilloa. En vaan tykkää.



Poonamuksen kysymykset

1. Kun sua masentaa, mikä saa sut piristymään?
- Musiikki ja juttelu jonkun kanssa. Äiti on yleensä paras kuuntelija ja neuvonantaja, mutta jos ei oo äitiä saatavilla masisstressiahdistushetkellä, niin pikkuveli on kans aika oiva juttukaveri.

2. Pelottavin kokemasi asia?
- Onhan varmaan pahempaakin koettu, mutta tämän voin kertoa tässä yleisön edessä vaikka tää onkin toisaalta todella lame. Pelottavin asia, minkä oon kokenut on se, kun käytiin yläasteella kattomassa näytelmä Mustapukuinen Nainen (Woman In Black), ja ironisesti Tampereen Komediateatterissa. Mähän en pysty minkään sortin kauhua kattomaan, ja se oli vielä pahempaa, koska se oli kauhua LIVENÄ. Ei auta vaikka mulle kuinka sanois, ettei se oo totta. Painajaisennäkemisen kammo vaan pukkaa päälle ja pimeänpelko voimistuu satakertaseks ja jeejee. Se kaikki tapahtui kolmedeenä ja livenä siinä suoraan mun edessä, toki näyteltynä, mut paniikki, traumat ja hyikamala. Ei koskaan enää, kiitos!

3. Kaunein tuntemasi ihminen?
- Mun äitini, kaikki serkkutyttöni ja hyvät ystäväni. Sisäinen kauneus korostaa heidän ulkoista kauneutta, ja sama periaate pätee kaikkiin ihmisiin.

4. Mitä hoet liian usein?
- Mulla ei kuulemma oo mitään sen kummempaa hokemaa, mut käytän sanaa wiiiii ja eikä aika usein. Saatan kuitenkin hokea ja vatvoa samoja asioita moneen kertaan, etenkin jos joku asia vaivaa mua todella paljon.

5. Suurimman häpeäflashbackin aiheuttava muisto?
- Wanhojen oma tanssi. Se on ainakin yks.

6. Mitä liikuntalajia vihaat?
- Todella kypsä ajattelutapa mullakin, mutta vihaan kaikkea mitä en osaa ja minkä parissa tunnen tai olen tuntenut itseni kömpelöksi ja kokenut epämukavuutta. Koulun liikuntatunneilla vihaan tai vihasin kaikkia lajeja (meillä ei ikinä ollut tanssia, MUR), mutta ihan ilman liikkatuntiakin vihaan uintia uimahallissa, hiihtoa, suunnistusta, pesäpalloa, lentopalloa ja yleisurheilua. Oikeastaan vihaan aikalailla kaikkea paitsi koripalloa ja TANSSIA. Aaaa tanssi. Se on se laji, joka palauttaa mun uskon liikuntalajeihin. Kiakkoo voin kattoa MM-kisojen verran ehkä, ja taitoluistelua voin kattoa telkkarista ja kerran livenä nähtynä se oli tosi kaunista kateltavaa.

7. Onko joku kirja muuttanut sun ajatusmaailmaa? Mikä?
- Lyhyestä virsi kaunis: Raamattu.

8. Millä tv-sarjalla/animella/piirretyllä on paras opening/theme?
- Fresh Prince of Bel-Airilla on IHAN PARAS, se sisältää tarinankin! Myös Frasierilla on kivan lepposa jazz-meininkinen opening.


9. Minkä asian uskoit lapsena vakaasti olevan totta, vaikkei se ollut?
- Joulupukin ja hammaskeijun olemassaolon. Uskoin myös, että Afrikassa asuu pelkästään tummaihoisia, ennen vanhaan oli olemassa vain värit musta ja valkoinen, ja että Lapissa on aina talvi.

10. Mikä sua ärsyttää Suomessa/suomalaisuudessa eniten?
- Suomalaisuudessa ärsyttää se, että me ollaan perusluonteeltamme hiljaisia, ujoja ja juroja mölliköitä. Luonnostaan äänekkäitä, iloisia ja pirteitä ihmisiä pidetään ärsyttävinä ja teennäisinä. No okei, hyvä mun on valittaa, kun en sitten kuitenkaan tee asialle itse mitään, vaan taannun samalle möllikkätasolle samalla vihaten itseäni. Haluaisin olla julkisesti avoimempi, hymyillä randomeille vastaantulijoille ja olla ulospäinsuuntautuneempi, mutta ympäristö ei anna periksi. Paine on kova.
Bussi on paikka, jossa todellinen suomalaisuus määritellään. Bussissa ei vahingossakaan ilmaista sanoilla, että haluais jäädä seuraavalla pysäkillä pois vaan osoitetaan se tietyillä eleillä ja kehonkielellä. Laitetaan hanskat käteen, pipa päähän ja nostellaan laukkua hihnasta. Sitten hihkutaan salaa itekseen, kun saa ensimmäisenä painaa stop-nappulaa osoittaakseen sanatta, että jäisi seuraavalla stopilla pois kyydistä. Voi meitä.
Suomessa eniten ärsyttää erittäin puutteellinen lainsäädäntö ja sen materialistinen perusta (vrt. veropetoksen ja seksuaalirikoksen rangaistukset), arvausterveyskeskusten palvelu ja toimivuus, nuorisotyöttömyys, syrjäyttäminen (ei siis syrjäytyminen), koulukiusaamiseen puuttumattomuus... Olishan näitä. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että Suomessa on näistä huolimatta paljon paremmat oltavat kuin monessa muussa maassa, joten pyrin ignooraamaan näitä puutteita ja tyytymään siihen mitä on.

11. Mikä hedelmä/kasvis/vihannes toimisi mielestäsi parhaiten aseena?
- Ehkä randomein kysymys! Rehellisesti ekana pläjähti mieleen porkkana, koska se muistuttaa eniten miekkaa (mitä?), mut kookospähkinä olis ehkä järkevin vaihtoehto. Siinä on kova kuori, se on painava ja varmaan sattuu aikalailla. Varmaan saa myös jonkin todella lahon esteen tarvittaessa rikki? Tiedä en.


Kysymykseni sulle

Lällispöö, eipäs olekaan! Mää en nyt jaksa taas tehdä kysymyksiä, koska en aio haastaakaan ketään. Viimeksi oli aika työlästä keksiä 11 alle 200 jäsenen blogia. Ens kerralla haastelen taas!

Mut tää oli tämmöne!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

We put our hands up, like the ceiling can't hold us.

Niin ne mainstream-biisit vähitellen hiipivät nostattamaan iholleni kylmänväreitä ja valtaamaan alaa mun soittolistoillani. Pitäiskö huolestua? Tällä hetkellä iskee kovaa ja korkeelta tämä street jazz-reeneissä tutuksi tullut biisi:



Lauantaina oli Pakko Tanssia. Matkattiin Espooseen Barona-areenalle kannustamaan serkkuni Dinkun dancehall-ryhmää JaMam's Catsia ja nauttimaan huipputasoisesta suomalaisesta tanssista kera äitini, serkkujeni ja serkkuni kaverin. 


Huomaa toki ohjelman käsikirjoitetut Twitter- ja Facebook-päivitykset...

Sami Saikkonen ja Ätä oli ihania, ja kaunis Saana Akiola pisti korkkareilla koreasti Beyoncén tahdissa. Will Funk For Foodin jätkät lockasivat ittensä mun sydämeen jo 2009, kun he esiintyivät Talent Suomessa. Eilen he ihastuttivat letkeällä ja hullunhauskalla tanssilla tyylikkäissä puvuissa ja mahtavan inspiroivalla meiningillä. Aaa rakastuin vielä lisää. ♥ Oli suurensuuri pettymys, kun he eivät päässeet jatkoon, ja harmituksen määrä vain kasvoi lisää, kun kattelin uusintoja. Älkää lannistuko, ootte ihan huippuja ja tuutte aina olemaan.

Catarina da Costan vauhdikkaasta tanssista huokui rakkaus tanssimiseen, ja valloittava hymy ja inspiroiva tanssityyli toivat kevään. New Style Bustersin pojat vetivät liki ammattimaisella otteella Busta Rhymesin biittien rytmissä. On upeeta, kuinka suomalaiset pojat ovat yhä enemmän alkaneet innostua tanssimisesta. Siitä vähä vinkkiä muillekin nuorukaisille! Vähät kiakosta ja futiksesta, tanssi on nyt IN, sanokaa mun sanoneen. Ja vaikka petyinkin WFFF:n putoamisesta, olen hyvin iloinen NSB:n puolesta. Toivon, että pääsette vielä pitkälle!

Ivan Ubaldo oli aivan omaa luokkaansa. Ätä väitti, että esityksestä puuttui varsinainen tanssi - PYH JA PAH, mä sanon. Erilainen, nykytanssivivahteinen breakdance oli aivan ihanaa katsottavaa. Iski ihan kokovartalokylmänväreet. Tausta ja kaunis musiikki toivat tanssiin upeaa unenomaisuutta. RAKASTUIN.

Uuh iihhana somelainen serkkumuija hyvillä fiiliksillä ennen h-hetkeä ♥

Loppua kohden rävähti punasta! JaMam's Catsin tanssi oli pirteän räväkkää, röyhkeää ja humoristista. Arvoisat tuomarit olivat yksimielisiä ja toivoivat Jamamssien kissojen ja kollien pääsevän jatkoon - ja he pääsivät, todellakin ansaitusti! HUISISTI ONNEA DIDI & CREW! Olen ylpeä serkku ♥

Tyylilyyli Sankku ja mää.

Tässä meidän säkenöivän upea ja mahtava kannustustiimimme representing!

Eppu, Nallu, mää & Sankku. © Äiti.
Go JaMam's Cats ♥ Up to the finals and beyond!

torstai 18. huhtikuuta 2013

The ultimate blog challenge.

Salla heitti mulle kivan haasteen, ja vastaan siihen mielihyvin kuten aina! Mm. WeHeartItiin ja Pinterestiin keräämäni kuvat tarjoavat tämän postauksen kuvituksen.

©
11 asiaa minusta

1. Yritän koko ajan tiivistää blogitekstejäni ja opettelen muutenkin ilmaisemaan itseäni ytimekkäämmin enkä jaarittelemalla muita kuoliaiks.
2. Rakastan maximekkoja ja pitsisiä vaatejuttuja.
3. Mä inhoan pitää kiirettä. En tykkää tehdä asioita tai ainakaan aamutoimia nopeasti ja hutiloiden. Oon jo muutenkin todella hajamielinen, joten pelkään etukäteen, että unohdan jotain tärkeää kun lähden jonnekin, jos siis hutiloin. Esim. kun menin pitkästä aikaa töihin, unohdin työkengät ja vesipullon kotio. Toki pärjäsin ilman vesipulloa, mutta kun jouduin työskentelemään 6 tuntia kuumilla talvisaappailla... Not so nice. Toisella kerralla unohdin mittarini ja insuliinini, joka oli huomattavasti pahempi juttu. Onneksi työpäivä ei ollut pitkä, joten huonosti ei käynyt.
4. Mä vihaan MTV:n awardseja. Ne on nykyään niin mauttomia ja pinnallisia ja täynnä turhia sketsejä ja muuta ylimäärästä. Silti kärsin katsoin ne tänä vuonna, koska Tom Hiddleston voitti Best Villain-kategorian ja The Avengers pariin otteeseen. Se merkitsee yhteensä KOLMEA (3) kertaa, jolloin Tomppa näkyili stagella, ja kolmea kertaa enemmän naisellisia sydänkohtauksia, kikatushepuleita ja kylmänväreisiä mahanpohjafiiliksiä.
5. Jos mun tai jonkun mun läheisen tai edes tuttavan koira (tai kissa) kuolee syötyään koira/kissavihaajan myrkyttämää lihanpalaa, aloitan ihmisvainot.
6. VIHAAN liian "tiukkoja" pistokkeita, jotka eivät joko lähde helpolla pistorasiasta tai pitää käyttää force of a thousand Hulks pistääkseen johdon kiinni pistorasiaan.
7. Olen aina miettinyt, että miltä suomen kieli kuulostaa sellaisille, jotka eivät siitä ymmärrä hölkäsen pöläystäkään. Sunnuntaina kyläillessäni käytin tilaisuutta hyväkseni ja sain selville, että ranskaa puhuvalle belgialaiselle suomi kuulostaa nopeasti puhuttuna - uskokaa tai älkää - venäjältä. Tosin tämä uusi tuttavuus oli oppinut erottamaan suomen kielen venäjästä ja muista skandinaavisista kielistä, mutta en olis kyllä arvannut!
8. Mä voisin elää pelkästään Lidlin McEnnedy-banaanisuklaasaksanpähkinäjätskipurkeilla. Tai Kingiksillä.
9. En osaa enkä uskalla ajatella muuttavani pois kotoo vielä hetkeen, enkä kuvitella asuvani yksin.
10. Varsinkaan, kun en osaa tehdä ruokaa. (JA HUMPSIS, ainakin Hulkin kokonen kivimöhkäle vierähti sydämeltä! SAINPAS TUNNUSTETTUA.)
11. Kiinanpystykorvat eli chow chowt ovat maailman suloisimpia koiria.

©

Sallan kysymykset mulle

1. Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin?
- Insuliini, puhelin, kofeiini, ruoka ja meikki.

2. Lempiruokasi?
- Perusruoista lihamureke/lihapullat kera uuniperunan, jossa paprikachilituorejuustoa. Roskaruoista mikäs muu kuin NILEN KEPAPPI. ♥

3. Sinua kuvaava adjektiivi?
- Huisin vaikee sanoa yhtä. Haluaisin sanoa hullu, mutta sanonkin että haaveileva.

4. Elämänohjeesi muille?
- Kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ole aito oma itsesi, niin pääset pitkälle.

5. Unelmien lomamatkasi?
- Kaupunkiloma jossakin maassa, jossa pärjäisi englannilla ja johon sattumalta sisältyisi jonkun ulkomaisen suosikkiartistini konsertti. Toinen olisi rantaloma Havaijilla tai sitten jossakin, missä ei olisi isoja hämähäkkejä.

6. Lempivaatteesi?
- Tällä hetkellä mun kukkahousut.



7. Elämäsi tärkein asia?
- Perhe. Simple as that.

8. Lempivaatekauppasi?
- Seppälä! I loveloveLOVE it ♥

9. Tämänhetken suosikkikappale?
- Ääks, multa ei saa kysyä näin vaikeita! Mulla on tämänhetken suosikkikappaleita aina vähintään kymmenen. Mutta tää on ihana.



10. Lempikenkäsi?
- Kaikenlaiset tennarit. Ja vaikka merkillä ei pitäis olla väliä enkä mä koskaan välitä onko joku mun vaate jotain merkkiä (itse asiassa en voi sietää kalliiden merkkivaatteiden hypettämistä), mutta mulla on aivan selittämätön fetissi Converseihin. Rakastan myös saapikkaita ja nilkkureita, joissa on nyörit/nauhat, ja kauniita korkokenkiä, joilla en välttämättä osaa edes kävellä. Täydelliset kengäthän olis canvastennarisaapikkaat korolla. Violetilla värillä.

11. Yksi elämäsi huippuhetkistä?
- Aapua, näitähän olisi aina festareista ja keikoista erinäisiin loistaviin juhlatilaisuuksiin, mut ei sit kumminkaan mitään, joka erottuisi erityisesti joukosta. Vielä.

©

Mun kysymykset sulle

1. Lempihuvipuistolaitteesi?
2. Viisi lempparielokuvaasi?
3. Tykkäätkö stand up-komiikasta? Kuka on suosikkikoomikkosi/komediennesi?
4. Viisi suosikkinäyttelijääsi?
5. Suhtaudutko asioihin vakaasti tai onko sinulla tapana liioitella?
6. Seuraatko kykykilpailuja? (esim. American Idol, Idols, Talent, Dance, Pakko Tanssia etc.) Miksi/miksi et?
7. Mikä viimeaikainen muoti-ilmiö ihastuttaa sinua? Mikä taas ärsyttää? (Mikä vaan käy muoti-ilmiöistä tanssi-ilmiöihin ynnä muihin.)
8. Seuraatko suosikkiartistiasi/bändiäsi ympäri Suomea/maailmaa vai käytkö sen keikoilla vain kun on keikkailemassa kotikaupungissasi/lähiseudulla?
9. Onko sinulla erikoista pelkoa tai fobiaa? (Tarkoitan sellaista kammoa, että sinun kammoasi ymmärtävät lähinnä vain samasta fobiasta kärsivät eikä välttämättä kukaan lähipiiristäsi)
10. Missä sinä olet hyvä?
11. Tykkäätkö Ocean's 11:stä?


©

Ohjeet

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

©

Haaste lähtee


Huh jes, keksinpäs 11 blogia! Now consider yourselves SERVED.


EXTRA



Y-y-yes, I would love that.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

She spreads her wings when she's gonna fly.

onnea on
kävellä tanssien kuulokkeista tulvivien soundien tahdissa
istua autossa ja nähdä, kuinka ihmiset kävelevät kuuntelemasi musiikin rytmissä
hengailla kesäisellä rannalla lempparimekossa, tukka korkealla nutturalla ja kuunnella ghettoblasterista parasta musiikkia parhaassa seurassa


yöllä tummansininen kostea maa kiiltää katulamppujen loisteessa
pimeät kadut kutsuvat mua tanssimaan
musiikki puuttuu, mutta tekee mieli pyörähtää piruetteja toisen perään ja astella pas de bourréeta
koko katu on mun eikä kukaan näe

maanantai 15. huhtikuuta 2013

How about that?

Olen syvästi pahoillani väärän tiedon antamisesta.

Olen useasti maininnut Iron Man 3:n ensi-illasta, jonka olen luullut olevan 3.5.2013. Se on näin edelleenkin, mutta vain USA:ssa ja jossain toisessa maassa. Suomen ensi-ilta sen sijaan on...

24.4.2013! Eli TJ 9!
 
Kai sinäkin olet menossa katsomaan Iron Mania?

We are here alive today because our ancestors dared to dream.

Mää rakastan vanhoja valokuvia. Niitä epätarkkoja, sumeita, mustavalkoisia, harmaasävyisiä. Mustavalkokuvien aikaan kenenkään ei tarvinnut selitellä kuvien huonoa laatua, koska ihan kaikilla kuvat olivat suurinpiirtein samaa laatua. Ainoa, mitä ehkä tarvitsi selitellä, oli kameran puuttuminen.

Viime tiistaina kun visiteerattiin mummolassa, olohuoneen vitriiniin oli aseteltu vanhoja valokuvia. Isoisovanhempieni kihlakuvat ja mummoni rippikuva, jossa hän on n. 15-vuotias. 

Aino Eeva & Niilo Einari.
Mä en koskaan saanut tuntea äidinäidinisääni Niiloa, joka kuoli melko nuorena (edes äitini ei koskaan tavannut isoisäänsä) ja Eevasta, äidinäidinäidistäkin on hyvin hataria muistikuvia. Olin ehkä 3 tai 4-vuotias, kun hänet viimeksi näin, ja hän kuoli 90-luvun lopulla. Äidinisänvanhemmat ovat tuoreemmassa muistissani, vaikka ovat hekin jo molemmat nukkuneet pois.

Aune Margit & Jaakko Einari.
Pirjo-mummo 15-vuotiaana vuonna 1955.
Kuvissa isoisovanhempani ovat kaikki vakavia eikä edes hymynkaretta ole havaittavissa, vaikka kyseessä onkin onnellinen tapahtuma. Onneksi mummoni hymyilee rippikuvassaan aurinkoisesti.

Noista kaikista kuvista on todella kiehtovaa huomata ja tajuta, että mitkä kasvon piirteet kukin heidän jälkeläisistään on perinyt ja kuka muistuttaa ketäkin. Serkuissani Dinkussa ja Nallussa on puoliksi eteläafrikkalaisuudestaan huolimatta hyvin selkeästi havaittavissa mummomme kasvonpiirteet. Tietty hymy, tietyt ilmeet ja kasvon piirteet paljastavat sukulaisuusyhteyden. Äitini isosedät muistuttavat Niilo-isäänsä valtavasti, ja oma mummoni ja pari hänen siskoaan ovat kuin ilmetty äitinsä.

Entä minä? Äiti ja mummoni ovat aina sanoneet, että näytin pienenä ja edelleenkin Aune-mummultani. Kasvon muoto ja silmät ovat kieltämättä samankaltaiset.

Me ollaan aina mietitty äidin kanssa, että keneltä Matias näyttää ja tultu siihen tulokseen, ettei se näytä keneltäkään vaan ihan omalta itseltään. Mutta tarkempi silmäys äidinisänisään aiheutti valaistumisen: Matias on kuin ilmetty Jaakko-vaari!

Toki musta ja Matiaksesta on löydettävissä piirteitä isänkin suvun puolelta. Jotkut ovat sitä mieltä, että mä näytän ihan isältäni. Kyllä mää ainakin hymyillessäni näytän, sitä en kiellä.

Vanhempieni kihlakuva vuodelta 1990.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Nocturnal mind flow.

ELENGI = nice, cozy, delicious, fun, beautiful, gentle, comfortable. Suloinen sana siis. Elengi. Kuulostaa kivalta ja tuntuu kivalta sanoa. Mitään hajua miten äännetään oikein, mutta oh well.

Elengi on sana, jota artistisuosikkini Gracias on tykännyt viljellä Facebook-juttuihinsa pitkän aikaa. Nyt kun merkitys on selvillä, taidanpa minäkin viljellä.

Tässäpä videopätkä, josta mm. selvisi elengin syvin olemus sekä materiaalia ihanan Let Myself Go-videon kulisseista. Enjoy peeps.



Mää haluaisin kovasti oppia tekemään ytimekkäämpiä, lyhyitä postauksia. Mun elämä on loppujen lopuksi todella tavallinen eikä mulle mitään satunnaisia keikkakäyntejä jännempää tapahdu, niin kai tunnen tarvetta kompensoida sitä elämänpituisilla postauksilla.

Joku viisas bloggaaja joskus sanoi hyvin osuvasti, että me kaikki ollaan omassa päässämme jotenkin kovin erityisiä ja mielenkiintoisia. Hän sanoi myös, että tulisi muistaa, että on myös ihmisiä, joiden mielestä me olemme erityisiä ja mielenkiintoisia, olipa meillä blogia tai ei, ja ne ovat meidän läheisemme. Perhe, ystävät, mahdollinen kumppani/puoliso. Se on kaikkein tärkeintä.

Mua kiinnostaa tällä hetkellä yhteensä yli 90 ihmisen elämä. Tai ehkei heidän elämä itsessään, vaan se tapa, millä he elämästään kertovat. Muhun iskee tappohauska, sarkastinen, nokkela, elämänmyönteinen, iloinen sekä optimistinen kerronta. Kauniit kuvat, massasta poikkeaminen ja mielenkiintoinen persoona ovat piste i:n päälle.

©

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Musical frissons: movie soundtracks.

I'm currently having my worst (or more like the BEST) case of musical frissons going on. The artist, or the composer who caused all this is quite a surprise also to myself: Alan Silvestri.

Silvestri is known for composing major hit films such as Back To the Future, Forrest Gump and Cast Away. He has also composed marvelous melodies to the most awesome Marvel films: Captain America: The First Avenger and the One and Only, THE AVENGERS. There are no words to describe how happy I was when my bro told me about this yesterday! The theme music in the end credits is so gorgeous and beautiful and the music throughout the film is absolutely perfect. It was love at first listening. ♥

I created a Spotify playlist for all of the movie soundtracks. I also added the soundtracks of Thor and both Iron Man films. Enjoy!


It's awesome to put on notice whenever the tune is playing in the background in the movie and how the song titles are named after the scenes when they're being played. My personal favorites at the moment are The Avengers, A Promise, Helicarrier, Red Ledger and Subjugation.



Tuli fiilis kirjoittaa taas pitkästä aikaa englanniksi, joten kirjoitin. Alan Silvestri on tehnyt loistavaa työtä säveltäessään The Avengersin soundtrackia. Mää rakastuin ensikuuntelulla lopputekstien melodiaan ja joihinkin tiettyihin yksityiskohtiin. On myös jännä huomata, kuinka Silvestri on saanut vangittua sävelmiinsä kuhunkin kohtaukseen sopivan tunnelman. Esimerkiksi Red Ledgerissä suurin osa kohtauksesta pyörii Lokin ja Natasha Romanoffin keskustelun ympärillä. Kun Loki uhkailee Romanoffia, myös musiikin tunnelma on hyvin ahdistava ja painostava.

Eipä tässä muuta kuin tutustumaan muuhun hra Silvestrin leffasoundtrackituotantoon!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

There's a storm in the streets but you still don't run.



Luulin maanantaina, että tästä viikosta tulis yks tylsä ja masentava viikko ilman mitään tekemistä. Onneksi toisin kävi, lukuunottamatta masentavan lumista ja huonovointista maanantaita! Tiistaina oli diabeteslääkärillä käyntiä, kirppistelyä ja kahvittelua sekä intensiivisiä street jazz-reenejä. Keskiviikkona poikettiin taas kirppikselle, ja sillä kertaa Lielahteen Jonnan Kirppikselle.

Lääkärillä oli tiistaisella käynnillä PALJON asiaa, ja olin ihan yhtä pää pyörällä, ku aikaisemmin sairaanhoitajalla käydessäni. Hba1c eli pitkäaikaisverensokeriarvo oli sentään laskenut ja aika paljonkin, yay!

Kahvila- ja kirpparivierailut äidin kanssa oli ihan ex tempore juttuja. Alunperin mun ja äidin olis pitänyt trehvata ystävän kanssa Cine Atlaksessa leffan merkeissä, mutta lääkäri ei ottanut mua vastaan ajoissa eikä me ehditty kattomaan Silver Linings Playbookkia, jonka olisin niin halunnut nähdä. Mua otti päähän ihan vietävästi, joten ihana äitini yritti piristää mua keksimällä muuta tekemistä. Aluks en olis halunnut muuta kun lähtee kotiin, ku meni fiilikset leffailun peruuntumisesta, mutta lopulta taivuin lähtemään kahvilaan ja sit Radiokirppikselle.

Ja kirppiskiarros kannatti - tehtiin ihan huippulöytöjä ja HALVALLA!


Pitkään haaveilemani liila pepitakuviohuivi 3 €, violetit helmet 1 €, musta liituraitaliivi 4 €, alunperin Gina Tricotista ostettu musta pitsinen tunika 4 € ja raitainen vyö 1 €.
Ennen reenejä poikettiin mummolaan ja perinteisesti ensimmäinen kysymys kuului. "Oottekste syöny?" Ja sit ei voinut muuta kun syödä. Mää luulin, että söin tarpeeks ajoissa ja tarpeeks vähän ennen reenejä, mutta hups, kuinkas kävikään. Reenit olivat todella rankat ja tuli aika karsee olo tunnin pyörimisen ja venkoilun jälkeen.

Reenit oli perussetti: epäergonomisia lattia-asentoja pelkkien hartioiden, varpaiden ja niskan varassa, tappavia vatsalihasrääkkejä, pelottavia kuperkeikkoja, mutta myös loistomusiikkia, Suvi & Pei, ja meiän ah ehkä paras tanssisarja, jossa oon ollut osallisena ikinä missään.

Keskiviikon kirpparivisiitillä uudenkarheita vaatteita ei (onneks) löytynyt, mutta pari ylisöpöä jutskaa kylläkin:


Iihhana söpö värikäs kukallinen korttikotelo ja IIHHANAMPI PAAVO-HERÄTYSKELLO!

Vaikka mun huoneessa ei keltaista saatika vihreetä näykään, niin ihmeen hienosti tuo kello mun violettivalkoseen huoneeseen istuu. Ja hei, sehän on Paavo! Tollasta korttilompakkoo oon ettinyt aika kauan, koska mun toinen, muuten hyvin palvellut lompsa on aikamoinen möhkäle, joka ei mahdu taskuun tai jos mahtuu, niin näytti vaan epämääräiseltä kuhmulta. Muutenkaan mä en oo aikoihin ollut käteisihmisiä eikä mulla oo juuri koskaan edes kolikoita, ja tollaseen korttikoteloon saa sujautettua tarvittaessa setelinkin. Nyt ku bongasin noinkin söpön korttilompakon, niin ei tarvinnut miettiä kahta kertaa!


Sininen huivi, Lindex - Pitsinen peplumpaita, Seppälä - Kukkahousut, Seppälä - Converset
Tää on mun tämän hetken lemppariasu. Noi kukkahousut on ehkä suloisimmat ikinä. En haluais pitää enää muita housuja jalassa ku noita, ja haluaisin myös pitää tukkani aina nutturalla. Kyllä kevät on mukava. ♥

Tällekin viikonlopulle olis luvassa hauskuutta parhaiden ihmisten seurassa. ♥ Niistä tulen melko varmasti vielä myöhemmin kertomaan (ehkä) kuvien kera. Ulkona on kurjan harmaannäköistä ja huomiselle on kuulemma luvassa sadetta. Onneks ei lumisadetta, et jotain hyvää sentäs!

EDIT: Tämä postaus oli 300. laatuaan blogini historiassa.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Suddenly my eyes are open, everything comes into focus.

Ihanaa on...


♥ tieto siitä, että kotona on tarpeeksi limsaa. 14 litraa onkin aika passeli.


♥ ystävän antamat pienet, mutta ihanat lahjat.


♥ kuiva, kivinen asfaltti ja tennarikauden korkkaus lempparipopoilla.


Captain America ja Chris Evans. Kapu on paaaaljon ihanampi omassa leffassaan ku The Avengersissa, ja Iron Manin iskä eli Howard Stark on varsin hurmaava.


♥ kaunis canvastaulu oman sängyn yllä.


♥ Seppälä ja uudet iihhanat kukkakuosikeväthousut. Jos vaan olisin tajunnut vetää Conssit ihan hetkeks jalkaan näön vuoksi...


♥ Kingiksen nauttiminen ilta-auringossa.


Onpas outoo kirjotella taas, kun en oo ollut moneen (okei, kolmeen) päivään edes kirjautunut Bloggeriin.  Oudompaa on myös kirjoittaa tätä tekstiä, jota olin suunnitellut kirjoittavani jo päivän pari, ja ulkona näyttääkin tältä:



Ei kai auta muu kuin haudata kesäpopot hetkeks takasin kaappiin, pistää verhot tiukasti kiinni ja erakoitua neljän seinän sisälle itkemään siksi aikaa, kunnes lumi sulaa ja kesä tulee... Huoh. EN TYKKÄÄ.

Ehkäpä hyvä musiikki ja Marvel-leffamaratooni auttaa enshätään.

Olishan tää paljon kauniimpi kombo, jos Iron Manitkin olis tuossa, mutku ne on tallenteina Elisa Viihteessä, joten se siitä. Kiitos kaikkien leffojen paitsi Avengersin lainasta kuuluu työkaverilleni T:lle!

Tänään oli vuorossa toista kertaa Mjölnir-miehen eli Thorin tarinan vuoro, ja huomenna kultatitaanimie- eiku rautamiehen eli Iron Manin. Ja pakollinen muistutus: Iron Man 3 TJ 25!

Huippua ja vähälumista tulevaa viikkoa teillekin ♥