tiistai 29. lokakuuta 2013

After all this time...

OIKEESTI. SIIS HUOMENNA. IMORGON. TOMORROW.


Joo, iskä tuntee ihmisiä (aka Cine Atlaksen vartijan tmv) ja sain tämmösen! ♥

I'll get too see this...


... and this...


... AND this...


... and the most important of all, I finally after all this time get to see HIM in action.



maanantai 28. lokakuuta 2013

Head over heels.

Oho. 10 päivää taas humpsahtanut tosta noin vaan sitten viime kerrasta. Mun piti julkaista tää postaus jo ainakin 5 päivää sitten, mutta kuvien puute, laiskuus, Tumblr ja vaikka mitkä osuivat tielle. Selityksiä, selityksiä...


Anyways, just kun pääsin sanomasta, että mun musiikkimaku on viime aikoina hajautunut vaikka ja miksi...


... Löytyi taas uusi, hyvin yllättävä bändi mun soittolistoille! And that's Satin Circus!



Kiitos meidän mediadekkarilaisten ihanan ohjaajan, saimme viime viikon perjantaina tilaisuuden haastatella SC:n poikia, eli Krippeä, Paulia, Ollia ja Axelia. Mua jännitti aluksi aivan hirveesti, koska osa haastattelusta videoitiin enkä tykkää katella itteäni videolta (siksi varmaan niitä videopostauksia ei oo tänne blogiin kuulunut vaikka aikomus on ollut kova) enkä varsinkaan kuulla omaa ääntäni yhtään mistään. En tiiä vieläkään, tärisinkö Ilves-hotellin edessä hyytävästä kylmyydestä vai mielettömästä jännityspaniikista... Onneks Saara, Taru ja Alexandra oli samassa veneessä!

Itse haastattelukin jännitti, vaikka kyseessä oli kuitenkin vielä itselle kokolailla tuntematon bändi (tiesin entuudestaan vain nää hittibiisit eli EMMAn ja If You Love Me:n). Satin Circuksen jätkät olivat huippumukavia ja rentoja, joten itse haastattelu hoitui pienestä alkukankeudesta huolimatta todella hienosti! Haastattelun jälkeen pidettiin tietysti perinteiset nimmari-, yhteiskuva- ja halauskierrokset. Kyllä siinä kieltämättä vähän vanhemman fanityttöilijänkin sydän suli. Haastattelun jälkeen tulin myös siihen tulokseen, että tätä hommaa vois tehdä aina!




Illalla Satin Circus esiintyi Ilves Bar & Nightissä osana Lost In Music-tapahtumaa. Mulla ja Tarulla ei vielä ennen haastattelua ollut sen suurempaa aikomusta mennä katsomaan keikkaa, koska molemmilla oli määrä olla töitä seuraavana päivänä. Mutta koska haastattelusta jäi niin hyvä fiilis, niin Saara sai mut ja Tarun erittäin helposti taivuteltua lähtemään keikalle ja ottamaan chillisti!

Vaikka Ilveksessä ei ollutkaan väkeä ihan täydeksi asti (en tiedä ihan tarkalleen, koska mentiin Saaran ja Tarun kanssa lavan lähettyville), niin keikka oli aivan huikee! Biisit, jotka olin kuunnellut vain muutamaan kertaan Spotifystä, kuulostivat ihan mahtavilta livenä. Ja nyt ne kuulostavat entistä paremmilta soittimesta kuultuina, kun tietää, että mää oon eläny tän. Voin kertoo, että Satin Circus on bändi, joka täytyy kuulla ja nähdä livenä!


© Saara.

Tosiaan, alkuosa haastattelusta on esittelyn muodossa ja kuvattuna videolle, joka julkaistaan Nuorten Tampereen sivuilla, ja loppuosa haastattelusta päätyy Curly-lehteen. Linkkiä laitan teille heti, kunhan oon päättänyt etten oo liian nolo sillä videolla meidän ohjaaja saa sen leikattua ja se saadaan julkaistua!

Needless to say, I'm still suffering from a little fangirl euphoria. It occurs every time something awesome happens. How am I ever gonna survive from this week? (tähän väliin pakollinen SIISVOIVITSIMIETTIKÄÄTHORKAKKOSENENSI-ILTAONVITSIKOLMENPÄIVÄNPÄÄSTÄ(ja liput on luonnollisesti varattu jo)JAHURTSINKONSERTTIONHEIOIKEESTIKUUDENPÄIVÄNPÄÄSTÄMÄÄOIKEESTIKUOLEN-gaspeily.)

And needless to say, mulla oli ehkä hauskin päivä pitkiin aikoihin viime viikon perjantaina Tarun, Saaran, Alexandran ja Ilanan kanssa, kiitos siitä! Ja isoakin isommat ja lämpimät kiitokset Satin Circuksen pojille! You've got yourselves a new fan!


torstai 17. lokakuuta 2013

I hope you find happiness.

What makes you feel wonderful?

Viime perjantaina mun kiperiä kysymyksiä esittävä päiväkirjani esitti tällaisen kysymyksen. Se auttoi mua olemaan miettimättä eilisen, tämän päivän ja huomisen murheita, ja haluankin nyt sen innoittamana tehdä siitä 10:n kohdan pituisen mietinnän. Ei tälläiseen kysymykseen saa kiteytettyä vastausta pelkästään neljälle pienelle riville.




1. Musiikki. Musiikki paitsi auttaa myös kuulostaa paljon paremmalta syksyisin. Iloinen nuotti toki piristää, esim. The Jacksonsin Lovely One on biisi, jota ei voi kuunnella hymyilemättä ja jammailematta, mutta aina en edes jaksa yrittää piristää itteeni pirtsakoilla biiseillä. Herrat Hutchcraft ja Anderson ovatkin toimineet mun musiikkiterapeutteina viime kuukaudet. Myös entiset suosikkibiisini ovat auttaneet siinä muodossa, että ne muistuttavat mua vanhoista ajoista, sekä paremmista että paljon huonommista. Ne muistuttavat siitä, että oon mää ennenkin selviytynyt, ja niin selviän nytkin. Siihen vaan menee vähän aikaa...
Myös Vain Elämään toinen tuottari on alkanut AIVAN MAHTAVANUPEENHIENOSTI ja oon ihan koukussa! En malta odottaa ensi perjantaihin enkä seuraavaan perjantaihin enkä seuraavaan enkä seuraavaan janiinedelleen. ENKÄ VARSINKAAN NIIDEN ALBUMIEN JULKAISUUN ASTI. Needless to say, että ihanat Anna Abreu, Ilkka Alanko (tai siis Neljä Ruusua) ja Laura Närhi ovat päässeet ihan heittämällä mun soittolistoille. Anna on itse asiassa aina ollut mun mielestä hyvä artisti, mutten oo jotenkin kokenut hänen tyyliään omakseni. Ennen kuin nyt. Mun musamaku kun on hajautunut vaikka miksi, niin kuin näkyy.

2. Nauraminen. Sami Hedberg & muut koomikot, Frendit, Frasier, Ihmisten Puolue ja Kummeli toimii aina. Myös spontaani hauskuus ja inside-vitsit ovat elämän suola. Rakastan nauramista ja tykkään myös kuunnella toisten nauravan.




3. Doctor Who. Se on sarja, joka viimeistään saa mut unohtamaan kaikki murheet hetkeksi, eikä syynä ole pelkästään ihana pöhkö Tohtori (ihan sama, onko Ten vai Eleven kyseessä, molemmat ovat omilla tavoillaan mahtavia). Jokainen jakso on rakennettu niin monimutkaisesti ja tajunnanräjäyttävästi, ettei siinä ehdi miettiä muuta kuin että mitä ihmettä ja mitä seuraavaks tapahtuu ja mitämitäMITÄ. Useimmat 5. ja 6. kauden jaksot ovat olleet kaksiosaisia, enkä mää todellakaan oo pystynyt jättämään kattomista kesken vaan se on uutta putkeen vaan! Jokaisen jakson aikana saan nauraa sydämeni pohjasta ja itkeä sydäntäsärkevän vuolaasti, sekä kokea koko tunteiden kirjon niin, että se saa mut samaan aikaan vihaamaan ja rakastamaan koko sarjaa. Tai en mää nyt itse sarjaa vihaa vaan Steven Moffattia, joka leikkii kylmästi meidän fanien tunteilla. :D


©  näkyy kuvassa ^


4. Tumblr. Siis paras paikka internetissä IKINÄ. Siellä on ihan liikaa hauskuutta, ihanuutta (mm. kuvat yllä), inspiraatiota JA VAIKKA JA MITÄ. Vastoin Tumblrin kirjoittamattomia sääntöjä sanon eiku KÄSKEN, ETTÄ LIITTYKÄÄ SINNE JA HETI, mutta samalla varoitan, että se koukuttaa. Ja pahasti. Vaikka pääsisitkin siitä hetkeksi eroon, niin se on hetken huomion herpaannus ja oot takasin Tumblrin syövereissä. Se on paha, mutta ihana paikka.

5. Unet. Ihanat unet ovat myös kamalia, koska en haluaisi herätä niistä ikinä. Niitä on kuitenkin kiva jäädä sängyn pohjalle pohtimaan ja jopa jatkamaan mielessään. Myös vähäisten yöunien takia myöhemmin otetut päikkärit olohuoneen sohvalla ovat välillä parhautta, samoin nukkuminen ihan ylipäätään. (yeah it's the kaamosväsymys talking...)


1. Lenkillä Arboretumissa ja tien päässä valoa... 2. Pyhäjärvi. 3. Minä tänään (tai eilen, koska nyt ollaan jo torstain puolella). Mun uusi tuubihuivi on äitini tekemä! 4. Lenkillä bongattiin jänniä koivunlehtiä. 5. Täs me Saaran kanssa äänitysstudiossa mediadekkaroimassa!

6. Hetkelliset onnentunteet pienistä asioista. Herääminen verhojen välistä pilkottavaan auringonpaisteeseen. Itsensä laittaminen (meikkaaminen & hiukset jonkinlaiseen kuosiin) vaikkei olisi lähdössä mihinkään. Jonkin suosikkielokuvan katsominen miljoonannen kerran ja kaikkien vuorosanojen ulkoamuistaminen. Italialainen jäätelö (I'm in love ♥). Käveleminen illan pimeydessä kuulokkeet korvilla hyvän musiikin pauhatessa. Hitaasti valuvat sadepisarat ikkunassa. Kauniit syksyn kellastamat lehtipuut. Tuulessa tanssivat pudonneet lehdet. Tähtien täyttämä yötaivas. Mahanpohjatunteet.

7. Puhuminen ja kuunteleminen. Se on ensiarvoisen tärkeää. Puhuminen selkiyttää ajatuksia paremmin kuin se, että patoat kaiken sisällesi ja käyt sisäistä taistelua aivojesi ja sydämesi kanssa. Se vasta uuvuttavaa onkin. Tähän samaan kohtaan voisin sisällyttää myös ystävien tärkeyden, koska hehän ovat siinä sekä kuuntelemista että puhumista varten. Sama toimii myös toisinpäin, koska haluan aina toimia ystävieni tukena, kun heillä on vaikeaa.

8. Kirjoittaminen. Ilman tätä blogia olisin hukassa. Vaikka mää en tänne ihan kaikkea haluakaan kirjoittaa ja kertoa, voin silti ilmaista itseäni tarpeeksi ja koota omia ajatuksiani. Myös toisten blogien lukeminen piristää.




9. Perhe. Tärkein tukipilarini ja ymmärtäväisimmät ja rakastavimmat keskustelukumppanit ikinä missään. Mä en tiedä ollenkaan mitä tekisin ilman mun perhettä. Ottokin osaa, vaikka ei yleensä olekaan kovin viisas yksilö: eräällä surun hetkellä Otto tuli varovasti mun luo, istui matolle, katsoi mua suoraan silmiin mitä suloisimmalla pentukatseella ja antoi tassua, kuin sanoen: "Ei hätää, sisko, mä oon tässä."

10. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä - usko, sen tuoma toivo ja rakkaus.


+11. Odottaminen. Mun tj-laskurit käyvät vallan ihanasti vähiin!
68 päivää Tohtorin regeneroitumiseen, jota mä en varsinaisesti odota innolla vaan kauhulla.
36 päivää Doctor Whon 50-vuotispäivään, jolloin hellittää David Tennant- ja Rose Tyler-ikävä. 16 päivää Hurtsin konserttiin, jolloin pääsen kokemaan paitsi ensimmäisen ison konserttikokemukseni myös näkemään ja kuulemaan livenä Adamin ja hänen sulosointunsa ja Theon kaunistakin kauniimman lauluäänen ja olemuksen.
13 päivää Thor: The Dark Worldin ensi-iltaan JA LOKI/TOM HIDDLESTON-IKÄVÄ HELLITTÄÄ (tai sitten ei, vaan pahenee entisestään).
9 päivää Thrill the Worldiin, jossa pääsen taas osallistumaan maailmanennätyksen tekemiseen Thrillerin muodossa ja kokemaan pitkästä aikaa tanssin ilon.

Huomatkaa toki, että kolme viimeisintä häppeninkiä tapahtuu yhden viikon sisällä. Fanityttöeuforiahepulikuolemaa pukkaa! Voin jo varoittaa, että kun nämä on kaikki tapahtunut, mun blogi ja tumbleri RÄJÄHTÄÄ.


Memen copyrightit: Matias.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Musical frissons: some of my favorite song lyrics right now and back then.

I'm not gonna tell which were my favorite ones before and which are now. Something to think about...


"Are you looking for happiness?
Are you looking for something better?
Do you ever feel emptiness?
Are you scared it's gonna last forever?"

"I don't want your happiness
I don't need your happiness.
So never show me happiness,
I hope you find happiness."

"And leave the rest unspoken,
I'll never change my mind."

"I got the right to put up a fight
but not quite
'cause you cut up my life
By my side is better tonight
and I might see you in my nightmare
Ooh how'd you'd get there?
'Cause we was once a fairytale
but this is farewell."

"Guess if I was simple in the mind
everything would be fine."

"I don't need this life, I just need 
Somebody to die for
Somebody to cry for
when I'm lonely."

"Time waits for no one,
so do you want to waste some time
tonight?"

"Seems like street lights glowin'
happen to be just like moments passin'
in front of me.
So I hopped in the cab and
I paid my fare
See I know my destination
but I'm just not there."

"My whole life,
waiting for the right time
to tell you how I feel.
And though I tried to,
tell you that I need you,
here I am without you.
I feel so lost, but what can I do?
Because I know this love seems real,
but I don't know how to feel.

--- 'Cause all my life I've felt this way,
but I could never find the words to say."

"At the end of the day, day
my momma told me don't let no one break me
let no one break me.
At the end of the day, day
nobody, nobody ever could stop me
ever could stop me.
At the end of the day, day
you can't regret if you were tryin',
if you were tryin.
At the end of the day, day I'm walkin' with a heart of a lion."

"I can see us holding hands
walkin' on the beach, our toes in the sand
I can see us on the countryside
Sitting on the grass, laying side by side"

"I'm sick and tired of being afraid."

"I can feel the darkness coming,
and I'm afraid of myself
Call my name and I'll come running,
'cause I just need some help"

"I swear to tell the truth, the whole truth and nothing but...
Yes."

"Teen pianonkoskettimest sulle kaulakorun,
ilmapianon säestyksel laulan lorun."

"To let myself go,
to let myself flow
is the only way of being."

"I was too artsy, known to be a clown."

"These worries are heavy, they rest on my shoulders.
My body won't let me fall victim no more."

"Hate to say I told you so,
but... I told you so."

"I can't remember anything.
Can't tell if this is true or dream.
Deep down inside I feel to scream,
this terrible silence stops me."

"I saw on TV today this man lost his son, his son died. So he had him cremated, took his ashes and made it into a diamond ring. Now he watches his son shine everyday."

"Why's reality hard to deal with?"

"You never asked me,
it never came up
so please don't blast me."

"How about you walk 600 miles in my shoes? Now I'm through."

"My stereo don't play love songs at all,
it's ever since you came and broke my heart."

"If your eyes are the window to your soul,
open eyes when you're cold.
If your dreams keep you warm at night,
baby just keep 'em closed.
If your eyes are the window,
I can sneak in at night.
In your eyes I can see your soul
staring back into mine."

"Näkemällä rumuutta saa maailmast kauniin surutta.
'Sur rur' soi nuottien kans sopiva,
hymyile vaik se tuotti melankoliaa."

"You say you're wrong, you're wrong,
I'm right, I'm right, you're wrong, we fight.
Ok, I'm running from the light,
running from the day to night.
Oh, the quiet silence defines our misery.
The riot inside keeps trying to visit me.
No matter how we try, it's too much history.
Too many bad notes playing in our symphony."

"Innocent they swim. I tell them no
But they just dive right in
But do they know
It's a long way down?
And there's no air or sound
Down below
The surface.

There's something in the water,
I do not feel safe.
It always feels like torture
to be this close.
I wish that I was stronger,
I'd separate the waves
Not just let the water take me away.

There was a time I'd dip my feet
And it would roll off my skin.
Now every time I get close to the edge,
I'm scared off falling in
'Cause I don't want to be stranded again
On my own,
When the tide comes in
And pulls me below 
The Surface."

"Just wish that I didn't feel there was something I missed."

lauantai 5. lokakuuta 2013

Part 11: My life according to... Hurts.

Mää en nyt keksi muutakaan kirjoitettavaa, niin teenpäs taas pitkästä aikaa näitä biisivastausjuttuja!

Koska kertaus on opintojen äiti, niin tässä vielä ohjeet:


Answer the questions only by using the song's name and only from ONE ARTIST. Try not to repeat the song's name. It's a lot harder than you think!


Vastaa kysymyksiin käyttäen ainoastaan biisien nimiä YHDELTÄ ARTISTILTA. Yritä olla toistamatta samaa biisin nimeä. Se on paljon vaikeampaa kuin luulet!


Choose your artist / Valitse artistisi:
Hurts



Are you a man or a woman? / Oletko mies vai nainen?
-

Describe yourself / Kuvaile itseäsi:
Mercy.

How are you feeling right now / Miltä nyt tuntuu?
Guilt.

Describe your current location / Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi:
The Road.

If you could go anywhere in the world, where would you go? / Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit?
Exile.

Preferred mode of transport / Mieleisin kuljetusmuotosi:
The Rope.

Your best friend is / Paras ystäväsi on:
Sandman.

Your favorite color / Lempivärisi:
Silver Lining.

Your favorite time of the day / Lempivuorokaudenaika:
Sunday.

If your life was a TV-show, what would its name be? / Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi?
"Blood, Tears & Gold".

What life means to you? / Mitä elämä on sinulle?
Happiness.

Your current relationship / Nykyinen parisuhteesi:
Unspoken.

What's wrong? / Mikä mättää?
Only You.

I'm expecting the future to be / Odotan tulevalta:
Wonderful Life.

I wouldn't mind / En pahastuisi:
Somebody To Die For.

I'm afraid of / Pelkään:
The Crow.

My best advice / Paras neuvoni:
Confide In Me.

If I changed my name, it would be / Jos muuttaisin nimeni se olisi:
Evelyn.

Thought of the day / Päivän miete:
Help.

How would I want to die / Miten tahtoisin kuolla:
The Water.

My motto / Mottoni:
Devotion.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

I can feel the darkness coming.

Mielleyhtymät ovat jänniä.

Äsken kuuntelin Noah Kinin nine:fingersiä pitkästä aikaa, ja kun Noah riimitteli kohdan "why's reality hard to deal with?", muistin että mullahan on teksti (ja nyt teiän hiiristä kuuluu *klik*) tuollaisen otsikon alla. Muistelin, että se on ainakin vuoden vanha ja luin sen for old times sake.

Masentaavahan tää on, mutta tajusin, että tunnen juuri nyt samalla tavoin (paitsi että viisaudenhampaat ei enää vaivaa, JEE) kuin 10 päivää vaille vuosi sitten. Eipähän tarvitse kirjoittaa uutta mokomaa eikä kukaan jaksa lukea liikaa melankolisia tekstejä. Se vaan mua harmittaa, että miten saatoin unohtaa, että näinhän mulle käy joka ikinen syksy. Ehkä se on liian kiva ja kiireinen kesä ku tän unohduksen aiheutti... Oh well, it happens.

Huomenna ja ihan viimeistään ylihuomenna selviää sekin, että tarvitsenko taas viime vuoden tavoin rautakuuria, c-vitamiinia ja mitä kaikkee boostatakseni fyysisesti yliväsynyttä oloani. Onneksi sain viime sunnuntaina ladattua akkuja ja olla ihanien ihmisten ympäröimä. Ilman perhettäni, tilanteeni ymmärtäviä ystäviäni ja musiikkia en selviäisi.

THIS.
©