tiistai 26. huhtikuuta 2016

My favourites of January and February.

Moikkuli. Mä en yleensä julkaise kahta postausta saman päivän aikana, mutta kun tää postaus on hautunut mulla luonnoksissa hetken ja mää en saa tällä kakkapuhelimella ajastettua tätä vuorokaudenvaihteeseen ja seliseli NYT LÄHTEE.

Mää nyt otan kiinni aloittamaani postaussarjaa Kuukauden suosikit. Vähän vaikeeta jostain syystä muistaa kaikkea, koska mun alkuvuosi on mennyt jostain syystä ihan jossain sumussa, mut yritetään!

#perfectlipsticklook from March.

TAMMIKUU


PIKKULEIJONIEN VOITTAMA KULTA JUNNUJEN MM-KISOISSA! WOOO! Venäjän viime hetken tasoitus oli aivan hirvee hetki ja erätauko oli stressaavin vartti vähään aikaan, mutta sitten koitti jatkoaika. Ei mennyt kun 1.21 ja KAPANEN ISKEE MAALIN! POIKA SAUNOO ja eiku torille!

Gracias & Reino Nordin - Catch The Game. Huikee kisabiisi, jota kuuntelee oikein mielellään vieläkin. Sitä tulee fiilisteltyä ihan eri tavalla pienoiset kylmänväreet pinnassa.

Työpaikan asiakasillat. Ensin serkkujen, sitten äidin ja tädin kanssa malleina. Ei paha!


Musta dramaattinen hattu ja ruusut. Mikä ihana yhdistelmä.


Serkut tuli alun perin vain katsomaan miten mää sählään selviän mallina, mutta myös saatiin viime hetkellä myös hätiin, sillä jopa kaksi mallia perui tulonsa viime hetkellä ja serkut suostui heittämällä malleiksi. Ja oli niin hirveen hauskaa! Mustavalkoinen neule puki aivan ihanasti Naledia ja värikäs myötenmenevä mekko sopi Dinskulle ku nappi silmään! On mulla suorastaan häikäisevän kauniit serkut.


Myös äiti ja täti suostuivat viime hetkellä malleiksi, kun jälleen tuli perumista. Nää illat oli muutenkin yhtä säätöä ja sekoilua, mut se ei haitannut meidän menoa ollenkaan! Äiti ja Nanna osasivat näppärinä naisina valita ihanat asut itselleen hetkessä ja olivat oikein kauniina. Näätte varmasti mistä Dinsku ja Nallu ovat perineet uniikit piirteensä.

Huippuhauska ilta parin ystäväpariskunnan kanssa. Oli nachosmuchosia, juustokakkua, hulvatonta Rappakaljaa ja herkkää Singstaria. Mää sensitiivinen pöhlö hävisin ihan vaan sen takia, etten pystynyt laulamaan yhtä laulua enenäämuistamitä, koska muuten olisin varmasti itkenyt. EIKU SE OLI JOO Evanescencen My Immortal. Mulla on vähän niinku siihen liittyviä kipeitä muistoja.

Viima ja Usva. Aivan ihanan hurmaavat nuoret kissaherrat. #kissakuumeisbad


Rappakalja. Pakko nostaa vielä erikseen esille tämä, koska se on ihan jäätävän hauska peli. Eka pelikerta meni vähä kujalla ollessa, mutta sen jälkeen voitin kotona jopa 2 putkeen. Oon näköjään hyvä selittämään kun sille päälle satun.

#tulinnäinvoitin

Dream Theater - The Astonishing. Freakin epic album. 34 tracks, which all tell you a story never been told before. Noise machines, James' voice, guitar riffs, everything. Like I said, FREAKIN'. EPIC.

Herra ja Rouva Saarisen sekä heidän karvavauvansa Pablon viikonloppuvierailu. Pablo on niin möpsö ja ihana haukku, että ei kyllä auttanut yhtään koirakuumeen pois hätistämistä. Päinvastoin.

Kattokaa ny sitä! Tommonen pikku ketunpoika.

HELMIKUU

Doctor Who-värityskirja! Kiitos todella hienosta lahjasta, S & J! Tämä tuli tarpeeseen kaiken stressin keskelle.


Steven Wilsonin keikka. Ihana mies, ihanaa musiikkia, ihana bändi. Herra veti yhtyeineen kaikki biisit ihanalta viime vuonna julkaistulta albumilta Hand. Cannot. Erase. samoin uusimmalta 4 1/2-albumilta sekä vanhoja teoksia. I'm in love. Such an amazing artist.


Toton keikka. Mahtava meininki, vaikka Joseph Williams puuttuikin. Steve Lukather ja pojat veti melkein stand up show'n lavalla ja mulla jäi ehdottomasti päällimmäisenä mieleen coveri biisistä Bridge of Sighs ja African liveveto. Joo, Africa on tunnetuin kaikista Toton biiseistä, mutta se oli jotenkin ihanampi livenä. Äänimaailmat oli kohillaan ja ne veti oikeen extrapitkän version. Ja olihan mulla parasta keikkaseuraa.


Opparin palauttaminen. Samaan aikaan hermoja raastavaa ja ehkä helpottavinta ikinä. Tarkistin moneen kertaan, että onko sivunumerot ok, onko otsikot kohdillaan, täsmääkö kaikki asiat, onko kuvat ja kuvatekstit ok jne jne JNE. Ja kun mää olin sitten vihdoin kahden tunnin Wordin ääressä jahkaamisen jälkeen varma, että kaikki on kunnossa niin eikö mulla ollut sit kuitenkin jäänyt sisällysluettelo päivittämättä, kun olin vaihtanut yhden kappaleen otsikkoa. ÄÄÄÄÄÄÄ. No, nielin itkupotkuraivarin ja tulostin uudet 28 sivua tekstiä ja kuvia. Kun palautin työn Moodleen, sekä paperisena versiona opelle ja opponentille, niin olo ei ollutkaan helpottunut vaan hyvin, hyvin epätodellinen. Helpotus tuli vasta ehkä sitten, kun sain tietää mun arvosanan. Sen te jo tiedättekin ja se oli se ihana kolmoinen. En olis kyllä ekana vuonna todellakaan uskonut, että sellaisen pystyisin vetäseen!

Porcupine Tree, josta Steven Wilsonkin tunnetaan. Inasen rankempaa musakkia kuin Steven Wilsonin soolotuotanto.

Apple Music. Siellä on kaikki Steven Wilsonin soololevyt sekä enemmän Porcupine Treen levyjä sekä Spotifystä hävinnyt Liv Warfieldin Embrace Me.

Luksukkaahkot treffit mieheni kanssa Stefan's Steakhousessa. 



Siinä on tenderloinia punaviinikastikkeella, parmesaaniranskalaisia valkosipuliyrttivoilla ja kasviksia. Sitä makujen maailmaa, hyvänen aika. Mää rakastan ruokia, jossa yhdistyy hyviä makuja ja ne mätsää toistensa kanssa. Jälkiruoaksi söin niin ihanaa GLUTEENITONTA juustokakkua, että melkein itku pääsi. Oli meinaan oikeesti ensimmäinen hyvä gluteeniton juustokakku, jota oon ikinä syönyt. Kaikkiin kaupan pakastekakkuihin tyrkätään aina jotain sitruunaa tai mangoa, jotka on molemmat hyi. Tämä ei todellakaan ollut hyi vaan ah. 

Hauskat peli-illat perheen kesken. On vedetty Rappakaljaa, Trivial Pursuittia ja Tohtori-monopolia.

Marvel's Agent Carter. Kakkoskausi oli todella intensiivinen, mutta en osaa sanoa oliko parempi kuin ykkönen. Ihan yhtä jännittävä ja mahtava kuin ekallakin kaudella. Peggyn asut oli jakso jaksolta ihanempia (40's aesthetics ) ja hahmojen kehitystä oli havaittavissa, mm. Jarvis oli ihan menossa mukana jännissä skenaarioissa, kun taas ekalla kaudella Jarvis oli ku pikkutyttö ja peloissaan kaikissa toimintatilanteissa. Ainoo miinus koko kaudessa oli, ettei shippaamani pari Carter/Wilkes päätynytkään yhteen vaan Peggy lyöttäytyi yhteen Sousan kanssa. Möh. Interracial couple olis ollut ihanaa vaihtelua. No mutta, mää oon muutenkin sitä mieltä, että Steggy all the way! (shipping-nimistä tietämättömille: Steggy meinaa Steve Rogersia eli Captain Americaa ja Peggyä.)


PS. Tiiättekö mikä on yks iso miinus Linux-käyttiksessä? Se ei tunnista, jos näppäimillä painaa alt + 3, josta tulee Windowsin käyttiksellä sydän. Se on ainut hymiö, jota haluaisin käyttää blogissa välillä (mulla on ehdoton ei kaikille muille hymiöille blogissa ja pienempikuinkolme-hymiö heittää jostain syystä mun tekstit päin pyllyä), mutta nyt en voi käyttää sitäkään. Ainut tapa saada sydän on kömpelösti kopioimalla jostain vanhemmasta tekstistä. En välttämättä joka kerta jaksa sitä tehdä, joten anteeksi, jos kuulostan välillä sydämettömältä lurjukselta teksteissäni.

PPS. Keksin juuri ratkaisun asiaan. Tein tänne luonnoksena kaikenkokoiset sydämet, josta voin aina kopsata haluamani koon suoraan. They don't call me "Tekniikan ihmelapsi" for nothing.

1 kommentti:

  1. Neii meijän yhteinen peli-iltama! Ja Viimukka ja Usvukkakin ovat päässet internettiin <3

    VastaaPoista