lauantai 15. kesäkuuta 2013

Welcome to graduation.

Varoituksen sana: jos luulit, että lukiomuistelupostaus oli pitkä, niin olit väärässä. Tämän luettuasi huomaat aikaa kuluneen 50 vuotta ja hups, olet isoäiti/isoisä.

♦♦♦♦♦



Miltä nyt tuntuu? Mitä aiot tulevaisuudessa? Mihin hait opiskelemaan? Siinä muutama kysymys joihin sain vastata muutaman tuhannen kerran viikonlopun aikana.

Olo on helpottunut mutta haikea. En tiedä vielä, mutta talouskouluun olen menossa toivon mukaan syksyllä. Siinä muutama vastaus, jonka sain todeta muutaman tuhannen kerran. Lausuin myös sanoja "kiitos" ja "tervetuloa" kans parisataamiljoonaa kertaa.

Takana on ehkä elämäni parhaat 4 päivää. Torstaina tanssittiin street jazzia onnistuneesti ja äkäsesti Sampolan lavalla, ja perjantaina jännitettiin lauantaita yo-juhlaharjoitusten ja viimeisten paniikkiostosten yhteydessä. Lauantaina ja sunnuntaina tapahtui ja kunnolla sitten!

Laadukas kuva on laadukas.




Täs mä pitämässä mun "I Have A Dream"-tyylistä puhetta. Juu ei ihan.
Lakkiaiset olivat yllättävän lyhyt, mutta hieno tapahtuma. En osannut jännittää sitä muuten kuin mun puheeni osalta. Lakitusseremonia onnistui hienosti ja en-muista-kuinka-monta ystävääni saivat stipendit. Gaudeamus Igiturin jälkeen astelin pienessä shokissa puhujanpöntölle ja aloin puhua. Puhuin, luin paperiani ja kuulin ääneni, mutta musta ei tuntunut siltä, että minä itse seisoisin siinä. Tuntui kuin katselisin itseäni jostain vierestä. Sain pidettyä itseni rauhallisena enkä tapani mukaisesti alkanut puhua pölpöttää valonnopeudella. Veljeni kuvasi koko roskan, mutta itse en pysty sitä katsomaan. Haluan, että se kokemus jäi sellaisenaan sinne juhlapaikalle ja että muistan sen sellaisena, enkä niin, että katson itseäni ja kuulen itseni joltain huonolaatuiselta videolta.

Seremonioitten jälkeen alkoi kaverikuvien räpsiminen!

Yo-kaunottaret Elina, Saara & Suvi + huonoryhtinen mää. Pei oli hengessä mukana!

Lisää yo-kaunottaria eli Elsa ja Elina ja lagaava minä.
Ja tässä mää ja Elsa uuden Eric "Respect my authoritaah" Cartmanin kanssa!


Juhlallisuuksien jälkeen opettajat tekivät joukkohyökkäyksen kimppuumme, eiku onnittelemaan jokaista yksitellen. Sain mummoltani ihanan lilan ruusun ja halaukset isovanhemmiltani ja vanhemmiltani, ja tietysti pikkuveikalta. Sitte pikaiset yhteiskuvat ystävien kanssa ja ryhmäkuvaan, jonka jälkeen ryntäsimme kotiin tekemään vikat siivoukset ja kattaukset. Sit lähti.

Huomaa taidokkaat sensuroinnit!

Klo 14 lähtien vieraita saapui tasaisella syötöllä. Paikalle ilmestyivät mm. molemmat tätini ja heidän miehet, lähes kaikki isotätini, lähes kaikki serkkuni, äitini serkkuja ja sukulaisia pitemmän matkan päästä. Valitettavasti kaikkia sukulaisia ei pystytty kutsumaan, koska budjetti ja tilanpuute, joten juhlat pidettiin lähimmäisten sukulaisten seurassa.

♥ I love my dress-fiilistelyä.


Ujostus iski.


Jou (YO) niinku ylioppilas.

Asussani ei ollut violetin häivähdystäkään, mutta juhlat pyrittiin pitämään violetteina.



Kakun leikkaus.



♥ Kauniitakin kauniimpia serkkuja.



Manssu viisi vee tykästyi niin kovasti mun jou-lakkiini, että halusi viedä sen mukanaan kotiinsa! Annoin armollisesti sen pitää lakkia niin kauan kuin hän halusi, mutta jouduin ottamaan sen häneltä pois, kun veimme Manssun ja tätini kotiin. Manssun päällä oleva mekko on ollut mulla itsellä käytössä 12-13 vuotta sitten eka- ja tokaluokan kevätjuhlassa!

Setsun ja Matiaksen hieno kättelytilanne!


Dinkku, Nallu, Zankku ja Nanna-tätini lauloivat mulle niin hirmuisen kauniisti onnittelulaulun, että kyyneleet tirahtivat silmäkulmaan. Ja se on jo hyvin, koska mää harvoin itken laulusta! Thanks girls, you're awesome! ♥


Mää ja ihana Mervi, joka on ylioppilas vm. 2011!

Vaikka vieraita saapui paikalle laskujeni mukaan yhteensä 27, niin kyä mua silti vähä jännitti, että kuinka pystyn jakamaan huomioni tasaisesti kaikille ja olemaan huomion keskipiste, koska yleensä tämä tuottaa mulle pienoisia ongelmia. Hienosti meni ja jokainen vieras sai kysyä minulta mitä ikinä halusikin.

Yleisimmät kysymykset olivat juurikin noita alussa mainitsemiani, mutta niiden ohella multa kysyi lähes jokainen, reilusti keski-iänkin ylittänyt, vieras, että mihin minä aion mennä illalla. Siis minä, tunnetusti erittäin epä-party animal ja mukavuudenhaluinen kotihiirihissukka. Olin päättänyt, etten lähde, jos en jaksa tai jos jaksan, niin en ennen kuin viimeinenkin vieras lähtisi. Viimeiset vieraat lähtivät kuuden jälkeen ja koska en ollut väsymyskuoleman partaalla, päätin lähteä tapaamaan rakkaita ylioppilastovereitani!

Olin perjantai-iltana väsännyt superhypernopeesti tytöille omat kustomoidut onnittelukortit, joista en kiireessäni ehtinyt ottaa kuvia. Joka tapauksessa mm. Saaralle oli Doctor Who-aiheista, Elinalle Gangnam Style/Hunger Gamesia ja Suville One Directionia. Oli mahtavaa nähdä tyttöjen ilmeet, kun ne katto ne kortit! Mulle kun ei kummosta luovuutta lahjojen teon suhteen ole siunattu. Siemailimme sivistyneesti roseviiniä, käytiin vielä kerran lakkiaiset läpi ja kerrottiin omista juhlista.

Kaunottaret Taru ja tuleva vaimokoulukaveri Suvi. ♥ © Elina.
© Elina.
Mukaan liittyi fellow Whovian Saara melkein TARDIS-väreissä! ♥


Siinä koko tän illan kööri, eli Taru, Suvi, yhden ilmeen nainen eli mää, Saara ja Elina! Pei on edelleen hengessä mukana. ♥

Päätimme pitkän pohdinnan jälkeen lähteä yölliselle kävelylle Mansen keskustaan. Harvoin sitä näkee keskustaa niin elossa, ja meillä oli tosi hauskaa! Ilta oli kaunis ja fiilis upea, eikä todellakaan haluttu väen väkisin ängetä tunkkaisiin baareihin. Lakkipäitä ei näkynyt niin paljoa kuin olis luullut, ja meiänkin porukasta 2/5 piti lakkia päässään. Ne 2 olivat mää ja Saara, ja kolme eri randomia onnitteli meitä. Saavuin aivan liian myöhään kotiin rättiväsyneenä, mutta onnellisena. Ei muuta kun yöunille keräämään voimia seuraavaan päivään!



Sunnuntaina vieraat koostuivat perheemme hyvistä ystävistä ja sukulaisista, jotka eivät päässeet lauantaina, mukaanlukien Ame ja poikaystävänsä Konsta. Olin aivan rättipoikki, mutta heti kun ensimmäiset vieraat saapuivat, sain ihan uutta virtaa. Suurin osa vieraista saapui puolen tunnin sisällä ja tuli aika kuumat oltavat. Olis ehkä pitänyt jotenkin porrastaa vieraita, mut ei me jaksettu moisia äidin kanssa säätää... No ei mutta the more the merrier!

Väsynyt mutta onnellinen minä. © Jonna.

Manssu ja mun jou-lakki vol. 2. Kunnon Captain South Africa! ♥ © A.S.

Ystäviä, syömistä ja mun naamalagaus. © A.S. 
Juhlissa oli myös eräs toinenkin valmistuja - Heloise valmistui kokiksi!


Äiti ja tytär / täti ja serkku. ♥

Ihana Nanna-tätini. ♥
Perhepotretti, jossa kukaan ei osaa katsoa oikeaan kameraan.

© A.S.

Otetaas uusiks!

© Jonna.

Well... CLOSE ENOUGH. [tähän meme face]

© A.S.

Isä ja tyttäret.

© Jonna.
Paras pikkuveli, mitä maa päällään kantaa! ♥ Ilme kertoo kaiken.


Joitain kuvia jäi vielä puuttumaan - itse asiassa aika paljonkin - mutta en jaksa enää yhtään enempää odottaa tämän postauksen julkaisemista, joten laitan vielä muita parhaita paloja myöhemmin. Ja oikein mielellänihän mää muistelen kahta erittäin onnistunutta ja ihanaa päivää! Lahjat olivat aivan ihania ja tunnelma upea!

Luovia lahjoja ja vielä luovampia kortteja.



Ote eräästä kortista: "Paljon onnea Emppu, näytä joku temppu!" - Lilli 4 v. ♥


Kiitos näistä päivistä kuuluu ihan jokaiselle vieraalle, tädilleni, joka jaksoi touhuta keittiössä ja auttaa äitiä, äidilleni ja isälleni, jotka mahdollistivat kaiken tämän ja veljelleni, joka pisti kaiken peliin ja keksi loistavan inside-läpän sisältävän lahjan!


Ei tätä fiilistä pysty tarpeeksi monin sanoin kuvaamaan. Olo on jotain haikean mutta helpottuneen, epätodellisen mutta onnellisen väliltä. Ei enää psykologian tunteja ja monta sivua vihkomuistiinpanoja, ei enää englannintunteja eikä mitään muutakaan sitten syksyllä. Ei enää tuttuja naamoja, tuttua rakennusta eikä ihania koulukavereita.

But the good news is... MÄÄ MEEN SYKSYLLÄ VAIMOKOULUUN! YAY GLITTER GLITTER GLITTER. Ja kuten jo aiemmin vähä spoilasin, en joudu olemaan siellä täysin yksin vaan Suvikin tulee messiin!

Mutta mitäs sen jälkeen? Sitä en itsekään tiedä. Kaikesta huolimatta odotan suurella innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!


Paljon onnea vielä ihan jokaiselle uudelle ylioppilaalle ja ammattiin valmistuneelle! Toivon teille kaikkea hyvää ja onnea ja menestystä elämään!

"Kuten viisas Salomo aikoinaan totesi 'Viisaus on pääasia. Hanki viisautta ja kaikella hankkimallasi hanki ymmärrystä.' " - ote uuden ylioppilaan puheestani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti