perjantai 12. toukokuuta 2017

Maaliskuun mahtavuuksia.

Kyllä, erittäin hyvin luettu siellä perällä. Maaliskuun suosikit tulee nyt semmosen bauttiarallaa 2 kuukautta myöhässä. Varmaan ennätys. Pienet aplodit sille tai sitten ei.

Huhtikuun huiput tulee huomenna viikonloppuna PIAN!


Aivan uhana päivä Didin kanssa. Ihan ensteks menimme Uhanaan hypistelemään ihania vaatteita ja ostinpa toiset Uhana-korut ihtelleni. Noi timangit on mun ihan luottokorvikset nykyään. Sopii kaikkiin asuihini, ovathan ne mustat ja toi graafinen leikkaus on jotain niiiin ah. Löytyipä koruja myös Ur & Pennistä 3€/tsipale elikkä siis törkeen halvalla. Sitten tuli niin näläkä, että näköö haittas ja haettiin Dinskulle evästä Subista ja mulle Mäkkäristä, ja sen jälkeen oli määrä mennä hengailemaan Matiaksen uutuuttaan kiiltävään kämppään. Meillä oli oikeesti siis niin nälkä, että me otettiin odotellessa juustohampparit ja sitten mentiin jatkaan aterioiden syömistä. Matias keitti meille Dolce Gusto-masiinalla jälkkäriksi chai lattet. Oli muuten hyvvää! 6/5. ALL OF IT. Period.


Sanottiin Keijon kanssa heipat piirtämällä ja kalligrafialla. Tehtiin jäähyväiskortti eräälle ihanalle ystäväperheelle. Eivät onneksi muuttaneet kauaksi, mutta sen verran kuitenkin, että heidän poissaolonsa kyllä huomaa ja että ikävä on.

1. My face and Keijo's tie on fleek. 2. Häissä vallitsi oranssi teema. 3. Ruoka oli niiiiin hyvää, että itketti. 4. Katson kaihoisasti jo autossa ollessa ruokaa, jota aioin syödä.
Sain kunnian olla häälaulajan vaimo. Keijo harjoitteli, reenasi, harjoitteli, reenasi viikon päivät, ja lopulta nousi lavalle ja lauloi juhlaparille Juha Tapion Meillä On Aikaa. Häät on muutenkin aina ihania. Koko päivä on täynnä onnea, rakkautta, kauneutta, naurua, haikeutta, hauskoja ohjelmia ja niin hy-vää ruokaa.

Pientä pintaremonttia. Maalattiin Keijon kanssa kylppärin patteri, joka oli rumaksi rapistunut, ja myös kylmiön hyllyt valkoisiksi. Näyttää paljon paremmalta ja mikä parasta, myyntikelpoiselta.


Ghetto-tyylillä part 2. Pääsin jälleen iki-ihanan Didi the dance teacherin hiphop ghetto style-tunnille soijaamaan ja sähläämään! Oli aiiiivan mahtavaa. Mukana oli myös Karkki ja sit tämmönen ihnu pinkki barbieguuurl Zane!


Kaksi leffaa saman päivän aikana. AND THEY WERE LIT AF. ("As Frasier, I love the show." - Sgt. Terry Jeffords, Brooklyn 9-9) Saattokeikka oli aivan ihana. Lämminhenkinen ja koskettava. Heikki Nousiainen oli mösö vanha jäärä ja Noah Kin oli mösömpi. Kovin hiljaa oli ekan puolikkaan, mut vähitellen alkoi lämmetä ja roolihahmo avautua. Ja tää oli btw mun eka kerta leffassa YKSIN. Oli aika bueno. 5/5. Illemmalla mentiin sitten miehen ja veljen kanssa katsomaan Hiddlestonin Tomppaa ja tovereita Kong: Skull Islandissa, AND THAT WAS ALSO LIT FAM. Oikeesti en tiä mikä tää jenkkiteinislangi nyt on, MUTKU ÄÄÄÄ. Se oli niiiiiin hyvä ja Kongi on mösö ja niin hyviä hahmoja ja huoh. Parsainta. 5/5 myös. Loistava leffapäivä oli, I must say.


Matiaksen tuparit. Itse isännän sanoin: "10/5. Kaikki. Ruoka. Musiikki. Kahoot. Ystävät. Kiitos. *tähän paljon sydänemojeita*" This was great, we should do it again some time! Love you, bro. Ja mää voitin Kahootin, koska oon parsain veljenituntia!!!!!11 Lälläslää ja pöö.

"Would you guys like some grapes?" - Dave Chappelle as Prince on a skit on Dave Chappelle Show. Also a thing Matias could've said in this scenario. You know, because he served grapes.


Mun ihanat pyöreät arskat. Mää oon aina luullut, ettei mun naaman muotoon sovi pyöreät lasit. Kokeilin näitä huvikseni Ur & Pennissä ja huomasin olleeni väärässä. Paljon riippuu lasien leveydestä ja linssien koosta. Mulle istuu muutenkin tosi hyvin kaikki liioitellun isot aurinkolasimallit. ME LIKES.

Omia selehvieitä ja kamerasta otetut kuvat. Rakastuin ekaan kuvaan, jossa mulla on mätsäävä hame ja korvikset sekä tohon missä mulla on timantti ja kolmionmuotoinen selkämys. So cool.
Mannekiineja Uhanassa. Serkkuni Zane tarvitsi malleja opinnäytetyötään varten ja minähän suostuin oitis Didin, Nallun, Pepin ja Karkin kanssa Zanen puettaviksi ja kuvailtaviksi! Oli niin hauskat kaks päivää, ettei koskaan! Ja musta ei oo pitkään aikaan saanut niin hyviä kuvia ku tuolloin. #yksjärkkärimullekiitos

Meiän ihanauhana mallipoppoo ja taitava kuvaaja!
Mun on pitänyt tehdä myös postaus parhaimmista otoksista silleesti you know asupostauksen tapaan, mutta en oo saanut kuvia vieläkään haltuuni. Heti kun nään Zanen niin saan tikun haltuuni ja sit meinaan lähtee! Me saatiin myös ihania lahjuksia kiitokseksi mallina olosta: kangaskassi, -30% alekuponki SEKÄ YHDET ILMAISET KORVIKSET. Arvatkaapa kaks kertaa mitkä mää valkkasin.


NÄÄ ON NIIN I H A N A T. Vai pitäskö sanoo U H A N A T. Pisaroista aloin haaveilla heti kun tähän kauppaan tutustuin ja tää väriyhdistelmä oli tietysti heti mieleisin.


Seinäjokeilua parhaiden ihmisten ja koiran kanssa. Vierailimme Islandersseilla viikonlopun verran ja en oo muuten elänyt viikonloppua, joka olis mennyt niin nopeesti kun tää. Ja se on hyvien aikojen merkki se. Oli ihanaa ruokaa, ihmissiä, juttutuokioita, saunaa ja ihanin koira ikinä. Nostatti koirakuumetta aikasta korkialle. Paplo on semmonen mösö, etten oo toista samankaltaista tavannut.


Ekaa kertaa Tuuriin. Jeh, en oo ikinä aiemmin ollut Tuurissa, ja kun homegirl J tästä kuuli niin hän halusi ehdottomasti mut tänne viedä ja voi pojat. SE ON MAHTAVA PAIKKA. Varsinkin jos olis ollut enempi rahhaa reissun aikaan. Siellä oli siis kaikkeeeee ja aika edullisestikin. Punaiset korkkarit lähti mukaan, koska väri, Marco Tozzi ja hinta. Bongasin myös mun ja serkkuni vanhat puhelimet vierekkäin Nokia-nostalgiahyllystä. Vallila-osastolla oli kaikkee ihanaa kanssa. Jos osaisin ommella niin tuolta olis lähtenyt vaikka mitä ihnua kangasta mukaan. Niillä on niin paljon nättiä kaikkee.


Siellä oli myös NIINKU KAIKKI lempparimerkkieni osastot. Vero Moda, Only, Vila, Esprit ja Noisy May. Olisin voinut mm. pökertyä. Kokeilin huvikseni muutamia vaateparsia, joka oli virhe. Ylempi jakku oli meinaan niinku ME WRITTEN ALL OVER IT, että meinasin itkeä. Hinta oli kuitenkin budjettiin nähden liian kova ja sydän verta vuotaen jouduin jättämään sen Tuuriin. Toi kuvio ja mustavalkoisuus ja noi liepeet ja leikkaus ja istuvuus ja AAAAAA. Jos osaisin tehdä vaatteita tekisin itelleni just tollasen, koska ei että. Alempi tyyli oli myös ah niin tyylikkään mukava, että ahhhh. Ja noi väriyhdistelmät. Harmaa ja viininpunainen on to die for. Miksi vaatteet on liian ihania ja liian kalliita ja miksi mun pitää olla köyhä?

Näihin filosofisiin tunnelmiin jätän tämän maaliskuumuistelon. Huomenna viikonloppuna PIAN jatkuu huhtikuun parissa!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Avautumisia.


Eilen illalla miehelleni todettua:

"Mää niin haluaisin kirjottaa blogia taas, mutku ei voi kun on tukos päässä... Siis henkinen tukos, ei verisuoni."

Että älkää huoliko, mösöt lukijani, en ole kuolemassa näillä näppäimillä.

Onko teitä siellä edes enää mitenkä jäljellä? Oonko onnistunut tiputtamaan ihmiset kyydistä? Jättäkää kommenttia tonne alapoksiin tai ees tykkäystä Facebookissa, niin autatte mua vähäsen tämän suuren ressinaiheeni kanssa.

Cheddar kiittää myös! #brooklyn99

Mun on pitänyt kirjoittaa vaikka ja mitä tänne teidän silmienne iloksi. Kuulumisia (se taitaa tulla tässä ja nyt), maaliskuun SEKÄ huhtikuun suosikkeja (kyllä, luitte oikein, maaliskuun olen huono ihminen), Uhana Designin mallinukkena olemista ja se yks teemapostaus vaatteista, minkä aloitin varmaan kohta vuosi sitten. Siis siihen olis nyt kuvakollaasitkin valmiina, mutku sitten pitäis jaksaa istua koneen ääressä ja ARRRRRRH. Ajattelin myös tehdä erikseen postauksen Tukholma-reissusta. Että joo-o. On tääkin hitsivie työmaa.

Trying to hide from this cold, cruel world while looking cool and mysterious.

Puhun tästä varmaan 17759837:ttä kertaa, mutta blogi on mielessäni ihan koko ajan, 24/7. Okei ehkä ei ihan sitä, mää kuitenkin nukun öisin 8 tunnin molemminpuolin, eli 16/7 karkeasti. Senkin ajan, kun kuvasin videoita ja editoin, olisin halunnut kirjoittaa ja laittaa kuvia. Vaikka videoiden teko olikin tavallaan todella hauskaa, niin silti kirjoittaminen luonnistuu multa paremmin. Ainakin omasta mielestäni. Stressitasoni kuitenkin oli korkeammalla kuin koskaan, kun tein videoita. Voisinpa puhua nyt vaikka siitä teille tässä näin.

Kirjoitus jatkuu tämän corgen jälkeen.

Koko ajan mun piti miettiä, että "pitäiskö kuvata tääkin videolle, eiku sit siitä tulee liian pitkä, siihen on nyt jo yli 5 minuuttia aineistoa, eiku tää asia on pakko saada videolle, ihan sama, tästä räjähti nyt 10 minuuttia, JA EI HITSINPIMPULA MÄÄ UNOHDIN KUVATA SEN YHEN JUTUN!" Se ei tehnyt mun helposti stressaavalle päälleni ja mielelleni hyvää.

Mua häiritsi myös suuresti se, kuinka rajallisesti pystyin editoimaan videoita. iMoviessa musiikkivaihtoehtoja oli vain jotain alle 10 (esim. Splice-sovelluksessa oli pelkästään 10 erilaista musiikkityyliä ja jokaisen tyylilajin alla oli kymmeniä biisivaihtoehtoja) ja en aina saanut tekstejä siten kuin olisin halunnut. En kuitenkaan ehtinyt opetella käyttämään muita appeja, koska piti ehtiä myös nukkumaan kuvaamisten, töiden ja muiden vlogiviikolla tapahtuneiden aktiviteettien välissä.

Ekan videon editoimiseen ja uploadaamiseen mulla meni valehtelematta 6 tuntia. Loput sain paljon nopeammin tehtyä, kun ymmärsin miten hommat toimii. Vaikeuksia tuotti myös oikeankokoisen thumbnailin muokkaaminen ja tekstien säätäminen sekä äänien yhtäkkinen katoaminen (iMovie ei ilmeisesti tykännyt mun pikkuoravaäänistä, koska ne katos usein kun tallensin videon). Mun kärsimättömälle päälle ei vaan sovi tämmöset näin. Hermot menee ja pinna katkee. Myös miestänikin hieman rasitti mun jatkuva kuvaaminen ja "nyt hetki hiljaa, mää sanon nopeesti kameralle tän yhen asian". Mää yritin kyllä tehdä videoni mahdollisimman pitkälle niin etten häirinnyt sillä ketään, mutta väkisinkin sitä joutuu ainakin omaa miestään häiritsemään. Ja mää en kuitenkaan enää tuu tekemään tällaista viikonpituista rykäsyä, koska HNNGH.

Ilmeeni kun muokkasin thumbnailin tekstiä tuhannennetta kertaa ja se on edelleen millin verran piilossa.

Pahin paniikki iski myös reissun päällä, kun mun iPhone 6 hajosi TAAS. Oikeesti miks mun elämä on tällästä. Eka kutonen teki itsarin hyppäämällä mun neuleen taskusta kauppiksen naistenvessan pönttöön (aka miksi otinkaan puhelimeni vessaan?), selvisi riisihoidon avulla, eli hienoa ja rikasta elämää 8 kuukautta ja sitten kuoli lopullisesti eräänä aamuna, kun piti lähteä Mikkeliin. Se mokoma meni onneksi vakuutukseen, mutta piti elää muutama päivä liikaa kakka-Lumian kanssa. #firstworldproblemos Toinen kutonen taas tappoi ihtensä mun käden kautta hytin vessassa. Teki ensin muutaman tunnin hidasta kuolemaa hylkäämällä kylmästi hellän kosketukseni. Lämmittelin puhelinta ja yritin saada sitä avautumaan, mutta ei. Tein kaikkeni ja se lipui pois elämästä. Okei nyt mun runosuoni tyrehtyi, eli takuuseen puhelin ei mennyt, muun muassa koska viime syksynä tähän uudempaan kutoseen tuli pieni vekki ylänurkkaan. Vakuutusyhtiöön ei olla vaan yksinkertaisesti muistettu ottaa yhteyttä plus mua pelottaa mitä ne sanoo sieltä. Eikä siinä mitään, oon tullut hienosti toimeen varapuhelimeni kanssa. Oikein makee ja smooth iPhone 7. LOVIN' IT. Ja kiitos kälyni miehen, mun vlogiviikko ei jäänyt kesken! Paljon sydämiä ja kiitollisuutta hänelle vielä!

Joten joo, olen nolo ja kömpelö vahinkoaltis rähmäkäpälä ja mämmikoura. Häpeän itseäni ja elämääni. En ansaitse hienoja puhelimia, koska aina rikon ne. Seuraava puhelimeni olkoon siis markkinoille pian palaava Nokia 3310. Siinä menee lattiat ja asfaltit ja pöntöt rikki ja lommoille, kun sen sinne tiputan eikä toisinpäin.

Huomatkaa myös tämä hieno sattuma, että molemmat luurit päätti sanoutua irti elämästä juuri ennen tai kesken reissun. Jälkimmäinen just kun olin syömässä jätskiä, kuten mah good boi Cheddar tässä.

Heck he's a fast ice cream eater! Very good corge boi, 12/10

Summa summarum: koska kuvaaminen ja editoiminen oli loppujen lopuksi meleko hauskaa puuhaa, aion taatusti tehdä joitain videoita tulevaisuudessa. Oon päässyt hyödyntämään mun uutta taitoa esimerkiksi töissä mainosvideoiden muodossa ja mieheni Fifa-turnaushommeleissa. Tää jälkimmäinen oli kyllä todella hauska projekti ja mielestäni se on ehkä parasta jälkeä tähän mennessä kaikista mun videoista. Ulos en sitä kyllä koskaan tule laittamaan, mutta voin näyttää sen mielelläni livenä kun tavataan!

Oon ehtinyt jo miettiä vähän mitä voisin tulevaisuudessa kuvata. Esimerkiksi tänä kesänä (oikeestaan jo ens kuussa!) tulee 20 vuotta mun diabetes- ja keliakiadiagnooseistani ja tekisin oikein mielelläni videon elämästäni näiden perussairauksien kanssa. Sitä en vielä osaa päättää, että teenkö sen yhdestä päivästä vai ihan yleisesti mun sairaushistoriasta ja fiiliksistä niiden suhteen vai vähän molempia vaivaivaiiii mitä ikinä. Saatte nähdä sit mitä mää keksin!

Videolla saattaa esiintyä vierailevia diabeetikkotähtiä. #flashbackfriday #DTday
Ehdotuksia saa toki heittää, että mistä haluaisitte mun tekevän videota! Kesäkuussa kuvaan ainakin sen diabeteskeliakia-videon ja harkitsen myös jonkinlaista koostetta Pori Jazzeilta, mikäli pääsemme sinne asti tänä vuonna.

Anyhoops, I'M BACK! (again and again)

Hymyile ja kukaan ei huomaa, että sun jalkoihin sattuu. #miksiihanimmatkengäthaluaaainatappaamunjalat