keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Just fanwoman things.

Mulle tuli pitkästä aikaa viestiä We Heart Itin ylläpidolta. En oo sitäkään sivustoa käyttänyt yli 4 vuoteen. Pyysivät vaihtamaan salasanaa security breachin vuoksi ja menin huvikseni kokeilemaan pitkästä aikaa ja katsomaan, että mitä nolouksia ja fanityttöilyjä sieltä löytyykään. Salasana meni vahingossa kerrasta oikein ja ensi töikseni sitten vaihdoin sen. Selailin mun kokoelmia ja voi herrantuuteli, ku se oli täynnä kaikkee #basicfangirlthings. And that's who I am-estetiikkaa, Before I die-kliseitä, Michael Jacksonia, ruokataidetta, vaatteita, muotia ja inspiraationlähteitä. Kaikista eniten siellä oli - kyllä, arvasit ihan oikein - Tom Hiddlestonia sekä itsenään että Lokina. Aa että niitä aikoja. Those were simpler times.

Pinkkiä en enää käytä, henskelit meni rikki ja noi housut on mulla edelleen, mutta en mahdu enää niihin. Rakastan silti tän tyylin leikkisyyttä ja värikkyyttä.

Siitä tulikin mieleeni, että niin, mihin se puoli musta on hävinnyt? Tai ei nyt hävinnyt, vaan... miten sen sanoisi... kadonnut? Laimennut? En löydä sitä sanaa nyt, mutta se puoli musta oli ihana. Puhdas, viaton, innokas, INTOHIMOINEN. Mää olisin voinut jauhaa ikuisuuden mun lemppariartisteista, bändeistä, elokuvista, sarjoista jajajaa mistä vaan lemppariasioista. Nykyään oon aika hissunkissun ja hillitympi asioista, joita ennen fanitin täysillä tehoilla ja itseäni säästelemättä.

Nykyminä. Tylsä nutturapää, joka pukeutuu vain turvalliseen mustaan ja valkoiseen ja käyttää mummokorviksia. Tykkään silti tästäkin lookista hirmuisesti.

Mää haluan yrittää olla se vanha Emilia edes hetken aikaa. Nyt meinaan puhutaan mun lemppareista, koska arvatkaas pojat ja tytöt mitä?


AAAAAAASDSJHFSJDG NYT KAIKKI SEIS HEI.

Kun tämä tiedotus pompsahti IG-feediini ekan kerran viime viikon torstaiyönä, meinasin kiljaista. Onneksi en, koska mies olis herännyt. IG-tarinassaan Grade kertoi pahoitellen, että "Sori kun kesti, mutta mä halusin tehdä kaiken oikein." Well have no fear, minä jos kuka olen uskollinen faninainen, kun on loistomusiikista kyse! Onhan Gradelta tullut tässä muita proggiksia ja featuurauksia, mutta kun tämä on selvä viittaus tulevaan albumiin, niin en voi muuta sanoa ku YEA BOIIII!

Tässä Spotify-linkki uutuuttaan kiiltävään biisiin, ja se on SUOMEKSI with a touch of lingala!


Aaaaah. I've missed this. Tuoretta uutta musaa yhdeltä mun ultimate lemppariartistilta. Äänimaailmaltaan tää biisi on ihanan tuttua Graciasta ja suomeksi räppääminen on oikein tervetullut muutos hänen musiikkiin. Kuulemme myös lingalaa, Graciaksen kotimaan Kongon demokraattisen tasavallan kieltä. Kunnon kulttuurien sulautuminen siis! Ja btw, toi Toleka-sanan merkitys... My heart skipped a beat. #allons-y #tohtorireferenssi #olikomukavahinko

#teebee kevääseen 2014, kun viimeisintä Graciasta ilmestyi levykauppoihin ja KYLLÄ, tästä mun blogin URL tuleepi.
Tässä kohtaa tervetuloa vaan Emssin the feels the feels-vuoristorataan, koska tämä toinen uutinen lempparirintamalta on taas surullisempi ja ehdottoman haikea. Toinen Suomi-feivörittini Noah Kin lopettaa rap-musiikin teon ja pitää viimeisen räppikeikan 10.11. Helsingissä. Musiikintekoa ja taiteilijan uraa hän ei lopeta, joten mun ei tartte kokonaan kuolla sisäisesti, mutta tää on nyt ihan hitsin iso end of an era. Oon aika kahtia repeytynyt ton viimeisen räppikeikan suhteen. Haluaisin todella kovasti mennä, mutta on monta muttaa matkassa. Pelkään, että kadun sitä aina, jos en mene. Mutta kuten sanoin, musiikintekoa Noah ei lopeta kokonaan, joten voin hengittää ja olla rauhassa.

Kiitos Noah Kin sun tähänastisesta musiikista. Se on tuonut paljon iloa mun elämään ja rakastan sitä aina. Haluan myös, että se musiikki mitä itse teet, tuottaa sulle hyvän mielen ja on juuri sitä mitä itse haluat tehdä. Pysyn musiikillisessa matkassasi mukana!

#teebee 2015 Jazzkadulle, kun sain kivaisan kuvan tän mahtavan tyypin kans!!!1

Kolmanneksi palataan Tom Hiddlestoniin, sillä oi kyllä, hän palaa valkokankaille 3.11 ja vihdoin hänelle luontaisimmassa muodossaan eli LOKINA. Tätä päivää on odotettu 4. VUOTTA. NELJÄ. MIETTIKÄÄ. Okei varmaan yhtä kauan kuin uutta Graciaksen musaa, MUTTA SILTI. YEA BOIIIII!

#teebee penkkareihin. Oli erikivaa olla Lokilia of Herwood!
Kyä nyt meinaan hemmotellaan meikämannekiinia! Graciaksen uusi biisi ja odotettu Marvel-leffa vajaan kuukauden sisään. Ja kahden viikon päästä Thorin ensi-illasta pärähtää julkaisuun myös Justice League! Aa että mitä luksusta. Marvel & DC, I love you guys. Ja voi kuulkaas kotiemme pikkumussukat, ei oo enää kuin vähän päälle PUOLI VUOTTA Infinity Wariin... The time sure flies.

Mulla ehti tulla jo ikävä Wonder-Womania, vaikka vastahan sekin tuli teattereissa.

PS. Mää päätin jo ennen postausta, että laitan vaan kolme asiaa nyt, MUTKU TÄMÄKIN MAHTAVUUS TAPAHTUI JUST EILEN.


Hnnnnnnngh. So beautiful. Toi puku, miljöö ja AKSENTTI. En jaksa odottaa helmikuuhun. Okei jaksan. Koska tässä tuleepi monenmonta hyvvää leffaa ennen sitä! Kyllä nyt kaltaiseni sci-fi-leffanörtittären kelpaa.

PPS. This felt good. I'mma do these more often, jos fiilis osuu kohilleen.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syyskuun söpöilyä.

Yögh. Mun otsikot huononee postaus postaukselta.

Say hello to my evil siamese twin, Evilia. #okeinytolihuono #anteeks
Menin lupaamaan Instagramissa peepseille, että kirjoittaisin tänään jotain, mutta öääääh. Nyt ei suju tämä, ei ollenkaan. Kirjoitan silti, koska musiikki on soimassa ja mää nyt olen saanut itteni koneen äärelle niin ei kai tässä muu auta.

Keijon ilme 5/5.

New car in da building! Ja on aikas ihana auto meinaan. Turvallista, tasaista kyytiä ja saatiin vielä vakinopeudensäädin tohon asennettua. Muuta mää en osaa tosta sanoa kuin että hyvä auto on, ja vielä kun saadaan asennettua Huldasta otetut subbarit ja sterkat niin sit on auto valmis! Hulda-vanhus pääsi hyvään ja vieläpä tuttuun kotiin. ♥ Uudella tulokkaalla ei ole vieläkään nimeä. Käly on ollut aikaisempien Keijon autojen Authorized Namegiver (tm) niin odotellaan vielä hänen vastaustaan.


Piha oli valtoimenaan erilaisia marjoja ja omenoita. Puolukoita, viinimarjoja ja karviaisia. Mustikka kiinnosti näistä kaikista eniten, koska mustikkapiirakka.

"Mää nään sut."
Mää intouduin Matiaksen ruohonleikkuun lomassa poimimaan kaikkee meiän pihasta. Innostuin varmaan ekaa kertaa koko aikana tässä talossa siitä, että hei, mää asun omakotitalossa ja pihassa kasvaa kaikkee. Tää on niin outoa ja erilaista täysveriselle kaupunkilaistytölle, joka on aina asunut vuokralla luhti- ja kerrostaloissa eikä oo paljoo ollut tapana olla maaseutu- ja omakotitaloelämisen kanssa tekemisissä ensimmäisen 21 vuoden aikana. On vaatinut hirmuisesti totuttelemista ja näköjään 3 vuotta oli se aika, jonka se vaati. Mää lämpenen hyvin hitaasti, kuulkaa. Mulle ei riitä, että sanotaan "noni, nyt sää asut omakotitalossa, sun PITÄÄ NYT HETI TYKÄTÄ pihahommista, marjojen ja omenoiden poimimisesta ja puutarhatöistä." Mun piti saada ottaa se aika tähän ja totutella, ja kuten sanoin, niin mää en todellakaan totu nopeasti täysin uusiin asioihin ellei olosuhteet sitä nimenomaan vaadi.

"No mikä siä nyt o?"
Mää oon nykyisin sitä mieltä, että näin sen kuuluisi olla: kaikilla tulisi olla oma, itserakentama talo ja piha, josta poimia marjoja ja istutella omia juttuja. Mutta tässä systeemissä se ei valitettavasti ole mahdollista.


Mustikka-juustokakkua oman pihan mustikoista. No en tehnytkään mustikkapiirakkaa, koska tää kuulosti paljon mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta. Pakko myöntää, että tää ei onnistunut kuten kuvittelin. Siitä tuli lähinnä tosi oudon näköistä. Pohja jotenkin turposi silleesti, että se meni ton täytteen päälle. Otin kuvaa vain parhaimmannäköisestä kohdasta, joten ette nyt nää millainen tästä kokonaisuudessaan tuli. Hyvänmakuista oli kuulemma silti, sanoivat Keijo ja sen työkaverit.


Nahkahääpäivää vietettiin tuttuun tapaan kylpylöimällä. Keijon töitten jälkeen otettiin (viimeistä kertaa Huldan kyydissä) suunta kohti Lapinniemen kylpylää ja ihania jalkahierontasuihkuja sekä porealtaita. Oli kyllä rentouttavaa kylpemistä raskaan viikon päälle. Tajusin myös jälleen kerran, kuinka mahtavan pakkauksen pokkasin itelleni. ♥ Tää oli kyllä niin tarpeellinen viikonloppu meille molemmille.


Koska viimeksi oli aivan mahtava kokemus tuo Lapinniemen yhteydessä toimiva Classic Pizza, niin pakkohan meidän oli mennä sinne syömään hyvä illallinen. Ja mikä parasta, meitä palveli mun oma serkkuplikka Nallu! ♥


Kaikki oli kohdillaan: hinta, palvelu ja tietenkin noi ihanan rapeat mutta samaan aikaan suussasulavat pizzat! Koko viikonloppu oli niin onnistunut, että vieläkin hymyilyttää kun kirjoitan tätä. ♥


Ostin tosi makeet pilottiaurinkolasit vahvuuksilla! Olisin ehkä halunnut pyöreät aurinkolasit, mutku ei ollut mun leveeseen feissiin sopivia niin näillä mentiin. Ja onhan pilotit pretty damn cool. Seuraavan kerran pääsen varmaan käyttämään näitä ens keväänä... Ajoitus hyvä kymmenen.


Meiän pulju oli auki. Homman nimi oli, että palju sekä sauna oli lämpimänä koko illan ja syötävät järkättiin nyyttikestimeiningillä plus mää leivoin vähä kaurakeksejä. Ihmisiä meitä oli yhteensä paikalla 12 ja paljuun mahtui 8. Se ei kuulkaas meitä estänyt! Me oltiin yhdessä kohtaa pienen hetken kaikki 12 änkeydytty paljuun niin, että kaikki vaimot istuivat miestensä sylissä niin tilaa sai siitä heti loputkin. Oli kyä parasta!


DJ:nä toimi my bro Matias ja loistava DJ olikin. Syystäkin valittiin hänet hoitamaan tätä onnistuneiden illanviettojen tärkeintä tehtävää. Musiikkia sai myös itsekin toivoa kirjoittamalla laatimaani listaan. Ilma oli päivällä tosi kaunis ja terassilla tarkeni olla ilman ulkovaatteita. Perustin myös illalle omistetun vieraskirjan tai tarkemminkin vihkon. Sinne piti kirjotella sit kaikkee kivaa pitkin iltaa ja siellä oli kaikkee aika mösöö tekstiä.


Toverimme D väsäsi myös kaksi ihanaa kakkua meille. Aivan heittämällä 6/5 ilta ja paras syksyn korkkaus tähänastisessa elämässäni! ♥ #kylpijätkylpee #onkoelämääpaljunjälkeen #miksiliimaeiliimaannuliimapuikonsisälle #hupsutteluonhupsua #whyisitinsideout #dap

Väsäsin myös tällässeet pukuhuonekyltit.
PS. Pidimme myös toisen paljuillan seuraavana iltana pienemmällä porukalla. Keijo keksi, että pidetään kehurinki, eli meidän piti kehua vuorollamme jokaista paljussa istuvaa, mainita ainakin yksi ominaisuus, josta toisessa pitää. Se oli tosi mukavaa ja erittäin rakentavaa. ♥


Tunnelmallisia kahvihetkiä ystävien kanssa. Istuskeltiin mm. tämän ihanan tytsyn kanssa kahveella puhellen koirakuumeilusta, kissoista, silmälaseista, tubettajista, blogeista, elämäntilanteista ja syksystä. Välillä on ihana vaan pysähtyä hetkeksi kaupungin melskeessä ja asettua sivuun katsomaan muiden ihmisten kiireistä menemistä ja puhumaan kaikesta ja ei mistään. Lisää näitä! ♥


Rappakaljailua ja henkeviä keskusteluja. Pohdimme mm. Rappakaljan lomassa sitä, että miksi aina kun tulee aiheeksi päivämäärä ja se sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, tekee mieli laittaa jotain Abraham Lincolnista tai muista USA:n presidenteistä, rautateistä tai intiaaneista. Ja sekin, että miksi fiktiivistä hahmoa tai sitä päivämäärää ei tule ikinä pelatessa vaan aina noi muut kategoriat, varsinkin ruoka & juoma ja lääketieteen termi/fobia. En tieta. Anyways, tosi hauska ilta näiden tyyppien kanssa! #yksikana #rahkatassufobia #herbamare


Lenkkeilyä ihanissa syysmaisemissa kotikonnuilla. Mää en tajunnut ottaa kuvaa tässä kohtaa, mutta tässä kohdassa me oltiin poikkilaudalla kävelemässä ja pysähdyttiin ottamaan kuvia pienen laiturin päässä. Tää päivä oli kaikin puolin ihana. Kivan kirpsakka ilma, ei satanut yhtään ja melkein 10 kilsaa kävelyä. Not bad.


Pakollinen selehvie tän mösön kanssa. Keijo on paras. 


Vanhemmillani oli tänä vuonna hopeahääpäivä eli 25 vuotta tuli täyteen heillä avioelämää! ♥ Omistinkin heille pienoisen tekstinpätkän tässä taannoin. Lahjaksi leipaisin heille Nutella-kakkua sekä ostin pienen canvas-taulun, jossa oli äidin lempparikukkia. Matias oli ostanut aiemmin samanmoisen, mutta siinä oli kuppikakkuja. Molemmissa tauluissa oli tasan sama värimaailma, joten se oli aika nappivalinta! 


Näillä eväillä on oikein hyvä lähteä taistelemaan kaamosväsymystä vastaan. Kiitos kaikille, jotka tekivät mun syyskuusta näin upean. 

Eritoten sulle, Keijoseni. Tässä kuvassa olemme muuten viimeistä kertaa Huldan kyydissä.

Oon taas pitkään halunnut päätyä koneen äärelle kirjoittelemaan kaikkee teiän iloksi, mutta nyt ei oo ihan oikeesti ollut aikaa. On ollut kaikkee säätämistä työasioiden ja terveyden kanssa. Paljon on vielä selvitettävää, joten vielä en kerro mistä on kyse. Olin eilen myös endokrinologilla eli suomeksi sanottuna diabeteslääkärillä. Sain mm. uuden ateriainsuliinin nimeltään Fiasp ja tulen saamaan myös sen uuden sensorimittarin eli Libren, joka laitetaan esim. olkavarteen, ja se mittaa verensokeria jatkuvasti ja auttaa parantamaan omaseurantaa.

Diabeteksesta puheen ollen mulla on nyt 3 kuukautta myöhässä mun diabetes-vuosipäiväpostaus. Kuten kaikki muukin, Pori Jazz (video on tehty ja se on jopa upattuna luonnoksessa, mutta se teksti...), Rauma- ja Porvoo-kuvat jajajaja kaikki. En jaksa ottaa niistä kuitenkaan nyt ressiä, koska muitakin ressejä on nyt. Ei tarttis yhtään enempää tähän syssyyn. Oon liian väsynyt. Johon muuten saan myös apua huomisesta alkaen!

Btw, keliakiadiagnoosin 20-vuotispäivä tulee tässä kuussa täyteen, joten hehee lol, porsaanreikä löydetty!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kesä 2017 ja vähän aiempia kesiä.


Tiettekö oikeesti mitä, ihmiset? Tänä vuonna maamme Suomi synnyinmaa toimi nyt silleesti ikävällä tavalla, että se kyllä joo jotenkin yritti ylläpitää jonkinnäköstä kesää meille. Parikolme kesäistä lämmintä päivää, joita seurasi kaksinkertainen määrä sadepäiviä. Tätä rataa mentiin ehkä sen heinä-elokuun ajan. Se pinnisteli kaikin voimin, kunnes saa taas luvallisesti olla jo syksyinen ilma eli lähellä SYYSkuuta, niin se luovutti saman tien. Tiettekö, päästi sen loppurutistuksen jälkeen ilmat pihalle, joka näyttäytyi meillä viimana ja kylmyytenä, joka saa kaipaamaan hanskoja ja hitsivie PIPOA. Keskellä elokuuta! Ihan oikeesti hei.

Ens vuonna parempi tsemppi vihdosta viimein, olisko?

Annnnyway, nyt muistellaan mennyttä kesää ja vähän aikaisempiakin kesiä Suskilta pöllityn kyselyn avulla.


Millainen on täydellinen kesäpäivä?
- Herään kaikessa rauhassa ilman herätyskelloa. Keijo on lomalla, joten se herää myös vierestä, eikä oo häippässyt kotoa mun sanoessa heipat unenpöpperössä. On lämmin, yli 20 astetta. Mää heitän päälle maksimekon, meikkaan kevyesti ja heitän hiukset nutturalle. Lähdetään pyörillä kylälle tai käveleen kivaa mettäreittiä. (Tosin en maksimekossa, vaan ihan kunnollisissa kesäulkoiluvaatetuksessa tietysti). Juodaan ehkä limpsat jollain sopivalla stopilla ja jäätelöt syyään. Kotona grillataan halloumia, hyvää grillipihviä tai makkaraa, ja keitetään perunoita ja syödään voin kanssa. Ruuan kanssa joku tosi hyvä salaatti, jossa joko mozzarellaa tai fetaa ja sen päälle Felixin tomaatti-chilikastike. Yks kiva juttu on kans, jos päästään käymään jossain seikkailemassa, esim. Vanhassa Kaupungissa tai muussa nähtävyydessä. Ajetaan pitkään, laitetaan Spotify-jonoon vuorotellen biisejä ja ihaillaan maisemia. Paikan päällä Keijo ja mää spottaillaan kivoja juttuja, mitä kuvata ja mitä ihailla.


Kermajäätelö vai mehujää?
- Meen fiiliksen mukaan. Tänä kesänä olin ihan laku/salmiakkijätskifani, ja myös Minetin Nutella-jäätelö oli aiiiiiivan sairaan hyvää! Oikein kuumina ja hiostavina päivinä maistuu mehujää. Ei oo mitään spesifiä makua niissä. Parhaita on itsetehdyt jostain limsasta.

Paras kesäjuoma?
- Pepsi Max jäillä ja limellä. Muumilimpskarikin on aika hyvvää aina. Alkoholillisista joku raikas hedelmäinen drinksi tuoreilla mansikoilla tai ihan perus Bacardi Breezer, maulla ei väliä.

Uima-allas vai ranta?
- Viime kesinä rantavesi ei oo tahtonut oikein olla tarpeeks lämmintä, joten uima-allas. Parasta kyllä on pulahtaa järviveteen!


Mitä on pakko tehdä joka kesä?
- Käydä Yyterissä. Pyöräillä muutoin vaan. Tästä kesästä eteenpäin varmaankin käydä jossain Vanhassa kaupungissa, koska ovat aikas ihnuja paikkoja. Niissä mieli lepäilee. Viime ja tänä kesänä ei päästy, mutta Ruotsin reissu on aina sellanen että yritys ainakin on kova! Oltiin me tos keväällä Tukholmassa Keijon siskolla kuitenkin.

Kesäpäivä mielummin rauhassa itseksesi vai kavereiden kanssa menemällä?
- Itsekseni tai sitten Keijon tai veljen kanssa.

#taaskosääkuvaat #sorrybro
Tuoksu, joka kuuluu kesään?
- Vasta-ajettu nurmikko. Kukkapuskat. Makkara ja muut grilliherkut. Savu. 

Paras kesämuistosi?
- No voe että, niitähän on vaikka mitä. Mökeillä oli aikalailla kaikkina kesinä ihnua (lukuunottamatta Ruoveden punkkimökkiä). Kurun mökki oli varmaan paras, siellä käytiin kesinä 2000-2005, ja 2010 Saarijärvellä. Otto juoksenteli vapaana ja me pulahdettiin järveen saunan kautta ellei vesi ollu liian kylmää. Pori Jazzit 2015 ja 2017. Blockfest 2010. Ruotsin reissu 2015. Konvat.

#8megapikseliä #digikameralaatu #onkstäänysellanentb #saarijärvi #pyhähäkinkansallispuisto #violettikausiparhaimmillaan

Lempikynsilakkasi kesällä?
- Öääää en oo jaksanut lakata kynsiä kyllä taas piiiitkään aikaan, mutta punainen on varma nakki. Toimii kaikkina vuodenaikoina.

Kokouimapuku vai bikinit?
- Mielelläni pitäisin kokouikkaria tätä nykyä, mut näin pitkälle muikkelille ne on aika haasteellisia enkä oo jaksanut ettiä kivoja uikkareita mistään. Bikineillä oon mennyt viime kesät. Parasta olis pitää jotain toppiuikkaria, jossa olis helma tai joku sellanen. Linkki tässä kuvaan, koska en osaa selittää.


Aurinkolasit vai hatut?
- Aurinkolasit on IHANIA. Pilottimallisia, pyöreitä, isoja, dramaattisia, jopa kissamaisia laseja. Sain just hankittua mageet pilotit vahvuuksilla Specsaversilta. Oikeesti mää haluaisin hankkia kaikenmoisia laseja, MUTTA KUN tarvisin piilolinssit niiden kanssa. Mää en tahdo enää pystyä olemaan ilman vahvistettua näkökykyä aka silmälaseja ollenkaan, eli se on joko niin että ostaisin monet liian kalliit aurinkolasit vahvuuksilla tai sit niitä halpoja, mut joudun hankkimaan piilarit. Itku. #piilaritemskille2018

Paras kesäruoka?
- Ihan se perus Wilhelm-makkara sinapin ja ketsupin kanssa. Atrian BBQ-marinoitu broileripihvi. Peruna voin kanssa. Sinappisillistäkin opin tykkäämään tänä kesänä, perunan kanssa nomskismumskis. Halloumijuusto grillattuna. Mozzarella-tomaatti-basilika-salaatti.

Siinä on halloumijuustoa, coleslaw'ta, Wilhelm-kyrsää, valkosipulinkynsiä, makkarapihvi, jonka päällä Santa Marian American BBQ Sauce Kentucky Whiskey-kastiketta sekä grillattua paprikaa. Ah.

Paras kesäbiisi?
- Ei biisi, vaan albumi. Make that 2 albums. The Megaphone Staten Home of the Knockout Artist ja VLA Kings. Huge L:n R.O.T.S.I. on myös erittäin kova kesäbiisi. Sopi hyvin myös tälle kesälle, koska sain käyttää mun rotsia aika paljonkin, koska oli KYLMÄ.

Rusketutko vai palatko?
- Siis tästä mää olen katkerin ikinä. Pienenä mää en palanut IKINÄ, mutta 17-vuotiaana Yyterissä nukahdin viltille ilman aurinkorasvaa ja siitä lähti The Summers of Burning. Saattaa varmaan myös johtua siitä, että hiustenlaadun lisäksi myös iho muuttuu teini-iässä ja ihoni päätti sitten muuttua herkemmäksi.

Ääni, joka kuuluu kesään?
- Ukkosen jylinä. Veden liplattelu järvessä. Sorsien vaakkuminen. Lintujen laulu. Lehtien havina.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Parhaat 3 vuotta elämässä.

Tämäpä tulee kivasti myöhässä, mutta kun sain inspiraation tehdessäni vanhemmilleni hääpäiväpostausta jaaaaa nyt lopetan selittelyn.




Hyvää hääpäivää, kulta. ♥ Me toivotimme niin jo toisillemme vajaa 2 viikkoa sitten, mutta haluan sanoa sen vielä täällä näin.

Nämä ovat olleet parhaat 3 vuotta mun elämässä. Helppoja ne eivät todellakaan ole olleet, mutta se ei ole johtunut meistä eikä varsinkaan ole vaikuttanut meidän liittoomme. Tämä kuva kuvastaa meidän liittoa parhaiten. Sää oot hupsu mösö ja mää nauran sun jutuille. Sun kanssa oleminen vaatii huumorintajua ja sun kanssa voi olla vailla turhia huolia. Kaikki järjestyy aina ja jos ei, niin se pistetään järjestymään. Mää kestän sun Fifa-hömpötykset poikien kanssa ja sää mun bloggaamisen ja vaateintoilun. Ja mikä tärkeintä, meillä on aina ihanaa yhdessä. ♥

Kuten Buzz Lightyear sanoisi: Kohti ääretöntä ja sen yli! 

lauantai 23. syyskuuta 2017

Ihanaa 25-vuotishääpäivää, toivottaa tyttärenne.


Jouduin käymään läpi liian monta cringeä otosta vuodelta 2012, jotta pystyin löytämään tämän ihanan kuvan vanhemmistani vuodelta 1990, kun he menivät kihloihin. Jaoin tämän kuvan 5 vuotta sitten 20-vuotishääpäivän kunniaksi ja nyt jaan uudestaan. 2 vuotta ja 8 kuukautta tämän kuvan ottamisesta he astelivat avioliiton tielle ja ovat pysyneet sillä tiellä 25 vuotta. 

Sydämellisen suuret onnittelut ja ihanaa hääpäivää, mösöt! Ootte parhaita, äiti ja iskä. 


13.9.2014 eli kuvaa meidän häistä ja harvinaisesta hetkestä, kun vanhempani tanssivat yhdessä!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lukossa.

Hi there.

Leather jacket - Vero Moda / Zadaa | White lace shirt - Pieces / Object | Skirt - H&M | Bird necklace by my dear friend NN

Koska olen tylsä ja en keksi ikinä mitään omaa niin löysinpäs taasen aina niin mielenkiintoisen persoonallisuustestin ihanan Suskin blogista. Tällä kertaa vuorossa on tunnelukkotesti.

Jotkut voi pitää tämmösseitä vielä nykypäivänäkin ihan täytenä hömppänä, mutta musta nää tunnelukko- ja 16 personalities-testit on tosi hyviä ja avartavia. Ja mää muutenkin rakastan psykologiaa ja persoonallisuuksien tutkimista ja analysoimista. Harrastan päivittäistä itsetutkiskelua ja luen mielelläni persoonallisuushäiriöistä. Mitä vaikeampi, sitä kiinnostavampi.

Mää oon tämän testin tehnyt ainakin kahdesti: ekan kerran taisin tehdä kun kaveritkin teki, ja toisen kerran muuten vaan, kun bongasin sen Jeminan blogista. Ja koska olen tämän tehnyt kaksi kertaa jo, niin en tee sitä kolmatta kertaa vaan menemme näillä tuloksilla mitä on.

Ajattelin myös semmosta, että lyön tässä postauksessa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Multa on jäänyt rästiin koko vuoden edestä asupostauksia ja jotkut niitä aina välillä on pyytänyt, joten tässä: yhdistetty tunnelukko- ja asupostaus. Vähintäänkin ainutlaatuinen yhdistelmä, vai mitä?

Denim jacket - Vero Moda / Radiokirppis | Black blouse - Seppälä | Leggings - Pieces / Object | Scarf - Soyaconcept / Moment | Sun glasses - Ur & Penn | Sling bag - Noorit
Minulta löytyy yhteensä kuusi erittäin vahvaa tunnelukkoa. Se on aika paljon, koska esimerkiksi miehenikin teki tämän testin ja sillä on vain yksi vahva lukko. Ei edes yhtä erittäin vahvaa. Keijo on kyllä niin helppo ja tasapainoinen persoona, että kai se tarttee tälläsen lukkoisen epätasapainoisen sekopään rinnalleen tasapainottamaan, eiku...

Käsittelen ainoastaan ne erittäin vahvat lukkoset, ja jos jaksan vielä itseanalyysiä niin nostan vahvoista tunnelukoistani esille osuvia piirteitä.

Bolero - Pieces / Flea market | Dress - Vila / Tuuri | Red heels - Marco Tozzi / Nahkapaikka | Earrings - Uhana Design | Bird necklace by my friend NN

Kaltoin kohtelu

"Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin."

Joo. Mun on erittäin vaikea luottaa ihmisiin. Mää saatan olla avoimelta vaikuttava ihminen, mutta se johtuu siitä, että mää tykkään puhua paljon ja kivoista ja keveistä asioista ja aiheista, ja uskallan puhua menneistä jo käsitellyistä asioista melko avoimesti ja täysin rehellisesti. Jos jokin asia vaivaa tai ahdistaa mua tällä hetkellä, niin en uskoudu siitä kuin miehelleni ja perheelleni. Tarvitsen paljon aikaa ennen kuin voin puhua asiasta. Mun täytyy saada käsiteltyä se asia päässä. Pahimmillaan olen aika sulkeutunut ja jossain määrin jopa erakoidun, jos on oikein paha tilanne. Juttelen vain pintapuolisia asioita ja keskityn muihin asioihin keskusteluissa.

Mää olen kokenut elämässäni aika monia pettymyksiä kavereideni takia. On jätetty yksin, suljettu porukasta, lytätty itsetunto maan syvimpään monttuun, käytetty hyväksi taitojeni, tietojeni tai aineellisen hyödyn vuoksi. On jauhettu selän takana ties mitä, menty toisten mukaan mieluummin kuin mun. Se muuttaa ihmistä väkisinkin kyyniseksi mitä tulee uusien kaverisuhteiden luomiseen. Mää olen myös introvertti ihminen ja huono pitämään yhteyttä kehenkään, mutta se ei oikeuta yllämainittuun käytökseen. Mää olen luullut joitakin ihmisiä tosi hyviksi tyypeiksi ja kokenut että voin uskoutua heille ja pitänyt ystävinä, mutta ovat sopivan hetken tullen heittäneet mut kuin tiskirätin nurkkaan, kun parempaa on tullut eteen. Not cool at all.

Oon ollut ennen todella luottavainen, mutta en enää. Vaatii paljon aikaa ennen kuin todella uskallan puhua tunteistani ja ajatuksistani. Saatan myös olla näennäisen avoin, eli kertoa miten asiat on tällä hetkellä, mutta haluan jatkaa mahdollisimman pian aiheessa eteenpäin ja jutella mukavammista aiheista.

Joten joo, olen mieluummin yksin ja kannatan periaatetta "laatu korvaa määrän". Ja tämä tunnelukko ei ole muodostunut ihan siellä lapsuudessa vaan vasta teini-iän kokemusten myötä. Lapsenakin koin hyvin ikäviä juttuja naapuruston tyttöjen kohdalta, mutta se ei vaikuttanut vielä mihinkään. Olin positiivinen ja ajattelin, että ehkä koulussa on kivempia tyttöjä ja olikin. Onneksi olen tavannut elämäni aikana ihan mahtavia ystäviä, sekä tyttöjä että poikia, mutta jäljet ovat jääneet. Olen jollain tavalla jopa kovettanut itseni, jotta kestän paremmin pettymyksiä ja pystyn etäännyttämään itseni tilanteista, joissa normaalisti reagoisin hyvin voimakkaasti ja joutuisin pettymään pahasti ihmisiin.

Olen joutunut ihan viime aikoina kohtaamaan tämän kaltaisia tilanteita, mutta tajunnut sen tältä kantilta jo ennen tämän kirjoittamista ja yrittänyt työstää juuri tätä lukkoa. Haluan myös painottaa sitä, että mää en missään nimessä ole katkera menneistä huonoista kaverisuhteista. On täysin itsestä kiinni miten haluaa jatkaa. Haluaako kiikkua keinutuolissa keinumassa edestakaisin kuluttaen paljon energiaa pääsemättä kuitenkaan eteenpäin vai jättää vanhat taakse ja jatkaa pystypäin eteenpäin.

Tulipas tästä kohdasta heti pitkä. Yritän pitää itteni lyhyenä lopuissa kohdissa. *köhköh*

Coatigan - Only / Object | Shirt - New Yorker | Lace choker - Noorit | Clutch bag - Noorit | Skirt - Seppälä | Boots - Noorit

Suojattomuus

"Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa."

True. Mää pelkään sitä, että mitä tapahtuu mun mielenterveydelle ja kaikelle muulle, jos menetän Keijon, veljeni, äitini tai isäni. En kuitenkaan pelkää itse joutuvani onnettomuuteen, mutta mulla on joskus vähän irrationaalisia pelkoja, jotka ei välttämättä perustu mihinkään oikeaan uhkaan. Pakko tarkentaa myös se, etten varsinaisesti valinnut Keijoa puolisokseni sen takia, että se suojelis mua ja olis peloton ja vahva, mutta se kyllä on noita kaikkia ja se vaan vahvisti mun halua olla sen kanssa.

Paniikkikohtauksia en ole saanut varmaan kertaakaan elämäni aikana, mutta olen enemmän ja vähemmän ahdistunut. Arjesta nauttiminen on viime vuosina ollut hyvin vaikeaa. Mää en turvaudu riippuvuuksiin enkä välttele hissejä tai kaupungilla liikkumista (paitsi yöllä yksin), mutta ajokorttia en ole hankkinut mm. siitä syystä, että en uskalla lähteä liikenteeseen. Kyydissä voin olla ilman irrationaalista pelkoa. Matkustamista Suomessa en pelkää, mutta kieltämättä on aika hyvin peloteltu uutisten ja muun avulla matkustamasta muualla. Okei meillä ei myöskään oo rahaa matkustaa, mutta kuitenkin silleesti, että en ihan mihin tahansa tästä lähtis yhtäkkiä. Investointeja en edes harkitse ja uramahdollisuudet... No juu. Olen varovainen niissäkin. En ryhtyisi jonkin vaateliikkeen myymäläpäälliköksi tai yrittäjäksi vaikka rahkeita ja kokemusta olisikin jossain vaiheessa elämää.

Tuttu ja turvallinen. Se kuulostaa hyvältä.

Maxi dress - Esmara / Lidl | Scarf - Soyaconcept / Moment | Glasses - Specsavers | Earrings - Uhana Design | Espadrillos - H&M

Alistuminen

"Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä aggressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea."

Siis mähän olen todellinen "se on miun syytä"-ihminen. Tiedättehän sen murehtivan hahmon Jopet Show'sta. Mää olen se. Aina jos on joku tilanne, johon mää voin liittyä edes vähäsen, niin luulen että se on mun syytä kaikki. "Mää olisin voinut tehdä paremmin, olla kiltimpi, joustavampi." "Mää tein/sanoin nyt varmasti jotain väärin." "Sanoin nyt kuitenkin liian piikikkäästi." "Jos mää olisin suostunut, niin toi ihminen ei olisi suuttunut mulle." Mää en pidä siitä. Miksi mun pitää aina joustaa ja olla mieliksi? Miksei muut vois välillä?

Useimmiten kyllä haluan olla mieliksi ja avuksi ihan omasta tahdostani. Olen perusluonteeltani joustava, avulias ja sellanen "ihan sama, mulle käy kaikki"-ihminen. Tietyissä asioissa en ole/haluais olla, mut niitäkin on hyvin vähän. Esim. musiikin suhteen, koska minä en ole "kaikki käy"-ihminen.

Keijon avulla oon osannut päästää tästä ominaisuudesta irti vähitellen. Hän on opettanut mulle, että "ei sun tarvii selitellä muille, miksei sulle käy nähdä huomenna henkilö(ide)n x kanssa". Voin vaan sanoa, että "sori, nyt ei käy" ja se on piste. Olen oppinut pitämään omia tarpeita tärkeinä, vieläkään en tosin kaikissa tilanteissa. Ja koettu on myös tuo, että jos tukahdutan vihaa, niin se purkautuu myöhemmin ja that's not pretty at all. Se purkautuu hyvin epärakentavalla tavalla ja ajatukset on kaikkea muuta kuin kypsiä, jos tarpeeksi pitkälle menee.

Keijon tunnelukoista vahvin oli myös tämä alistuminen, joten meleko harvoin ollaan sen takia törmäyskurssilla. Molemmilla on sitten voimakastahtoisempia päiviä ja jos molemmat sattuu olemaan sillä tuulella, niin tiettyä törmäystä voi tapahtua, mut nekin on hyvin pienistä asioista. Tyyliin että mitä syödään tänään ja muuta pientä arkista kinaa.

Truth to be told, mää oon aika väsynyt olemaan mieliksi muille. Mutta sitä se väsymys teettää. Ei jaksais enää. Mutta kun tilanne tulee, niin tottakai oon mieliksi. Eikä sen takia, että se on mulla nyt joku lukko vaan siksi että haluan. Ja jos lukon takia, niin se on vaan siksi, koska mää en jaksa myöskään riitoja, ongelmia tai erimielisyyksiä. Sellaiset ei ole rakennukseksi vaan pikemminkin kuluttaa ja hajottaa ihmistä.

Pilot jacket - Pyrintö / vintage (I guess, it's my dad's and he wore it in the early 1980's) | Long top - Noorit | Backpack - Noorit
Ulkopuolisuus

"Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita."

Jeeeepjepjepjepjepjepjep. Vain tietyissä ja harvoissa porukoissa osaan olla täysin oma itteni, mutta muuten mulla on tietty varautuneisuus ja esitys päällä. Olen yleensä hillitympi kuin mitä oon oikeasti ja jätän paljon sanomatta. Alistuminen aiheuttaa myös sen, että haluan olla mieliksi ja antaa hyvän vaikutelman itsestäni ja myötäillä ja mitä ikinä, mutta en liikaa. En halua ikinä kadottaa omaa itseäni muiden vuoksi. Itse tykkään itestäni eniten kun oon mieheni, perheeni ja serkkujeni kesken.

Mulle käy usein niin, että jos on ollut joku tosi huippu illanvietto ystävien kanssa, oon tavannut uusia kivoja ihmisiä ja oon siellä itse juhlissa kokenut olleeni ihan ok ja muistanut huomioida kaikkia tasapuolisesti ja antanut puheenvuoroa, koska mää intoudun olemaan tarpeeksi rennoksi päästessäni todella puhelias enkä aina muista antaa muiden puhua. Mutta mutta. Illalla kotiin päästessä tai seuraavana päivänä alan vahingossa analysoida omaa olemistani edellispäivän illanvietossa ja sitten alkaakin vauhdikkaat "ei ne kuitenkaan tykännyt musta, olin varmaan tosi nolo"-ajatukset. "Hitsi miks sanoinkaan noin, ei olis pitänyt sanoa/olis pitänyt sanoa niin eikä näin" ynnä muuta turhaa jossittelua ja jälkiviisastelua. Huoh. Miks tää on näin vaikeeta?

Ja kyllä, vaikka olen introvertti niin rakastan illanviettoja ja juhlia hyvässä seurassa. Ne on elämän parasta antia. Oon kyllä aika hitsin puhki aina tollasten jälkeen, mutta kyllä ne on aina sen arvoisia.

Okay I had this almost exact outfit in the pic above but I love this pic. My brother doth got the visual skills too.

Vaativuus

"Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi."

Joo-o. Meleko tyhjentävä kuvaus. Tää kuulosti kaikki nyt just siltä, mikä mulla on ollut ongelmana jo kauan. Vaikka mua on sanottu laiskaksi (ja mää oonkin, en kiellä sitä) ja äitini totesi aina kesäloman aikoihin, kun olin jo isompi että "Emppu se osaa ottaa kyllä rennosti", niin en osaa kyllä enää. Mää osaan olla rennosti, mutta takaraivossa koputtaa stressipeikko. Saatan löhötä sohvalla kattomassa Frasieria ja hörppiä limpsaa ja yhtäkkiä se iskee: "Hei Ems, mites noi pyykit? Hei Ems, mites noi tiskit tuolla pöydällä? Tee työjuttuja. Tee ruokaa. Hoidatko sen asian? Hoidatko tän? EMILIA, NYT TEE JOTAIN!

Keijo joutuu toistuvasti muistuttamaan mua, että "oothan sää tehnyt vaikka mitä kotona ja tehnyt kovasti töitä etc. ja kivojakin asioita ollaan koettu." Niin, mää stressaan jopa hauskanpidosta tai sen puutteesta. Me ei muka ikinä tehdä mitään kivaa. Vaikka just kesällä oltiin reissuissa, Pori Jazzeilla ja käytiin ulkoilemassa moneen otteeseen. Jostain syystä mää unohdan samantien kaiken hauskanpidon mitä on tapahtunut äskettäin, koska kun se on ohi niin kamala arki alkaa hyi ja nyt keskitytään taas pakollisiin asioihin, jotka täytyy tehdä ja kun on tehty niin mennään seuraavaan jo kovaa vauhtia jajaja se on kuin loputon suo.

Mää en osaa elää hetkessä ja nauttia mistään. Se on se mun ongelma. En osaa ajoittaa hetkeä, jolloin mun rentous loppui ja stressaus alkoi. Tää on vaikuttanut jopa mun fyysiseen terveyteen eri muodoissa. Kasvojen iho on ollut huonossa kunnossa vaikka millä eri tavoilla, mää en nuku kunnolla, paikat menee jumiin kun jännitän hartiaseutua ja niskaa jatkuvasti.

Mää myös vertailen itteäni muihin ja oon tänä kesänä jopa potenut kateutta toisten kivoista ulkomaanmatkoista ja muista semmosseista. Yleensä en oo, mutta monta huonoa kesää peräkkäin on alkanut tympimään erittäin huolella. Positiivaripuoleni minussa saa kuitenkin ajattelemaan sen niin, että kyllä me vielä päästään.

Maxi dress - Bikbok | Scarf - New Yorker
Riittämätön itsekontrolli

"Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea keskittyä mihinkään pitkäksi aikaa, koska mieleesi tulee toimintayllykkeitä ja haluaisit tehdä jotain muuta. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin. Olet ehkä joutunut ongelmiin auktoriteettien kanssa. Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin: juomiseen, tupakointiin, ylensyöntiin, seksiriippuvuuteen, nettiriippuvuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä on useita menossa yhtä aikaa. Työelämässä impulsiivisuutesi saattaa johtaa toistuviin epäonnistumisiin, kun et pääse tavoitteisiisi. Ihmissuhteissa saatat etäännyttää läheisesi käyttäytymiselläsi. Saatat tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteesi."

Tää on kyl aikalailla joo ja ei. Noi lihavoidut kohdat on erittäinkin spot on, loput on sellasta... ei vaan ei. Mää kyllä tiedän ja osaan varautua, että jos oon aloittanut jonkun kivan pelin pelaamisen tai harrastuksen, kuten tän bloggaamisen, niin tää oli alussa mulle aikamoinen aikasyöppö. Vietin parhaimmillani 6 tuntia yhden postauksen parissa. Ja jos oon bongaillut muita kivoja ajanvietehommeleita, niin aikaa menee niihinkin ihan liikaa, jos en pidä sitä kurissa. Usein oon myös jopa kylmästi poistellut sovelluksia puhelimesta yms ja pitänyt sometaukoja. ettei se veis liikaa mun aikaa tärkeämmiltä asioilta.

Mun on välillä vaikea itsekin uskoa tätä, mutta mun on ollut varmaankin aina vaikea keskittyä pitkäksi aikaa mihinkään. Pystyn kyllä keskittymään mua kiinnostaviin asioihin vaikka kuinka kauan, mutta joskus ei niihinkään. Töissä tämä piirre näkyy varsin hyvin. Vaikka mulla olis kuinka omat to-do-listat, että saisin pidettyä kurissa eri hommat, jotteivät räjähtäis käsiin, niin ei auta. Somistan vaikka yhtä nukkea, katsahdan toista esillepanoa ja meenkin laittamaan sitä, eiku katos tuolla on lompakot sekaisin, ja voi eeei, tuolla on tyhjiä henkareita jnejnejne. Saan hommat lopulta tehtyä, mutta oon ihan rättipoikki kun saan kaiken vihdoin valmiiksi. Kotona sama juttu, tosin täällä ei oo aikarajaa kotihommien teossa.

Myös tuo, että voi olla vaikea ilmaista vihaa rakentavasti, niin häpeäkseni joudun myöntämään että kyllä. Joskus purkaudun kuin Eyjafjallajökull tai tai käyttäydyn passiivis-aggressiivisesti ja piikittelen. Tätä tapahtuu aina silloin kun en ole oma itseni, mm. pms-oireisena, kun verensokeri on heitellyt koko päivän, kun muut ihmiset tuottaa pettymyksiä eikä osaa käyttäytyä ihmisiksi, univajeisena ja kun yksinkertaisesti malja läikkyy yli. Kuppi menee nurin. Liikaa lautasella ja mitä muita näitä on.

Oon kyllä jo ennen tätä testiä osannut taistella noita yllämainittuja juttuja vastaan. Varmasti vaikuttaa myös nuo muut tunnelukot. Esim. alistuminen ja uhrautuvuus (joka oli vahva lukko) vaikuttaa siihen, että on helpompi hillitä omia haluja ja tunteita. En halua olla hankala vaan mukava niin hillitsen itseni mieluummin.

Muuttuvista toimintayllykkeistä puheen ollen kävi aiemmin kirjoittaessani niin, että mun piti keskittyä pakkaamiseen, mutta tulinkin tekemään tätä. Mun piti lisätä vaan ihan yks lyhyt kappale mikä pläjähti mieleeni kävellessäni koneen ohitse, mut jäinkin puoleksi tunniksi näpyttelemään.

Riittämätön itsekontrolli näkyy myös joskus asuissani, kuten tässä mustavalkokuvio-oksennuksessa.

White tee - Unknown | Jeans - Bikbok | Scarf - New Yorker | Bandana - Bijou Brigitte | Canvas bag - Uhana Design
Jep jeppers. Kyllä on ihan lukossa koko muikkeli. Jotkut kohdat oli tietysti sellaisia noissa kuvauksissa, että ei sopinut yyyhtään muhun, mutta sitten taas jotkin lukot oli kuvaukseltaan ihan spot on. Olen hieman huolestunut näiden lukkojen määrästä, mutta kuten alussa jo sanoinkin, mää olen työstänyt ja työstän jatkuvasti tunnelukkojani. Omaa persoonallisuutta parempaan päin. Kasvan ihmisenä, saan kokemusta. Ammennan tietoa mm. psykologiaan liittyvistä kirjoituksista ja sovellan vakaumuksestani oppimiani asioita. Se on hyvin tärkeää tiedostaa omat viat, lukot, huonot asenteet ja ongelmakohdat, koska siitä on heti paljon helpompi lähteä muuttamaan ja parantamaan itseä entistä ehommaksi kokonaisuudeksi.

Skirt - Seppälä | Blouse - Seppälä
Haastan teidät KAIKKI selvittämään omat tunnelukkonne!