maanantai 6. maaliskuuta 2017

Helmikuun helmien etsintää.


Kun selailen tässä helmikuussa otettuja kuviani, se on rehellisesti varmaan 80% töissä otettuja kuvia somistuksista ja Facebook-sivujemme mainoksia varten. Tein mää muutakin kuin olin töissä somistamassa ja kuvailemassa.


Minun helmikuu oli...


... työntäyteinen. Olin meiän molemmissa liikkeissä ja tein sitä mitä rakastan eli somistin ja kuvasin mainoskuvia Facebookiin. Ei pitäis nyt loppua kuvat kesken, vaikkei työvuoroa tuliskaan hetkeen taas! (PS. KATTOKAA NOITA KISUPUSSUKOITA.)


... kovin kissaisa. Munhan oli siis pakko ostaa yks tollanen supersöpsö kisupussukka, vaikka oonkin enempi koiraihmisiä. Ei ollut corgee eikä dogee (eli shiba inua) vaihtoehdoissa, niin tää kissa sai kelvata. Se on niin kätevä, jos lompsa ei mahdu laukkuun mukaan tai kun tykkään nykyään kuljettaa bussikorttia pussukassa, koska täältä korvesta matkustettaessa täytyy olla mukana 1€ pikavuorolisä, niin kulkee kätevästi sekä kortti että kolikko tossa pussukassa.


... yllätyksellisen ruokaisa. Keijo osasi yllättää mut moneen moneen otteeseen. Se osasi ostaa kaupasta sellasia juttuja, mitä salaa toivoin pääni sisällä, mutta en viitsinyt tai kehdannut pyytää, yleensä herkkuja. Myös eräänä päivänä kaipasin jotain todella hyvää ruokaa ja Keijo pisti tuoden siipiä dippeineen sanomatta mitään. On se meleko mösö.

Paljastan kuitenkin tässä välissä jo, että olen tekemässä hyvin pienoista ruokaremonttia. Huomasin, että oon syönyt ihan mitä sattuu, enimmäkseen roskaruokaa viime aikoina ja olen 90% varma, että se on vaikuttanut mun naaman ihoon todella huonolla tavalla. Mun naamalla on joku nonstop punakapina meneillään, suupielet, poskien iho, otsa, huulten ympärystö ja leuan iho menee rikki milli kerrallaan ja arpia tulee ja oon yks kraaterinaama. Just call me Daphne Moonface (#frasierinsidevitsi). Not pretty at all. Mää yritän nyt viikon kaks kerrallaan syödä hieman terveellisemmin sen puitteissa miten diabeetikolle sopii. Laihduttamaan mää en ala, koska en koe tarvitsevani kilojen pudotusta. Kyllähän niitä kiloja saa lähteä, en mä sitä sano, mutta se ei ole tän paremmin syömisen tarkoitus. Tästä lisää myöhemmin ja taatusti kerron, jos alan huomata jotain eroa.


... hedelmäinen. Siis nää Lidlin hedelmäpalat on jotain parasta. Oon tosi laiska pilkkomaan kauheeta määrää hedelmiä ja tää parin euron hedelmäsalaatti on parasta apua makeanhimoon! Näitä varmana menee nyt tän mun ruokaremontin aikana ja ostan ihan niitä tuoreita hedelmiäkin. Tuore ananas, Golden Delicious-omenat, hunajamelonit, veriappelsiinit ja ihan perusappelsiinitkin ja banaanit. Luonnon omaa karkkia.


... arjen avaamista ihmisille Facebookissa. Äiti haastoi mut tekemään 7 päivän arkihaasteen ja minähän tein. Siihen sisältyi hyvää ruokaa Ikeassa (positiivinen yllätys!) ja Pizzeria Biancossa, relaksoitumista kotosalla Reinikaisen kera (6/5, suosittelen niin maan perusteellisen lämpimästi), kokoukseen valmistautumista, pitkästä aikaa sählyn kattelua, Hart of Dixie 4. kauden korkkaamista sekä Rappakaljaa omilla nappuloilla O'Connelsissa lukioplikkojen kanssa. 


... haikea. Pikkuinen pikkuveljeni muutti omilleen reilu viikko sitten, ja vaikka alku on ollut rankka ja ressaava niin nyt alkaisi näyttää valoisalta. Kämppä on aivan ihana, hyvänkokoinen ja kyseinen talo muutenkin todella kaunis. Sisko on kyllä vähän kateellinen ja oma muuttokuume nousee aikalailla. Muutenkin ihmiset ympärillä muuttaa milloin minnekin ja saa elämäänsä kivoja muutoksia. MÄÄKIN HALUAN. Sain kunnian olla veljeni yövieraana viime maanantaina ja tiistaina, kun jäimme yöksi maanantaisen keikan vuoksi.


... EEPPINEN. OIKEESTI. PARAS KEIKKA MISSÄ OON IKINÄ OLLUT. Aiiiiivan mahtava! UU-DES-TAAN ja kaikki sen johdannaiset oikeesti! Keikasta tulee oma postauksensa myöhemmin. Just you wait.


... kauniita maisemia matkalla töistä kotiin. Mun oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan kaunista sinipinkkiä auringonlaskua, joka täytti taivaan eräänä päivänä päästyäni töistä kotiin. Yleensä kuljen aikalailla pää painuksissa enkä kato ympärilleni väsyneenä, mutta nyt oli pakko. Onkse vaan minä vai ajatteleeko muutkin, että viime aikoina on ollut paljon todella kauniita auringonlaskuja? Vai olenko mää vaan alkanut kiinnittää huomiota vasta nyt?


Kärsin myös tuttuun tapaan muutamista yöhypoista kuin myös päivällä sattuneista verensokerin romahduksista. Harvemmin mää kuitenkaan saan ikuistettua eväitäni sen aikana, ja nyt halusin jakaa ne teille. Oikeestihan riittäisi jos söisin tuon yhden banaanin, mutta se olo on jotain niin pakottavaa ja harkitsematonta, etten ikinä syö niin kuin pitäisi. Sen nälän vaan haluaa äkkiä pois. Mut aina mää syön liikaa ja hetken päästä verensokeri on taivaissa. En varmastikaan ole ainut.


14.2. sattui kyllä niin hauskoja sattumia numeroiden kanssa. Parkkilippu ja Matiaksen verensokerit mätsäs päivämäärään aika mainiosti. Oma verensokeri ei sentäs ollut sama, se olis ollut jo pelottavaa.


Vilkuttavan Skäpörrin myötä sanon heipat! Kiitos kun olet mukana arjen seikkailuissani ja toivottavasti näemme jatkossakin täällä blogini parissa!

PS. Tämä leffa onpi teattereissa aivan kohta!


Näen Noah Kinin keikkalavan sijaan valkokankaalla ja se on aivan todella upeaa!

2 kommenttia:

  1. Mä aina katon noita kissapussukoita ulkomailla mut en vieläkään oo saanut aikaseks ostaa sellasta :"D

    VastaaPoista