maanantai 21. elokuuta 2017

Kesän kohelluksia.

Koska olen koko ajan kaksi kuukautta myöhässä suosikkieni/tapahtumieni kanssa, niin keksin porsaanreiän ja julkaisen kahden kuukauden ajalta kesäkommelluksiani.

Kesäkuu


Serkun ylioppilasjuhlat. Silloin oli kaunis, mutta KYLMÄ päivä. Niin hyvää ruokaa ja paljon, mä meinaan PALJON ihmisiä. Mulle kävi liian monta kertaa niin että mietin oliko se ja se täällä ja oli kuulemma ollut, mutta lähtenyt ajat sitten. Boy, was I embarrassed. Anyways, hienot juhlat oli ja perus "voi kun sä oot jo iso poika"-ihmettelyä.


Matkalla Mikedoniaan. Meillä on siellä liikaa ystäviä, joita täytyy käydä vuoron perään viihdyttämässä. Käytiin myös näkötornilla sekä matkalla Savonlinnaan oli monia nättejä maisemia. Välillä tuntui ihan kuin ei oltais Suomessa ollenkaan. Ja ilma oli mitä mainioin. Kuvia lisää myöhemmin!


#spottaahulda
Puumala on paras paikka, Puumala on iloinen. Okei oikeesti se on Puuhamaa mikä on paras paikka, mut poteitou potaatou. Puumala oli melko söpö pikkukaupunki. Sijaitsi matkan varrella kun oltiin matkalla Savonlinnaan Mikkelistä.


Olavinlinna & Savonlinna. Aivan ihana paikka myöskin. Olavinlinnassa oli korkeita portaita, pelottavia käymälöitä (kurkistin yhdestä pytystä alas ja vaikkei mulla oo varsinaista korkeanpaikankammoa niin otti ilkeästi mahasta) ja vanhoja esineitä. Joita oli mun harmikseni kovin vähän siellä, mutta se johtui puhtaasti siitä, että kauan sitten linnassa eläneet ovat vähitellen vieneet esineet ja kalusteet mennessään. Esineiden puutteesta huolimatta linnakierros oli mahtava kokemus.


Tein ekaa kertaa elämässäni makaronilaatikkoa with a twist. Oli aikasta nannaa vaikka ite sanonkin. Halusin tehdä sitä varsinkin siksi, koska Keijo ei oo ollut kova makaronilaatikkofani ja mun piti vakuuttaa se ko. ruoan hienoudesta. Sen ei tarvii olla mitään ällölössöä mausteetonta moskaa vaan se voi olla myös ELÄMYS. Varsinkin paistettuna. Goodness että se oli hyvää paistettuna. Huhhuh. Siihen tuli perusaineksien eli jauhelihan, makaronien, juuston ja munamaidon lisäksi pekonia, fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Makaronilaatikkoon voi lisätä melkein mitä vaan - vain taivas on rajana! Päälle vielä kunnon kerros kermajuustoa ja voilà!


Omenapuun kukat kukkivat myöhässä. Viime vuonna ne ilmestyivät toukokuun lopulla, tänä vuonna vasta lähempänä kesäkuun puoltaväliä. Koko luonto on tänä vuonna ollut myöhässä. Se vähän huolestuttaa mua, eikö teitäkin?



Mozzarella ja halloumi - juustoja, joilla voisin elää. Eikä saa unohtaa fetajuustoa!


Lenkkejä muruseni kanssa. Keijon loman aikana kävimme useaan otteeseen n. 7 kilsan lenkeillä riippuen päivän ohjelmasta. Ne olivat mukavia hetkiä luonnossa ihan vain kaksisteen. Hengästyin kunnolla ja ihailin lupiineja, joita oli PALJON tienpenkereillä. Ja kuka sanoo ettei kävelylenkille vois pukeutua kivasti ja sävy sävyyn? Okei toi kuva oli ainutkertainen. Muilla lenkeillä oon ollut jopa meikittömänä. Se on tila, jossa vain harvat ja valitut saavat minut nähdä. Ja muutamat randomit kotikuntalaiset.


Älä luovuta! Enough said.


Silmälasikuumeeseen helpotusta: UUDET LASIT. Nää on niiiiiiin kivat! Tykkään ehkä snadisti enemmän näistä sähäkistä punamustista, mutta mustissa hipsterilaseissa on omat puolensa. Ne tuo kaikkiin asuihin kulmikkuutta ja terävyyttä.


Friends & Brgrs. Olin jostakin saanut mielikuvan, että kyseinen paikka olisi jotenki ylihintainen ja pretentious. Olin väärässä. Halloumiburgeri oli aiiiivan parasta. Ja noi ranskalaiset ja valkosipulidippi... Good golly. 10/10 would recommend! Note to self: muista ottaa ens kerralla pekonia hamppariin. Mun piti se tehdä tällä kerralla, mutta arvatkaa kuka tyhmeliini unohti pyytää?


Villejä lupiineja. Lupiinit on niin nättejä. Ja niitä on paljon erivärisiä! Valkoisia, sinivioletteja, lämpimän violetteja ja vaaleanpunaisia. Tykkään.


I call this look tyylikäs kassialma. Kesä- ja heinäkuussa olin suht paljon töissä ja oikeastaan aina näytin tältä. Reppu täynnä tavaraa ja Uhanan kassi täys eväitä. Also R.I.P punaiset converset. Pohja meni rikki yks sateinen päivä. Pitänyt monta kertaa viedä noi suutarille, mut en oo ehtinyt/saanut aikaiseksi.


Torstaina 29.6 alkoi mun ja veljeni yhteinen pitkä viikonloppu. We call it Ems' and Mel's Weekend of Fun! Kuvia lissää myöhemmin. Mää myös kuvasin tuona viikonloppuna materiaalia mun diabetes-videota varten... Se on kovasti työn alla (kuten kaikki muukin mun blogissa nykyään).

Matsku ja pelottava hissi.

Heinäkuu


Helle yllätti - katso kuvat! Heinäkuu vaihtui just kun olin tän mösön kanssa. Tässä kohtaa olimme Mältinrannan kupeessa. Tuona päivänä oli tosi lämmin! Harvoja kesäisiä päiviä tänä kesänä tais olla muutenkin. Suomi on tymhä.


Spider-Man: Homecoming - ensi-ilta. OLIKO EES PARSAIN IKINÄ. Siinä oli taas niinku KAIKKEEEE ja Tom Holland on tähän mennessä paras Spidey ketä on ollut. Hassu höpönassu. Also Tony Stark ja Happy oli kivoja. Tässä oli kyä KAIKKI kohdillaan. Marvel teki sen taas. 5/5.


PIONIT ILMESTYI VIHDOIN. Yleensä noi pinkit on ilmaantunut ensin osapuilleen kesäkuun puolenvälin tienoilla. Tänä vuonna ne suvaitsi puhjeta kukkaan vasta 8.7. Oi voi...


Toteutimme toisen haaveeni tälle kesälle: kävimme Rauman vanhassa kaupungissa. Oli kyä yhtä nätti ja kiehtova kuin Porvookin, joskin kierros ei ollut niin syväluotaava, koska meillä ei ollut ketään henkilökohtaisena oppaana toisin kuin Porvoossa. Taisin saada tällä reissulla myös uuden bannerikuvasen. Kiitos Keijoseni.


Raumalta ajelimme Poriin, jossa tapahtui tämän kesän kohokohta: PORI JAZZ 2017. Yövyimme torstaista sunnuntaihin pakettiautossa Pori Energian parkkiksella. Peseydyimme Porin maauimalassa. Lähin vessa oli Karjarannan Shellillä. Jazzien jälkeen rillattiin kertakäyttögrilleillä makkaraa pakulla ja Marshallista pauhas aina ko. päivän artistien biisejä. Vois siis sanoa että elettiin kunnon festarielämää. Ja ne ite Jazzit... Parasta pitkään aikaan! Sain kuulkaas monenmonia uusia lemppariartisteja, mm. Jamiroquai, Samm Henshaw, Yussef Dayes, Erykah Badu sekä Cory Henry & The Funk Apostles. Niin paljon loistavia talentteja ja upeaa livemusiikkia. Videokoostetta pukkaa myöhemmin! Se on jopa jo editoitu, mutta en saa sitä Youtubeen, joten tutusti technical difficultiesia mulla... Koskapa ei.


Ja Yyterihän oli pakollinen tänäkin kesänä. Ja onneks käytiin, koska me ei lähetty enää toista kertaa käymään kelien huonouden takia. Tuonakin päivänä tuuli ihan hirveästi ja ei kauaa jaksettu olla. Löydettiin suojaisa tekolampi ja se oli ihan kiva muuten, mutta oli aikasta palijon muksuja, jotka roiski vettä ja potki hiekkaa päälle. Not noice.


Lisää ihania lenkkimaisemia. Meiän kotikunnassa on tosi paljon kivoja ja rauhoittavia lenkkimaisemia. Törmäsimme myös söpöön goottietanaan.


Eikö olekin mösö? Noita on madellut täällä kahdella eri kadunpätkällä ja mää yritän aina varoa niitä, etten astu päälle. Nähnyt muutaman menehtyneen yksilön päälletallomisen seurauksena ja heidän vierellään ollut surevia läheisiä. R.I.P goottietanat.


Pojat pelas korista. Oli kiva kattoo pitkästä aikaa. Ja sain kivat otokset isistä ja veikasta.


Iskällä pomppuheitto onnistuu vieläkin!


Haluaako kukaan arvata, mitä tässä kuvassa tapahtuu?


Voitin kouluaikojen kesäkeittotraumani. Kiitos Keijon.

Feat. iskän käsi.
Tässä oli miun kesä- ja heinäkuu vuosimallia 2017. Ja tämähän oli vain pintaraapaisu. There's more to come, whenever I have the time and the energy.


Kuten ehkä joteskin muistatte, niin pidin taukoa someistani. Palasin tauolta hetkeksi takaisin ja todettuani, että eihän tää ookaan paha, niin ehhehehee luulin väärin. Okei, Facebookissa ei oo mulla news feedissä muuta ku koirakuvia, diabetesmeemejä ja ruokareseptejä (joita en ikinä jaksa toteuttaa) niin ei siinä, mutta Instagram. Voi rakas Instagram. Se on ihana paikka, mutta en tiedä mitä on tapahtunut. Mää en vaan ny jaksa. MUTTA.


Tein blogilleni siis kauan (salassa) harkitun IG-sivun. Nyt ehkä mietitte, että millä logiikalla mää eka koen IG-burnoutin omalla yksityisellä profiilillani ja sitten perustan julkisen sivun, jossa avaan tunteitani vielä enemmän kuin yksityisesti? En voi oikein sanoa muuta kuin että sanopa se. Olen kertonut asioista lisää blogin IG-kuvien yhteydessä. Joitakin tekstejä ajattelin siirtää blogiin asti. Ja voihan olla, että mää peräännyn tästäkin, mutta tällä hetkellä tää vaihtoehto tuntuu omalta.

Jos kinostelee saada viimeisimmät blogihölpötykseni ja lisempää, niin seuraa elengiems!

PS. Tämän kesän paras otokseni, olkaa hyvät.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ei ole sanoja.


Chester. Hän on poissa. En osannut edes kuvitella, että tää voisi tuntua näin pahalta.

Me luukutettiin Matiaksen kanssa pikkusina Hybrid Theorya ja Meteoraa vuorotellen. Jossain matkan varrella bändi unohtui. Ei kuitenkaan kokonaan. Ei Chester Benningtonia ja Mike Shinodaa niin vaan unohdeta. Jotkut yksittäiset biisit ovat pysyneet matkassa mukana nostalgiahetkiä varten. My Dsmbr on yksi niistä.

Eilen yöllä lopetin vihdoin tunteiden vuoristoradan välttelyn ja kuuntelin sen. Tiesin, että Linkin Parkin biisit herättäisivät tunteita ihan eri tavalla nyt. Ja olin oikeassa. Se on jännä, miten yksi biisi voi viedä sut ajassa tiettyyn paikkaan ja hetkeen. Suljin silmäni ja rentouduin. Yhtäkkiä näin teini-ikäisen itseni kirjoittamassa päiväkirjaa sängyn laidalla, kun muut perheestä ovat jo olleet hyvän aikaa nukkumassa. Mp3-soittimessa soi tämä biisi ja päiväkirjan sivuille tippuu pisaroita. Mä oon niin yksin.

Avasin silmäni ja palasin nykyhetkeen. Päiväkirjaa ei enää ollut sylissäni ja vieressäni nukkui mies. En ole enää yksin. Mutta jotain samaa tässä hetkessä on. Pisarat tulivat mukana.

Just wish that I didn't feel
Like there was something I missed
Take back all the things I said
To make you feel like that

Just wish that I didn't feel
Like there was something I missed
Take back all the things that I said to you

And I give it all away
Just to have somewhere to go to
Give it all away
To have someone to come home to

Goodbye, Chester. See ya next lifetime.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tauolla.



Tiedättekö Frendit? Itse olen suuri fani ja en enää tiedä kuinka monta kertaa olen katsonut kyseisen sarjan alusta loppuun. Saattaa olla 20 tai ehkä jopa 50. Ei pysty muistamaan.

Anyway, 3. kaudella jouduimme katsomaan kuinka Rachel ja Ross erosivat dramaattisesti. Kaikki lähti liikkeelle Rossin mustasukkaisuudesta ja Rachelin julistuksesta kuinka hän haluaisi pitää tauon.

Rachel: Urrrgh! Look, maybe we should take a break.
Ross: Okay, okay, fine, you’re right. Let’s take a break, let’s cool off, okay, let’s get some frozen yogurt, or something...
Rachel: No. A break from us.

Tämä keskustelu olisi hyvinkin voinut olla minulla ja some-tileilläni, jos ne osaisivat puhua.

Kyllä. Minä pidän nyt määrittelemättömän ajan taukoa Facebookista ja Instagramista.


Syitä en jaksa eritellä, mutta haluan kokeilla olla lähes kokonaan eristyksissä kaikesta ylimääräisestä tiedon määrästä. Poistin sovellukset vuorokauden vaihteessa puhelimestani ja oloni on vähän epämukava ja ehkä tylsäkin, mutta samalla hyvin helpottunut.


Nyt on mieheni viimeinen lomapätkä, eli sometaukoni tuli hyvään saumaan. Pidän siis taukoa ainakin mieheni loman verran ja katson siitä eteenpäin, että tarvitsenko vielä pidemmän tauon. Blogista en pidä taukoa, koska se ei ole aiheuttanut mulle stressiä samalla tavalla kuin some ja muut elämäni osa-alueet. Päinvastoin, mää olen halunnut kirjoittaa blogia, mutta mulla ei ole mukamas ollut aikaa. Ei mulla kyllä nytkään ole aikaa, koska lähdemme reissuun, mutta jos jatkan somelomaani vielä ensi viikosta eteenpäin, niin sitten saattaa ollakin. Mulla on myös muitakin sometilejä, mut niistä on helppo pysyä erossa muutenkin, koska olen poistanut mm. Twitterin puhelimestani. En edes ole käyttänyt sitä pitkään aikaan, mitä nyt blogipostaukseni menevät suorana sinne Bloglovinin asetuksien ansiosta. Sen verran käytän Facebookia, että julkaisen mm. tämän postauksen sivuillani.

Aika sikamakee saippuakuplaputeli, eikös?
Sosiaalisesta mediasta on tullut mulle aikavaras ja tylsyyden tappaja. Se poistaa stressiä, mutta tuo sitä kaksinkertaisesti lisää. Se antaa paljon ja samalla ei mitään. Joskus jopa vie vähän poiskin. Ainakin sitä aikaa jos ei muuta. Asioita voisi helpottaa myös, jos Instagramiin saisi piilotus-ominaisuuden, saman minkä Facebookkiinkin. Koska tiettyjä henkilöitä olisi epäkorrektia lakata yhtäkkiä seuraamasta niin ne voisi vaan "laittaa hiljaiselle", eli en vain näkisi kyseisen henkilön julkaisua ja täten välttäisin turhan loukkaamisen ja hämmennyksen. Itse olen ainakin pari kertaa hämmentynyt toden teolla, kun pari ihmistä lakkasivat seuraamasta mua, ja en voinut olla miettimättä että mitä tein väärin.


Näistä ajatuksista huomaa myös, että some ei tee mulle enää hyvää, kun huomaan välittäväni liikaa tollasista loppujen lopuksi melko turhista asioista. Siksi mun on nyt aika viheltää peli poikki ja pitää taukoa. Opettelen käyttämään aikaani ja energiaani paremmin tärkeämpiin asioihin.


Mää oon muutenkin ollut viime aikoina pinna kireällä enemmän ja vähemmän ja käyn ylikierroksilla. En nuku öitäni kunnolla. Ajattelen töitä vapaa-ajallanikin. Jos mulla on ollut jotain mielen päällä niin olen saanut sen yleensä aina jokseenkin piilotettua, mutta enää en. Kaveritkin jo huomauttelee mulle, että onks mulla kaikki hyvin, kun oon niin negatiivinen koko ajan. En pysty keskittymään töissä ilman to-do-listaa. Unohtelen todella herkästi asioita ja mun pitää elää niin, että mulla on hälytyksiä puhelimessa ja muistilappuja kaikkialla ja kalenterissa tulevia tapahtumia tarkasti merkittyinä. Jos en ottaisi kuvia niin paljoa kuin mitä nyt otan, en muistaisi menneistä päivistä mitään ellen pinnistä muistiani äärimmilleen. Kaikki päivät kuljen jossain ihme aivosumussa. Listaa vois jatkaa.


Nyt ei kuitenkaan ole aika ressata vaan REISSATA! Lähdemme torstaina Keijon kanssa Porin seudulle: ensin tsekataan Vanha Rauma, ja perjantaina menemme Pori Jazzeille katteleen Jamiroquaita, Samm Henshaw'ta, Rhyeta, Black Focusia ja monia muita. Myös ihnu Elias Gould olis ilmaislavalla Jazzkadulla, mut se kolaroi Jamiroquain show'n kanssa, joten en tiiä ennätetäänkö sitä kahtomaan. Meidän piti mennä lauantainakin jazzailemaan, mutta budjetti loppui kesken. Jäämme kyllä maisemiin ja ajattelin moikata paria kaveria, jotka syystä tai toisesta ovat eksyneet asumaan Poriin. Jos on oikein hyvä keli, suuntaamme Yyterin pehmeille sannoille. Foreca sanoi meille että on on, aurinkoa piisaa että tänne vaan ja muistakaa uikkarit ja hellekuteet! Toivottavasti ennuste myös pysyy sellaisena eikä mene mitään vuoristorataa, kuten ollaan menty koko kesä.


Josta tulikin mieleeni, että mää en ole koskaan ennen potenut kateutta, jos ihmiset on päässeet ulkomaille aurinkolomalle ja tulleet ruskettuneina takaisin. Nyt olen. Tää Suomen kesä on nyt kolmatta kesää putkeen ihan hirvee, että tää alkaa olla aika julmaa ja epäreilua. Mää rakastaisin pulahtaa vedessä, pukeutua kevyesti ja maata auringon alla omalla takapihalla, mutta kun ei. Ei aurinkoa, lämpöä, ihanuutta ja hellemekkoja sinulle, Ems, vaan sadetta, kylmyyttä, katkeruutta ja pitkiä housuja. Jonakin kesänä me vielä lähdetään ulkomaille! (Eikä enää ikinä palata... Se olis kunnon hermoloma se.)

Täs tulevaisuuden minä aurinkorannoilla. 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Love me some awesome outfits, part 8: In & Out.

Tämä postaus on shoutout blogini innokkaalle lukijalle ja entiselle työtoverilleni Idalle, joka toivoi multa asiaa varmaan VUOSI SITTEN (for shame, Ems) omista in&out-jutuista trendeissä, tyyleissä ja vaatteissa. Paino sanalla omista. Mää en missään nimessä tarkoita lytätä out-kohdassa esiintyviä tyylejä ja trendejä vaan nostan esille sellaisia juttuja, jotka eivät yksinkertaisesti sovi minun tyyliin tai vartalotyyppiin.

Tää on Ida sulle ja oon oikeesti tosi sori kun mulla kesti!

Koska en tykkää jättää postausta negatiiviseen nuottiin, niin listaan ensin ne mitkä on mun vaatekaapissa siis ihan totaalisen out.

OUT

#1. Suoranmalliset mekot ja tunikat

Tunikat vuoden 2015-2016 mallistoa Nooritissa.
Näissä ei ole muuten mitään vikaa, mutta ei vaan sovi mun vartalolle. Vaikka näyttäisi edestä hyvältä, niin se pussittaa sitten selästä rumasti ja ei imartele mun suht muodokasta vartaloa yhtään. Oikeannäköisellä ja -vartaloisella naisella suorat mekot ja tunikat on ihan spot on. Tai jos mulla olis lättänämpi peppu niin voiskin näyttää ihan jees.

#hienotyvikasvuhermanni
Jos mä käytän tunikaa ja tykkäänkin käyttää, niin siinä täytyy olla muotoilua ja leikkauksia (tai vähintään kuminauha) mielellään vyötärön kohdalla. Se korostaa mun tiimalasivyötäröä eikä saa mua näyttämään isommalta kuin oon.

#2. Leveät helmat

Sama homma kuin edellisessä kohdassa. Leveät helmat, varsinkin A-linjaiset hameet tai paksut maksihameet leventää mun leveää lantiota entisestään ja näytän jokseenkin isolta. En ehkä lihavalta mutta isolta. Oon jo muutenkin pitkä enkä mitenkään siro. Paljon mieluummin käytän kapeita tai istuvia hameita, housuja ja mekkoja. Mulla on pari alaspäin levenevää maksia, mutta ne toimivat ihan hyvin rantamekkoina.


Tämä hame toimii mulla kans ihan kivasti, kunhan yhdistän siihen tyköistuvan paidan kaveriksi. Löysä paita tämän hameen kanssa isontaisi mua ihan liikaa ja epäimartelevasti.

#3. Lyhyet helmat

En ole ikinä tykännyt. Mulle lyhyet mekot ovat joko tunikoita tai paitoja ja lyhyitä hameita en käytä. Paitsi kuvassakin esiintyvää töistä ostettua ihanan pehmeää porokuvioista hametta ja sitäkin paksujen legginssien kanssa. Käytän sitä tavallaan paidan jatkeena.


Mulla on itellä muutamakin mekoksi luokiteltu vaate, joissa on mun makuun aivan liian lyhyt helma, mutta joita mä sit vaan kohtelen tunikoina tai pitkinä paitoina/toppeina. Legginssit vaan alle ja menoksi.

#4. Minishortsit

Nyt rehellisesti: Onko kukaan ikinä törmännyt minishortseihin, jotka olisivat tyylikkäät? Sitä minäkin. Mulle oikeanlainen shortsin pituus on polveen asti, ja sekin taitaa mennä caprihoususta. Muuten on sama periaate kuin minihameidenkin kanssa: jos pelkään, että jotain vilahtaa, se on liian lyhyt.

Mulla on myös oma agenda lyhyiden punttien ja helmojen kanssa. En tykkää mun jaloista. Ne on aina vähän turvoksissa varsinkin illasta, ja myös mustelmilla diabeteksen ja oman kömpelyyden takia. Kesäisin mun jalat taas on täynnä hyttysarpia. Ei ole nättiä se. Eikä asiaa auta kun mää revin aina kaikki ruvet auki.

Tänä kesänä hyttyset ei varmaan tuu olemaan ongelma, niin kylmä täällä on.

#5. Haaleat, lämpimät sävyt ja pastellivärit

Tää on kans tätä, että ei mitään vikaa muuten, mutta mulle ei kerta kaikkiaan sovi pastellit kuin ei myöskään ruskea, beige tai maastonvihreä. Mää olen mustatukkainen, kalpeaihoinen ja meikkaan suht vahvasti, joten vaaleat ja lämpimät sävyt tekisivät musta vielä kalvakamman ja hyvin tylsännäköisen.

Yllättävää kyllä, joskus mulle sopi aika hyvinkin yllämainitut värit, mutta sillon olin blondi ja helpostiruskettuva. En ole enää pitkään aikaan ollut kumpaakaan ja tämä on ihan hyvä näin.


Lämpimistä sävyistä jostain syystä olen omaksunut viininpunaisen värivalikoimaani. Siitäkään ei ihan kaikki sävyt kelepaa, että pitää olla semmonen kylmempi viininpunainen, ei kovin lämmin.

#6. Printtipaidat, joissa lukee kliseitä tai törkeyksiä

Oikeesti. Näenkö mä oikein vai lukeeko noissa oikeesti Jack Daniiels? Kahdella I:llä? Really?
Angel. Queen of Everything. Carpe Diem. Live laugh love. Ja tietysti vielä toissavuonna muodissa ollut Jack Daniels-printti ja mitä näitä nyt on, unohtamatta myös ah niin hauskoja huumoripaitoja, joita saa toreilta ja turuilta ja ties mistä Tuurin Kyläkaupasta.

Mitä näistä tulee mieleen? Tyylikkyys? Kekseliäisyys? Uniikkius? Juu ei. Tökeröt, kliseiset ja mukahauskat tekstit ja printit ovat pahimmillaan vaan noloja. Mä kyllä tavallaan ymmärrän ton Jack Danielsin estetiikan, mutta en kun niitä näkyy joka toisella likalla kaupungissa kulkiessa. Onneks tää muoti on ohi, ja ainoa paikka missä noita ehkä vielä myydään, on joissain festarikojuissa.


Mutta tähänkin sääntöön on poikkeus. Hyväksyn tietynmoiset tekstiprintit vapaa-ajan vaatteisiini. Niiden pitää merkitä mulle jotain, eli en osta mitään missä lukee #selfie, "Elämä On" tai "Summer Vibez", koska huoh ja onpa täällä tylsää.

Relax-paita löytyi kirpparilta parilla eurolla ja siis toi on niin ihana kotipaita ja ihnua materiaalia. Keep calm and don't blink oli hääpäivälahja Keijolta ja käytössä lähinnä lenkeillä, koska on malliltaan ja matskultaan sellainen, etten jaksaisi pitää koko päivää. Kurkkua kuristaa noi korkeat kaulukset. Ja jos joku ei ymmärrä referenssiä, niin toi on Doctor Who:sta. Fashion Army oli vitosen heräteostos Ginasta. "BEAT IT Just beat it" löytyi GT:n MJ-mallistosta aika pian Maikkelin kuoleman jälkeen 2009. Teksti on hiiiieman kulunut, mut toi on kans kiva lenkkipaita. New Yorkerissa oon törmännyt todella hauskoihin tekstiprintteihin ja tuo ihanainen punainen collegepaita on juuri sopiva kaltaiselleni Iltavirkulle. BRKLYN-toppi oli paitsi kivanmallinen ja kivaa (joskin helposti nyppyyntyvää) matskua ja first and foremost koska NINE-NINE!


Pepe-paita oli mielestäni aika obvious ostos. Se oli niinku PAKKO saada.


Mulla on myös tämä mekko, jossa lukee ylösalaisin "this side up". Toi teksti on ollut kyl aika hyvä ice breaker. Kaikki kysyy aina, että "mitä tossa lukee?".


Tässä myös toinen obvious bongaus. Ja jotenkin niin yksinkertaisen hieno! 

#7. Reiät housuissa


Oon puhunut tästä jo aiemmin, mut goodness mää en vaan kestä. Mää tavallaan jotenkin ymmärrän ne siistit leikkaukset polvien kohdalla, mut sellaset koko matkalta revityt farkut tai legginssit niin ei. Hyi. Pistä pois. Kill it with fire. Niin epäsiistiä ja mauttoman näköistä. Miksi ehjät housut ei enää kelpaa?

#8. Liian suuret kainaloaukot ja läpinäkyvyys

Nää on ollut kans muodissa jo jonkin aikaa ja ne on ÄR-SYT-TÄ-VI-Ä. Eikö vaatesuunnittelijat enää tunne käsitettä alusvaatteet? Ymmärrän isot kainaloaukot jotenkuten topeissa, mutta en hyvänen aika JUHLAMEKOSSA. Topin alle voi laittaa sentään alustopin, mutta mekon alle ei voi! Tai voi, mutta sitten näytät tyhmältä. Se on niin rumaa, kun näkyy rintaliivit muuten kauniin juhlamekon alta. Pilaa kokonaisuuden heti. Ja ilman rintsikoita mua ei myöskään saa minnekään menemään.

Toinen juttu on kans tää läpinäkyvyys. Sekin menee vielä joissain sifonkitopeissa ja paidoissa, koska alle voi laittaa sen topin, mutta mites kun kyseessä on maksimekko ja alta näkyy kilometrien päähän jopa ne ihonväriset rintsikat ja pikkarit? Mitä on tapahtunut suunnittelijoiden päässä? Okei, tiedän että kenenkään ei oo pakko ostaa vaatetta, josta näkyy läpi, mutta mää en haluais joutua niin ärsyttävään tilanteeseen, että joudun jättämään ihanan vaatteen kauppaan vaan siksi, että suunnittelijat ja tyypit siä tehtaalla päätti säästää käyttämällä ohuempaa kangasta. Laittaisi nyt edes alushameen väliin, ettei koko aluskerrastoa tarttis paljastella. Urgh. #firstworldproblems

#9. Jumpsuitit
Source: Styles & Shenanigans.
Jumpsuitit on kans näitä, jotka näyttävät kivoilta muiden päällä, mut ei mun. En tiedä miksi. Varmasti ovat myös tosi mukavia vaatekappaleita, mut mää en koe oloani mukavaksi vaatteessa, jos en näytä siinä mielestäni hyvältä. Sen pitäis olla niin tietynmallinen, jotta tykkäisin. Tarpeeks löllö housuosa, ettei pömppis korostu liikaa, mutta kuitenkaan ei saa mun takamusta näyttämään lihavalta ja yläosan täytyy istua kivasti. Usein oon kattonut kaupoissa vaatetta, joka näyttää ensin ihanalta ja luulen sitä maksimekoksi, ja sitten tulee pettymys kun siinä onkin ne lahkeet eikä pitkää helmaa. Kai niitäkin varten täytyy olla just tietynlainen kroppa, tai sit mää en oo tarpeeksi comfortable oman kroppani kanssa.


#10. Lenkkarit ei-urheiluasun kanssa


Onneks tää muoti on ollut jo kauan poissa, mutta vieläkin niitä näkee, kun muuten tyylikkääseen asuun on yhdistetty neonväriset Niket tai ties mitkä skeittikengät ja ei mun silmät ei vaan kestä tällaista vääryyttä. Ainoat lenkkarit, jotka mää hyväksyn lähestulkoon kaikenlaisten vaatteiden kanssa, on mustavalkoiset Nike Free 5.0:t. Haluaisin itekin ne, koska ovat kuulemma maailman mukavimmat kengät. Myös verkkahousut tai sennäköiset muuten tyylikkään haute couture-asun kanssa on aikastalailla eiei.


Eli kuten näette, poikkeuksia löytyi minulta useaankin sääntööni.



IN

#1. Punaiset yksityiskohdat


Musta tai tumma asu höystettynä punaisilla huulilla, punaisilla korkkareilla, punaisilla korviksilla ja punaisella clutchilla tai isolla lompakolla. Rennompaan asuun käy punainen bandanahuivi. Oh. My. Goodness. Now that's what I call aesthetics.

Ihana kokonaisuus vois olla myös punainen hame, musta paita ja mustat kengät ja asustukset mielen mukaan tai punainen paita, musta hame ja punaiset kengät. Kaikki käy, kunhan nämä värit hallitsevat asua!

Tämä kokonaisuus... 6/5.

#2. Converset


En voi painottaa tarpeeksi, kuinka paljon mää rakastan Converseja. Onkohan siitä jo 10 vuotta, kun näin niitä valehtelematta joka toisella nuorella ja hullaannuin ihan tyystin. I know, aika tylsää, että ihastun niihin, koska "no siiiis ku KAIKILLA on ne", mutta kun ne sopii lähestulkoon KAIKEN kanssa. Edellämainitun asukokonaisuuden lisäksi Converset yhdistettynä ihan mihin tahansa mekkoon vaalii mun esteettistä silmää.


Joku ihmetteli joskus, että mitä väliä sillä merkillä on. Että kai kangastossuina voi olla jotain muutakin merkkiä. Ei voi. Tai voi, mut ei se ole sama. Eikä tässä oo kyse mistään merkkiuskollisuudesta tai näyttämisen halusta, päinvastoin. Mun mielestä jo se logokin on tosi hieno! Sininen tähti keskellä, punaisella kirjoituskonefontilla Converse All-Stars ja kaunokirjoituksella Chuck Taylor. Very cool. And let's face it, onhan noi laadullisesti vähän paremmat kuin markettitennarit.


#3. Uhana Design ja muu suomalainen design-muoti

Uhana Design on aivan upea sekoitus mustavalkoista graafisuutta, raikasta värimaailmaa ja värikästä kukkakuosia. Se on myös laadukasta, kestävää ja suomalaista muotia. Voiko ihanampaa olla?


Kaksi nuorta tamperelaista suunnittelijaa, mallimestari Hanna ja printtitaituri Mira, luovat yhdessä TAIDETTA. Mää oon niin rakastunut Uhanan designiin. Aloin seurata heitä viime vuonna ihan randomisti Instagramissa ja kävin selailemassa heidän nettisivujaan ja ajattelin, että "onpas ihania mallistoja, mäpäs pysyn kuulolla!"

Viime kesänä yhtenä kauniina päivänä kävin Tampereella asioilla ja poikkesin Sokoksen pop up storessa, hiplailin rekkien vaatteita ja ihailin koruja ja mää rakastuin Uhanaan uudelleen. Menin uudelleen heidän nettisivuilleen ja selasin kaikki aiemmat mallistot läpi ja MITÄ MÄÄ NÄINKÄÄN?! Siellä oli upea ja kaunis serkkuni Dineo vuoden 2014 sporttimalliston mallina! Muistin kyllä, että Dineo oli ollut jonkin suomalaisen vaateyrityksen mallina, mutta en muistanut että juuri Uhanan mallina! Tulin niin ylpeäksi ja iloiseksi!

Syksyllä ja talvella Uhanan vaatteet ovat mustaa, valkoista ja molempia sekaisin upeine printteineen sekä hieman väriä Secret Garden-malliston kukkakuosin sävyttämänä, kun taas tämän kesän mallisto on luotu värikkäästä kukkaprintistä hempeän vaaleanpunaisella pohjalla sekä vihreistä lehdistä. Upeita printtejä, kauniin yksinkertaisia koivusta tehtyjä koruja ja laadukkaita materiaaleja. Valitettavasti hinnat ovat meikäläiselle aika kovat ja tällä hetkellä ei ole varaa kuin heidän aivan ihaniin korviksiinsa. Tähän mennessä olen saanut hankittua viime kesän malliston pyöreät roikkokorvikset, mustat Timantit sekä sain palkaksi Zanelelle malleilusta mustavalkopunaiset Pisarat.


Muista suomalaisista designeista, joihin mua kiinnostaa tutustua, ovat Muka va ja Nouki. Molempien merkkien tuotteita löytyi myös samaisesta Sokkarin pop up storesta. Mä en ole ennen ollut näin innoissani suomalaisesta designista, mutta kun nykytekijät ovat nuoria, on heillä myös uusia, fressejä ideoita. Vaikutteita on selvästi otettu ulkomaisista kuoseista ja tyyleistä, mutta silti niissä on jotain todella suomalaista. Kaikki kunnia Marimekolle ja muille kauan kotimaista designia tuottaneille, mutta nyt on Uhanan ja kumppanien aika!

#4. Mustavalkoiset raidat


Raita on niiiin peruskuosi, jopa hieman tylsä ehkä. Raita on silti aina tasaisin väliajoin suurta huutoa, koska kyllä se vaan osaa olla tyylikäs. Ja raidat ovat jo kauan olleet suuressa huudossa myös mun vaatekaapissa.


Muistan kun mun oli ihan pakko saada 10 vuotta sitten JC:stä Marwinin punavalkoraidallinen pitkä paita. Se oli ihan mun lempparipaita, kunnes kulutin sen ihan kirjaimellisesti puhki.

(Punapää Ems in 3... 2... 1...)
Back in the day when I was ginger.
Jokunen vuosi sitten tuli muotiin pystyraidat ja olin aivan myyty. Olisin halunnut hankkia itelleni mustavalkoraidalliset housut tai farkut, mutta en sit koskaan saanut aikaiseksi. Nyt on jälleen muodissa pystyraidat ja sehän sopii mulle paremmin kuin hyvin!


Mun ykköslemppari väriyhdistelmä raitapaidoissa on ihan basic mustavalkoinen. Myös ylläolevassa kollaasissa oranssivalkoinen on kivan raikas, ja mää myös omistan tummansinivalkoraidallisen pitkähihaisen, mutta jostain syystä unohdin kuvata sen tätä varten. Kollaasissa vierailee myös eräästä aiemmasta kuvasta tuttu kokomusta maksihame, koska se ei mahtunut mihinkään muuhun kollaasiin.

Paljon riippuu myös, kuinka paksuja raidat on ja minkämallinen vaate on. Liian ohuet raidat, oli ne kumminpäin tahansa, ei oikein oo mun juttu. Mitä paksummat raidat, sen paremmat.

#5. Maksimekot


Maksimekot on rakkautta. Ne vaan on niin parhaita. Oli ne kokomustia tai värikkäitä, niiden kanssa ei voi mennä vikaan. Ja mikä parasta, ne ovat tulleet jäädäkseen. Maksimekkoja on varmasti ollut aina, mutta ei ehkä sen mallisia kuin mitä nyt. Ne on ollut vähän sellaisia tätimäisiä ennen ja joskus oli "noloa", jos pidettiin pitkiä hameita tai mekkoja. Piti olla niin lyhyttä ja tiukkaa aina. Mutta ei enää. Maksimekot ovat aina tyylikkäitä ja sopivat kaikenikäisille.

Yksi miinus viimeisimmässä maksimuodissa kuitenkin on: monissa mekoissa on halkiot ja vieläpä niin pitkät, että joudun ompeluttamaan tai ompelemaan itse niitä hieman kiinni. En tykkää paljastella mun mustelmaisia jalkojani ja koko maksien ideakin menee mun mielestä siinä.

#6. Korkeavyötäröiset hameet ja housut

Vasemmalla: työselehvie. Oikealla: keikka-asuselehvie.
Kerronpas teille tarinan. Ennen ylempää kuvaa mää en ole moneen aikaan käyttänyt farkkuja. Noikin farkut on ainakin 5 vuotta vanhat ellei vanhemmat. Vasemman jalan punttiin on sisäreiden puolelle puhjennut reikä. Farkkujen sijasta aloin vannoa mukavien legginssien nimeen. Nyt on kuitenkin uudet tuulet puhaltaneet silleesti, että oon välillä käyttänyt taas farkkuja ja huomasin, että korkeavyötäröiset mallit näyttää aikas kivalta mun päällä! Miksen oo aikaisemmin hokannut tätä? Joskus korkeat mallit oli pitkään out ja vierastin niitä sen takia liian pitkään kuvitellen ettei ne sovi mulle.

#7. Puolinutturat


Tässä hiustyylissä on jotain tosi hauskaa. Puolinuttura on huoleton ja kivan twisti arkilookkiin. Se ei välttämättä sovi kaikille hiustyyleille tai -laaduille, kuten esim. mulle, kun omistan niin kovin ohuen hiuskuontalon. Tosi suuri osa mun hiuspohjan pinta-alasta menee pelkästään otsikseen, ehkä jopa kolmas osa, joten yksi kolmasosa menee sitten puolestaan siihen puolinutturaan tai putturaan. (Okei toi on hirvee sana, sori en käytä sitä enää.) Näissä kuvissa tää lookki näyttää kuitenkin todella hyvältä.


Tää lookki vois sopia hyvin mulle näin kesällä, koska mää oon kova hikoilemaan, jos on vähänkin lämmintä ja silloin mä en todellakaan voi pitää mun mustia hiuksia auki. Ne menee hetkessä pilalle hiestä ja tarttuu ihoon kiinni. Mää menin varmaan melkein koko viime kesän nutturavalkin ja pinnien varassa. Nuttura on kiva, mutta sitten mun pitkät hiukset jää piiloon, joka on vähän harmi. Tää voi olla vastaus mun hiuspulmiin. Suurin osa hiuksista on pois tieltä ja vähän kuitenkin on mun vaivalla kasvattamani pitkiä hiuksia esillä.

Jos ei välttämättä pidä nutturoista, niin voi kerätä osan hiuksista taakse vaikka ihan vaan ponnarille tai letille. Se ajaa saman asian. Kasvot tulevat paremmin esille sen pitkän pehkon takaa.

Feat. bro. Tässä kuvassa on oikein onnistunut puolinuttura, jonka väsäsin Dream Theaterin keikkaa varten.

#8. Huulipuna



Oranssi, punainen, tumma luumu ja viininpunainen. Ne on mun tämän hetken suosikkisävyt. Viininpunainen ja tumma luumu ei ehkä ole niitä kaikkein kesäisimpiä sävyjä, mutta just luin jostain meikkitrendiartikkelista, että vastoin aiempia määriteltyjä kesämeikkisääntöjä nyt saa käyttää aivan mitä sävyä lystää!

Josta tuleekin mieleen, että mun mielestä kaikenmaailman meikkisäännöt on ihan out. Mun mielestä saa meikata vaikka kuinka paksun pakkelikerroksen keskellä kesää, jos se tuntuu vaan itestä hyvältä, nimim. teiniminä mietti useasti Demi-lehtiä lukiessaan, että kellä on niin hyvä kasvojen iho, että voi heittää vaan aurinkopuuteria, huulipunaa ja ripsaria nassuun ja menoks? En minä ainakaan, koska akne.


Bongasin myös omista kätköistä violetin huulipunan. Aika cool, vai mitä?

#9. Aurinkolasit



Musta on tullut niin valoyliherkkä, että heti kun aurinko alkaa pilkistää pilvipeitteen alta enemmän kuin kolme tuntia kuukaudessa, niin mää tarviin aurinkolasit. Auringon ei tarvii ees paistaa, riittää että on valkoista lunta kaikkialla ja kirkas valo, niin mun silmät haluais kärähtää.


You can't go wrong with round sunglasses. Ne on vaan niiiiin cool. Sopii todella hyvin lähestulkoon kaikkiin tyyleihin tai jos ei sovi, niin tekee kyllä susta ja sun asusta paljon katu-uskottavamman. Oon alkanut fiilistellä muunkinlaisia aurinkolaseja, kuten kissamaisia sekä dramaattisen isoja ja eritoten valkoisilla kehyksillä ja sangoilla. Näyttää niin ihanan 50-lukulaiselta ja tulee ihan marilynmonroe-fiilis.

Nyt kun mulla on paremmat silmälasit ja huonontunut näkö, kaipaisin vahvuuksellisia aurinkolaseja. Ne ovatkin seuraavana hankintalistalla, koska ei oo kovin kiva toisaalta kulkea tuolla normilaseilla niin että silmät kärähtää tai että pidän halpislaseja ja en nää kunnolla.

#10. Mustavalkoisuus


Tää on nyt ollut ihan mun juttu jo jonkin aikaa ja en ees tiedä miksi. Oon ihan hurahtanut. Mustavalkoinen (ja punainen) on se uusi violetti. Vaatekaupoissa ekana silmiin osuu kaikki mustavalkoiset jutut, oli ne kenkiä tai huiveja tai vaatteita. Mustan ja valkoisen kanssa ei vaan voi mennä pieleen. Se ei ole kaikkien juttu ja joidenkin mielestä ehkä liian kova yhdistelmä, varsinkin jos ei käytä muita värejä niiden kanssa. Itse tykkään punaisesta, viininpunaisesta, harmaasta ja sinisestä mustan ja valkoisen kanssa. Sopii mielestäni todella hyvin.


Enkä toki ole unohtanut värejä kokonaan vaan on päiviä, jolloin kaipaan kirkkaita värejä piristämään omaa ulkoasua. Viime kesä oli niin huono, että värit jäi hyvin vähälle käytölle. Olen yrittänyt tsempata kovasti värien kanssa nyt, mutta mustavalkoinen on se mun luottojuttu kun en muutakaan keksi.


Ainokaiset mustavalkoiset kenkäni (jos Converseja ei lasketa) sekä ihnu ronsureppu.


DISCLAIMER OF SORTS: Elkäähän ottako itteenne, jos joku muotijuttu on ihan sun juttu, mutta ei ole mun. Kaikilla on omat mieltymykset tyyleissä ja väreissä kuin myös vaatekoot ja vartalonmallit eikä kaikki vaatteet vaan yksinkertaisesti sovi kaikille. Ihailen suuresti naisia ja miehiäkin, jotka tietävät mikä tyyli sopii heille ja kantavat sen sopivalla ylpeydellä. Pidän suuresti myös työssäni siitä, että voin tuoda iloa asiakkailleni auttamalla löytämään heille sopivia juttuja.

Toivottavasti tykkäsitte ja saitte jotain tästä irti! Mää aloitin tän jotakuinkin vuosi sitten: tekstin sain valmiiksi ehkä viime vuoden puolella, joten tää saattaa olla rikkonainen ja fiilis vaihdella pitkin tekstiä. Kuvat tähän sain vasta tänä keväänä otettua, ja osa kuvista on otettu kauan aikaisemmin, mm. yksi kuvaparikollaasi on talvelta 2015.

Se on siis virallista: olen aikaansaamattomuuden kuningatar.

Nyt oon kyllä taas oikeasti alkanut kaivata koneen äärelle naputtelemaan asiaa. Ehkä jossain vaiheessa saan jotain oikeaakin asiaa tänne. Mun tekisi mieli kertoa teille mitä mulle kuuluu tällä hetkellä, mutta toisaalta en uskalla vielä. Mulla on aina mennyt niin, että kun mulla on jokin ikävä tai ylipäätään ei-positiivinen vaihe meneillään, en osaa enkä halua puhua siitä juuri kellekään kuin pintaa raapaisemalla. Vasta kun tilanne tasoittuu ja olo on taas tasaisempi niin pystyn paremmin kertomaan asiasta. Nyt kuitenkaan tilanteet eivät millään meinaa tasoittua ja mennä paremmiksi, niin might as well. Ehkä toisella kertaa...

Kiitos kun ootte mukana, toverit.